Harmo

Työpäivä oli jo lopuillaan. Kello alkoi olla kolme iltapäivällä. Marraskuun lopun harmaa päivä oli muuttumassa pimeydeksi räntäsateen jatkuessa yhä. Väsytti. No kyllä minä tämän yhden käynnin vielä jaksan. Eihän se vie kuin muutaman kymmenen minuuttia. En ollut aikaisemmin käynyt tässä itäsuomalaisen pikkukaupungin laitamilla sijaitsevassa neuvolassa. Lopulta pienen etsimisen jälkeen löysin tuon jo vanhan yksikerroksisen puutalon. Siellä toimi sen seutukunnan perhesuunnitteluneuvola, siis ehkäisyneuvola.

Menin sisään laukku kädessäni. Terveydenhoitaja tuli eteisaulaan kuultuaan oven käyvän.

”Löysitkö hyvin tänne, kun tämä on niin syrjässä?” hän kysyi pieni hymy kasvoillaan.

”Minä osaan joka paikkaan,” minä vastasin, kun esittelin itseni. Hänen kädenpuristuksensa oli luja ja varma. Hän näytti hyvin eloisalta ja pirteältä. Tumma tukka oli leikattu melko lyhyeksi. Hänen kasvonsa olivat pyöreähköt ja soma hymykuoppa antoi niille veitikkamaisen ilmeen. Hänen vartalonsa oli normaalin naisellinen. Vaalea neulepusero korosti hyvin hänen rintojaan ja lyhyt, tiukka hame hänen lantionsa kaarta. Hän ei ollut pitkä, pikemminkin päinvastoin, mutta korkeakorkoiset kengät toivat hyvin esiin hänen kauniit säärensä.

’Mennään tänne meidän kahvihuoneeseemme.’ Hän meni edellä, ja minä seurasin. Hänen kenkänsä kopisivat kuuluvasti ja minulla oli hyvä tilaisuus nauttia hänen lantionsa liikkeistä ja takapuolensa kaaresta, joka piirtyi paljastavasti tiukaan hameeseen. Huokaisin mielessäni: Tämäkin vielä.” Huone oli hyvin pieni. Istuimme pienen pöydän ääressä, minä sen päässä ja hän pitemmällä sivulla. Yritin hoitaa työni miten parhaiten taisin, mutta mieleni harhaili kohtalokkaasti. Hän oli nostanut oikean, minun puoleisen reitensä vasemman päälle. Samalla lyhyt, tiukka hame pyrki nousemaan yli puolen reiden, vaikka hän vaivihkaa pyrki välillä vetämään hamettaan alemmaksi. Katseeni kiinnittyi vähän väliä noihin pyöreisiin reisiin, polviin ja pohkeisiin ja mieleni kietoutui niiden ympärille ja niiden väliin niin, että minun oli vähän väliä huokaisten kiskottava itseni irti, jotta olisin voinut esittää asiani. Olin kuin tuon näkymän vangitsema. Sääret eivät olleet pitkät, mutta niiden lihaisuus ja houkuttelevaisuus loisti ohuiden sukkien läpi, ja kerran toisensa jälkeen veti katseeni puoleensa hänen syliinsä. En voinut tietää, huomasiko hän hämminkini, mutta jotenkin sain asiani loppuun. Keskustelimme jotakin tavallista, ja kohta oli kahvi juotu ja piparikin syöty. Mietin kuumeisesti, miten jatkaisin keskustelua, mutta olin töissä, eikä siihen kuulunut tehdä henkilökohtaisia ehdotuksia. Hapuilin laukkuani ja kohottauduin hiukan noustakseni.

”Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta. Minun täytyy varmaankin tästä lähteä, ettei sinulla mene ylitöiksi. Kellokin on jo yli puoli neljä.”

” Voi, minulla ei ole mitään kiirettä.” Hän vastasi nopeasti. ” Virka-aikaahan on vielä jäljellä. Haluaisitko tutustua toimitiloihimme? Ne on vastikään remontoitu. Tämä talo näyttää päälle päin vanhalta ja kuluneelta, mutta sisällä kaikki on tosi hienoa.”

”Kiitos mielelläni,” minä sanoin hieman hämilläni, sillä en ollut odottanut mitään tämän kaltaista. ”Tämä on viimeinen käyntini tänä päivänä, ja edessä on vain ilta hotellissa täällä, joten ei tarvitse ajaakaan mihinkään.”

