kinkytyttö

Prologi

Minä olen hämmentynyt. Minä rakastan miestäni, ihan varmasti. Ja luulin tuntevani hänet hyvinkin. Mutta nyt en osaa laskea yhteen. Tuijotan epäuskoisena tietokoneen näytöllä näkyviä kuvia. Olen jäänyt sairastamaan flunssaani kotiin ja kulutan aikaani surffailemalla netissä. Hetken mielijohteesta klikkailen koneen sivuhistoriasta löytyviä outoja linkkejä. Ja eteeni aukeaa tämä. Naisia, tai niin ainakin luulen, kummallisissa, koko vartalon peittävissä asuissa. Lateksia? Puistatus kulkee lävitseni. Tiukkaa ja kiiltävää. En ymmärrä. Koitan kuvitella ja tunnen oloni tukalaksi. Kumia joka puolella. Päässäkin. Korsetteja. Kuinka noin voi edes olla? Miksi? Ahdistaa. Päässäni tuntuva tukkoisuus ja kuume tekevät olon muutenkin oudoksi. Uh, en jaksa miettiä.

Iltapäivällä herään torkkujen jälkeen, olo on hiukan parempi. Keitän itselleni suuren kupin kaakaota ja palaan tietokoneen ääreen. Linkkejä löytyy lisää. Minua alkaa pelottaa. Tiedän että mies katselee joskus pornoa, eikä se oikeastaan haittaa minua. Meillä on hyvää seksiä. Minä olen ihan tyytyväinen. Tällaista en osannut kuvitellakaan. Totta puhuen en tiennyt tällaista olevankaan. Yhtäkkiä muistan kuinka kerran olimme kahdestaan erotiikkaliikkeessä. Sinä seisahduit pitkäksi aikaa lateksivaatehyllyn luo. Minä en oikeastaan edes huomioinut sitä, eihän sellainen koske minua, katselin jotain tavallisempaa. Normaalimpaa? Jännityn. Haluaisitkohan sinä että minä pukeutuisin noin?! Kuvitteletkohan sinä... kuvottaa.

Luen lateksin hoito-ohjeita, pukemisohjeita. En ymmärrä. Kuulostaa vaikealta, hankalalta, miksi ihmeessä, minua lähinnä yököttää. Mutta sinä olet ainoa joka tätä konetta on käyttänyt. Ja linkkejä on paljon. Minä en olisi uskonut sinusta. Minä olen aina kuvitellut että tällainen pervous, poikkeavuus, tai mikä vain, että se näkyy jotenkin ulkopuolelle. Että sellaiset ovat muutenkin outoja. Sinun kanssasi on hyvä olla. Sinun kanssasi on hyvä rakastella. Ja sinä katselet tällaisten naisten kuvia. Nukkeja? Huoria? Missä maailmassa sinä elät? Mitä sinä minusta haluat.

Minä päätän antaa tämän olla. Ehkä se menee pois. En ota asiaa puheeksi. En pengo kaikkia kaappeja ja piiloja, vaikka pelkään tai tiedän että löytäisin jotain jota en halua. Ei puhuta siitä, sitä ei ole.

Mutta joskus kun rakastelemme ja sinä katsot minua pitkään tai annat kätesi liukua hitaasti pitkin jalkaani, ylöspäin, tunnustellen reidelle, pakaralle minä yhtäkkiä olen tuntevinani kuinka toivoisit näkeväsi ja tuntevasi siinä muun kuin minun paljaan ihoni. Ajatus ei jätä minua rauhaan.



Osa 1

Viikonloppu ja vapaailta, näitä ihania hetkiä kun olemme päättäneet olla vain toisiamme varten. Sinä halusit viedä minut treffeille, ihan kuin joskus alussa. Me olemme käyneet elokuvissa ja syömässä ja nyt kävelemme käsikynkkää kotiin. Ruoan kanssa juotu viini lämmittää ihanasti sisältäpäin ja oloni on kuin vastarakastuneella. Pysähdymme katulampun alle suutelemaan, sinä lämmität viileitä sormiani takkisi alla. Annan sinun avata kotimme oven ja auttaa takin päältäni. Naurattaa. Minä tartun käteesi ja talutan sinut makuuhuoneeseen, riisumme vaatteita toisiltamme.

"Kulta, saanko mä leikkiä sulla vähän", sinä kysyt. "No jos oot kiltisti", minä lupaan uteliaana. Sinä riisut loputkin vaatteni nopeasti ja painat minut sängylle selälleni. Ennen kuin huomaan olet kiinnittänyt käteni sängynpäätyyn. Vedät jostain piilosta huivin jolla peität silmäni. Aion protestoida, mutta tunnen sormen huulillani: "Shh, lupaan että haluat kokea tämän." Kuulen kuinka kävelet keittiöön, ja vaikka yrität olla kuinka hiljaa minä arvaan että tuliaisena on jääpaloja.

Ensimmäiset kylmät pisarat yllättävät minut kuitenkin. Sinä piirrät jääpalalla iholleni kylmiä viivoja. Kiertelet rintoja ja vatsaa. Hitaasti annat norojen herkistää ihoani. Kiusaat nännit tiukoiksi aroiksi napukoiksi. Yhtäkkiä hurja väristys kulkee minussa. Sinä olet imaissut jääpalalla kiusatun nännini kuuman suuhusi. Suusi on todella kuuma, olet tainnut lämmittää sitä jollain. Ynisen tyytyväisenä, on kiihottavan ihanaa odottaa suusi kosketusta jääpalan jättämissä jäljissä. Sinä leikit minun käsivarsieni iholla, reisien, minä levitän jalkojani, pyydän sinua jo. Mutta sinä et tule lähemmäs. Kuulen kuinka naurahtelet minun kiimalleni. "Ei kulta, ei tää leikki vielä tähän lopu"

"Kuivataan vähän ettet ala palella", sinä sanot. Pyyhit minua jollain melkein karkealla, ero äskeiseen on yllättävä