Kun tulimme käytävään, hän kääntyi puoleeni ja sanoi: ”Minä lukitsen vielä ulko-oven. Kello on jo niin paljon, ettei tänne enää ketään asiakasta tule.” Hän kääntyi ulko-ovelle ja taas sain seurata hänen lantionsa keinuntaa ja ihailla noita säärten kaaria, joihin katseeni äsken kerran toisensa jälkeen harhaili. ”No niin, nyt saamme olla vapaammin,” hän henkäisi palatessaan ovelta.

Hän johdatti minut työhuoneeseensa. Se oli todella uudenaikaisesti kalustettu. Sitten hän esitteli minulle kaikkea, mitä hänen työhönsä kuului niin kuin en olisi tiennyt siitä mitään. Kaikki laitteetkin olivat ihan uusia. Lopulta tulimme hoitopöydän äärelle.

”Tässä lääkärimme tekee potilaille sisätutkimukset.” Hän kertoi asiallisesti. ”Potilas asettuu tähän selälleen. Pää tulee tänne ja jalat näihin telineisiin haaralleen. Näitä voi säätää potilaan mukaan, ja myös pöydän korkeutta.”

”Eikö tässä ole kovin epämukavaa olla?”minä kysyin yrittäen olla asiantunteva.

”Ei ollenkaan. Tätähän voi säätää potilaan mittojen mukaan. Tietysti monille tämä tutkimustilanne voi olla uusi ja hämmentävä...”

”Oletko itse kokeillut, millaista tässä on olla?” Minä kuulin itseni kysyvän. Ihmettelin omaa rohkeuttani suuresti.

Hän katsahti minuun posket hieman punoittaen. ”No, en. Mutta ajattelin...”

”Ajattelin, että voisit kokeilla nyt, niin sitten tiedät kertoa potilaille,” minä lisäsin.

Hän katsoi minua hetken harkiten ja puna hänen poskillaan syveni jonkin verran. ”Niin kyllähän

minun pitäisi tietää millaista siinä on olla. Ja sitten sinä saat käsityksen, miten tätä voi säätää.”

Katsoin hieman ihmetellen, kuinka hän meni tutkimuspöydän ääreen, asetti takapuolensa sen reunalle ja kellahti selälleen sääret tiukasti yhteen puristettuina. Olin todellakin hämmästynyt, sillä en olisi voinut uskoa, että noin vain tehdystä huomautuksestani voisi seurata tällaista. Kasvoillaan hämmentynyt hymy Seija levitti säärensä ja asetteli jalkojaan niille kuuluville paikoille. Hänen täytyi levittää polviaan, ja koska ne tulivat noin yhdeksänkymmenen asteen kulmaan hänen lyhyt hameensa laskeutui syliin ja sääret paljastuivat kokonaan. Hän hymyili yhä, mutta puna kasvoilla paljasti hänen hämminkinsä.

”Tämä asento on niin paljastava. Minua hävettää. Sinä näet nyt minun paksut sääreni kokonaan,” hän mutisi ja yritti käsillään vetää lyhyttä hametta reisiensä väliin mustien alushousujensa peitoksi.

”Sinulla ei ole mitään hävettävää sääriesi suhteen, sillä ne ovat minusta hyvin kauniit.” Minä yritin lohduttaa häntä ja poistaa hänen hämmennystään ja samalla omaanikin. Tällaista tilannetta en olisi voinut kuvitellakaan etukäteen. Mihin hän vielä suostuukaan. ”Ja vielä toinen asia. Minä olen jo huomannut sinun sääresi. Kahvihuoneessa en tahtonut saada silmiäni irti niistä.”

”Minä huomasin sen, sinusta näkyi niin selvästi...Tuntui niin hyvältä kun katsoit sillä tavalla ihailevasti.”

Nuo sanat rohkaisivat mieltäni, poistivat sitä noloa epävarmuutta, jota olin aina tuntenut naisten seurassa. Taipuisiko hän vielä enemmän toteuttamaan minun ehdotuksiani? Kurkkuni tuntui kuivalta ja varmaankin ääneni kuulosti käheältä, kun sanoin: ”Niin ne ovat todella kauniit, pyöreät, lihaksikkaat, vahvan näköiset, kuitenkin niin sirot. Minulle tuli mieleeni yksi asia. Nyt kun olet siinä oikeassa asennossa jo valmiiksi, minä voisin tehdä sinulle sisätutkimuksen niin kuin potilaillekin tehdään. Tietenkin vain siinä tapauksessa että suostut.” Lisäsin hätäisesti.

”Tutkimuksen!” Hän huudahti.”Tuo on kyllä liian paksua!” Säikähdin, että olin mennyt liian pitkälle ja hän hyppäisi välittömästi pois tutkimuspöydältä, mutta hän jäi paikalleen. ”En suinkaan epäile taitojasi. Sinulla on varmasti kaikenlaista kokemusta jo työsi vuoksi, ja varmasti naisistakin. Minkälainen se sinun tutkimuksesi sitten olisi?”

”No ei se tavallaan ole mikään gynekologinen tutkimus niin kuin lääkäri sen tekee. Minulla on siihen oma tutkimusväline, jolla minä sen teen. Siis se tutkimusväline laitetaan sisään ja se tutkii tarkasti siellä kaikki paikat.” Ajattelin sen sanottuani, että nyt hän viimeistään hyppää ylös ja saan kuulla kunniani, mutta hän jäi vieläkin paikoilleen.

”Oma tutkimusväline, kaikkea sitä kuuleekin. Oletko tehnyt paljonkin sellaisia tutkimuksia? Kerro vielä tarkemmin, miten se tutkii minut. Ei kai se tee kipeää?” Hänen äänestään oli kuultavissa jonkinlaista viekkautta ja huvittuneisuutta. Poskien puna näytti syvenevän.

”Ei se tee yhtään kipeää.” Minä yritin kuulostaa vakuuttavalta ja asialliselta. ”Aluksi se tuntuu ehkä venyttävältä, mutta kun sitä liikuttaa edestakaisin jonkin aikaa, se saa aikaan tutkimuskohteessa nautinnon tunteen, joka on todella ihanaa. Ja vielä. Sinun täytyy kertoa miltä se tuntuu. Jos se tuntuu vähänkin epämiellyttävältä, minä heti keskeytän ja odotan vähän aikaa ja kohta se tuntuu paremmalta. Ei ole mitään syytä pelätä sitä. Minä noudatan kaikkia toivomuksiasi. Koko tutkimus on ihan luonnollinen tapahtuma. Sinun tarvitsee vain rentoutua ja keskittyä tutkimuskohteeseen.”

”Kuulostaa ihmeelliseltä. Minusta tuntuu, että minun on koetttava tuo tutkimus, varsinkaan, jos se ei tunnu kivuliaalta, vaan pikemminkin nautinnolta.”

”Luota vain minuun”, minä vakuutin. Näin helppoako se on? Jumalaisen kaunis nainen on edessäni tutkimuspöydällä reidet valmiiksi levitettyinä, ja lupaa minun tehdä kaiken omalla välineelläni. ”Kaikki sujuu mitä parhaimmalla tavalla. Minä kerron koko ajan, mitä olen tekemässä, ja sinä kerrot miltä se tuntuu. Saat kokea mitä ihanimman lopputuloksen.”

Asetuin hänen levällään olevien jalkojensa väliin. Hän oli nostanut toisen käsivarren silmiensä peitoksi, joten en voinut nähdä hänen katsettaan. Tunsin hänen hätkähtävän hieman, kun asetin käteni hänen molempien polviensa päälle. Sitten sivellin reisiä pitkin alaspäin niiden sisäpinnalle, ja tunsin kuinka ne värähtelivät kosketuksestani. Läheltä nivustaivetta sormeni siirtyivät ylöspäin ja pakaroiden sivuille, hitaasti kohti vyötäröä. ”Näille sukkahousuille pitäisi tehdä jotakin...Ne ovat tiellä...” minä ehdotin epävarmasti. Hän nosti kuuliaisesti jalkansa rinnan päälle koukkuun polvet yhdessä. Vein käteni hänen uumalleen sormet sukkahousujen ja pikkuhousujen nauhan alle, ja kun vedin niitä itseäni kohti, hän kohotti takapuoltaan niin, että minun oli helppo vetää ne pakaroiden alta, takapuolen yli reisiä pitkin aina polviin saakka ja sitten kääntää kohti nilkkoja pohkeitten yli. Tein sen hyvin hitaasti, vaikka käsieni vapina tuntui melkein sietämättömältä. Lopulta pudotin tuon vaatemytyn käsistäni lattialle.

”Ja sitten jalat taas tutkimusasentoon”, minä jatkoin yrittäen säilyttää ääneni hallinnan. Hän avasi reitensä ja sijoitti jalkansa minun molemmille puolilleni voihkaisten hämmentyneenä: ”Tuntuu niin avonaiselta ja avuttomalta, paljastetulta.”

”Ole ihan rentona. Luota minuun.” Minä vastasin katsellessani edessäni olevaa näkyä. Lyhyt hame oli noussut vyötärölle, josta alaspäin hän oli aivan alaston. Katseeni kiinnittyi litteän mahan jälkeen nousevaan kumpuun, jota peitti siististi leikattu pieni karvoitus. Sen alapuoli syveni vakoon ja pulleisiin lähes paljaisiin huuliin, jotka kuin katsettani uhmaten näyttivät pienen raon välissään. Kaikki oli siistiä, kaunista, viekoittelevaa, kiihottavaa. ”Sinun elimesi näyttää todella hyvältä, niin siistiltä. Minä tutkin ensin häpyhuulia ulkoa. Ne voivat olla hyvin herkät kosketukselle, joten sinun täytyy kertoa miltä, se tuntuu. Pulleat ja pehmeät huulet...” Sanat takertuivat kurkkuuni.

Koittelin varovasti hänen pillunsa huulia. Koskettelu niiden välistä saivat ne hieman avautumaan ja paljastamaan vaalean punaisen sisustansa. Sormieni varovainen hyväily kiihdytti hänen hengitystään ja hänen vartalonsa värisi kauttaaltaan. Tutkin kädelläni Venuskukkulaa, kunnes sormeni sivelivät hellästi häpyhuulia ja lopulta etsiytyivät niiden väliin.

”Täällä tuntuu todella ihanan pehmeältä,” minä sain vaivoin soperrettua. ”Eivät kai sormeni tunnu liian kovilta?”

”Tuntuu niin ihanalta. Sinä osaat olla hellä. Oih... ” Hänen lantionsa värisi ja näytti siltä että hänen oli vaikeaa pitää reisiä erillään.

”Seuraavaksi minä tutkin sitä kielelläni. Se tuntuu varmasti vielä pehmeämmältä.” Painoin nenäni kukkulan keskelle ja kieleni vakoon, huulien väliin, ylöspäin kohti paisunutta klitorista. Leikittelin kielelläni edestakaisin huulten välissä ja klitoriksella, joka tuntui muuttuvan kovemmaksi ja kovemmaksi kuin herne ”Tuntuuko tämä hyvältä?” minä sain jotenkin kysyttyä suuni täyttävän kosteuden keskeltä.

”Voi, se tuntuu taivaalliselta. Minä en voi vastustaa sinua... Oih! Oih! Sinä olet hyvä...” Hänen lantionsa ja reitensä nytkähtelivät kouristuksen valtaamina.

Jatkoin nuolemista, ja lopulta hän rauhoittui. Rako oli avautunut ammolleen ja se kiilsi hänen kosteudestaan ja minun syljestäni. Hän tuntui vielä hengästyneeltä, kun kohottauduin seisomaan. ”Voimmeko nyt aloittaa varsinaisen sisätutkimuksen? Se tuntuu sinusta vielä ihanammalta.” Hän vain nyökkäsi.

Avasin vyöni ja annoin housujeni pudota ja saman tien suoriuduin eroon alushousuistani. Kaluni ponnahteli ylväänä. Sen nuppi kiilsi tummanpunaisena ja varressa näkyivät pullistuneet verisuonet. Se oli jännittynyt äärimmilleen tulevan tehtävän odotuksesta. Paine tuntui minusta miellyttävältä. Katsoin sitä innoissani ja ajattelin, että nyt se saa temmeltää naisen sisässä mielin määrin, tutkia sametinpehmeitä seinämiä joka puolelta, vaeltaa häpyhuulien yli luolan pohjaan edestakaisin yhä uudelleen.

”Minä tutkin ensin välineen päällä häpyhuulia ja rakoa, tällä tavalla ...” sain henkäistyä, kun asettelin äärimmilleen paisunutta nuppia rakoon ja vetelin sitä sitten siinä ylös ja alas hyvin hitaasti. ”Sinulla on pitkä ja ihana rako,” jatkoin huulet vapisten. Rako oli pitkä kuin mittanauha. Ylhäällä se päättyi pidentyneeseen klitorikseen, joka katseli uteliaana ja odotti paisuneena ja kovana lisää hyväilyjä. Sen yläpuolella kaareutui kukkula ylväänä ja kestävänä vastaanottamaan hyökkäykseni sen uumeniin. Venuskukkulan huippua peitti ohut tumma, pieneksi siistitty karvoitus.

Nainen alapuolellani puri alahuultaan posket punoittaen. ”Se tuntuu niin kovalta, vaativalta, vastustamattomalta, hyvältä. Milloin se tulee...?” Ja hänen reitensä vapisivat odotuksesta kupeitani vasten. Kun kokeilin terskalla klitoriksen päältä ja hieroin sitä kuin tutustuttaakseni niitä toisiinsa, hänen koko vartalonsa värähteli. ”Sisäänkö? Tuntuuko se niin hyvältä? Sitten siirrymme tutkimuksessa eteenpäin.” Suutani kuivasi. Asettelin kullin päätä häpyhuulien väliin. Nyt se kiilteli jo hänen kosteudestaan. ”Ensin kokeillaan häpyhuulten tiukkuutta. Liikuttelen välineen paisunutta huippua siinä edestakaisin vähän aikaa. Noin, noin, noin se menee...” Ensimmäisellä työnnöllä huulet tuntuivat tiukalta ikään kuin ne vaistomaisesti olisivat vastustaneet vierasta tunkeilijaa, mutta sitten paisunut huippu luiskahti esteen yli kuin tyhjiöön. Vedin ulos ja sitten taas sisään jatkuvasti, kunnes tunsin aukon kuin antautuneena hellittävän ja hyväilevän pehmeästi välineeni kärkeä ja paisunutta nuppia. ”Hyvä luoja miten ihanan tiukat häpyhuulet! Mikä tiukkuus, ja tunnetko, miten ne antautuvat hyväilemään välineeni päätä.” Minä henkäisin ihastuneena. ”Se tulee niin ihanasti.” Hän hymyili viehkeästi. ”Sinä tunnut osaavan hyvin nämä tutkimukset. Saat tehdä mitä minulle mitä haluat.” ”Jatketaan sitten syvemmälle.” Minä sanoin yrittäen säilyttää ääneni rauhallisena.

Työnsin hitaasti eteenpäin. Huulien tiukkuuden jälkeen tuntui jotenkin pehmeämmältä, laajemmalta. Kun pääsin pohjaan en voinut enää estää lantioitteni vapinaa. Painoin tiukasti häntä vasten ja hänen vastauksestaan tiesin päässeeni perille. Koko elimeni oli kadonnut hänen sisäänsä.

”Oih!” Hän huudahti. ”Tuntuu kuin se avaisi minut kokonaan!”

”Sinun täytyykin avautua sille kokonaan, jotta voisit saada täydellisen nautinnon. Sinun täytyy keskittyä vain siihen kun välineeni tulee sisääsi, ottaa se vastaan täydellisesti nauttien, kunnes ei ole mitään muuta kuin hellyys, hyväily, liukkaus ja liike sisässäsi. Keskity vain siihen.”

”Tutkin ensin hitaasti luolan pituutta.” minä jatkoin ja tunsin hengästyväni, koska sanat tuntuivat takertuvan kurkkuuni. ”Hitaasti ulos ja sitten sisään. Painan ihan pohjaan...Noin, noin... se ympäröi minut tiiviisti, ihanasti, liukkaasti. Kylläpä tätä on hyvä vetää...Sametin pehmeät seinämät hyväilevät niin...” Vedin hitaasti ulos, kunnes varsi tuli näkyviin koko pituudessaan äärimmilleen paisunut nuppi kiiltäen hänen kosteudestaan, sitten taas sisään tunnustellen pehmeitä seinämiä, ottaen vastaan niiden liukkauden ja hyväilyn. Painoin sisään äärimmäisen hitaasti, sentti sentiltä syvemmälle lämpimään, ja lopulta koko välineeni oli kadonnut hänen sisäänsä ja painauduin häntä vasten. Vartaloni värisi ja hänen elimensä sykki ympärilläni ja hänen säärensä ojentuivat suorina sivuille päästääkseen minut mahdollisimman syvälle, antautuen täydellisesti.

”Voiko tällaista olla! Tuntuu niin irstaalta ja hekumalliselta. Aah! Aah!” Hänen päänsä kääntyili puolelta toiselta. Kaikki hänen liikkeensä olivat tahdottomia suuren tunteen aiheuttamia, hallitsemattomia, kunnes hänen vartalonsa jäykistyminen kertoi hänen päässeen huipulle. Painoin vain välinettäni liikkumattomana hänen sisäänsä ja tunsin hänen elimensä kouristelevan ympärilläni ja otin vastaan hänen nautintonsa. Hän laukesi.

Minun täytyi pysytellä liikkumatta hänen sisällään, sillä olin koko ajan nautinnon huipulla, tai ainakin melkein , ja vain pieni sysäys olisi voinut syöstä minut putoukseen. Viimein hän palasi ja sanoi hymyillen. ”Tämä tutkimus on todella nautinnollinen, kuten lupasitkin, mutta miten se jatkuu? Minusta tuntuu niin ihanalta, että voisin olla tässä vaikka kuinka kauan.”

Välineeni hänen sisässään tuntui pakahtuvan kovuuteensa. ”Tutkimus jatkuu vielä,” minä aloitin. ”Välineeni on nyt tutkinut hitaasti sinun pillusi pehmeyttä ja liukkautta. Se on saanut sinut vastaanottamaan sen ja avautumaan, antautumaan sille, ja sinä olet nauttinut siitä. Seuraava ja viimeinen vaihe on, miten sinun elimesi kestää kovempaa panoa, nopeampaa liikettä joka haluaa murtaa kaikki rajat ja laukaista sisällesi loppuhuipennuksen, joka kastelee ja voitelee sinut suurimpaan nautintoon. Minusta kyllä tuntuu että pillusi kestää sen, ja se jopa haluaa sitä.”

Sitten aloitin viimeisen vaiheen. Naisen paksut reidet ojentuivat sivuille, polvet suoristuivat, nilkat ojentuivat, kun aloin liikkua hänen sisässään. ”Ensin hitaasti näin..., sisään ja ulos koko tutkimusvälineen pituudelta. Tunnetko miten liukkaasti se liikkuu. Yhä uudelleen se avaa sinut ja löytää ja tutkii pillusi pehmeitä seinämiä, ja sinä otat vastaan sen kovuuden ja vaativuuden ja antaudut sille niin ettei mielessäsi ole mitään muuta. Jokainen työntö ja veto vie sinua kohti nautinnon autuutta ja lopullista laukeamista.” Hänen hengityksensä huokui työntöjeni tahdissa.”Pane minua niin kuin haluat.” Kiihdytin tahtia ja nussin voimakkaasti. Hänen hengityksensä muuttui vaikerrukseksi ja huudahduksiksi. Tunsin kuinka nautinnon aalto kalussani nousi ja viime hetkellä estin sen murtumisen ja painoin aseeni pohjaan ja jäin paikalleni. Hetken kuluttua aloitin taas uudelleen, ensin hitaasti tunnustellen ja nauttien hänen pillunsa pehmeydestä, sitten tahtia kiihdyttäen ja päättäen, että tämä kolmas nousu oli oleva viimeinen. Painoin menemään tasaisesti ja voimakkaasti. Kuulin, kuinka pillu litisi liikkeitteni tahdissa ja pallini iskivät pakaroita vasten. Nainen huudahti jokaisella työnnöllä. ”Sillä lailla, sillä lailla, anna, anna, anna...” Nautinnon huippu oli pitkä, voimakas, melkein tuskallinen, mutta lopulta tunsin miten vapautus oli tuleva. Ensimmäisen kouristuksen voimakkuus sai minut huudahtamaan kun nesteeni lensi hänen sisäänsä, sitten toinen... kolmas... kunnes viimeinenkin tippa oli puserrettu. Laukeamisen voimakkuus vei miltei jalat altani. Minulla ei ollut kykyä seurata miten naiseni koki sen lopun, mutta lopulta havahduin siihen kuinka hänen elimensä taas sykki kaluni ympärillä. Kun vetäydyin hänestä hän hymyili ujosti: ”Tutkimus on nyt kai ohi. Mikä on lopputulos? Onko minulla hyvä?”

”Sinulla on todella hyvä. Voin sanoa, että jokainen mies haluaa ja nauttii juuri sellaisesta kuin sinulla on. En vain vieläkään ymmärrä miten uskalsin ehdottaa sinulle tällaista tutkimusta.”

”Sinulla ei ollut mitään pelkäämistä, sillä olin jo kahvihuoneessa päättänyt suostua kaikkeen mitä sinä ehdotat ja ehkä sinä nyt suostut minun ehdotukseeni...”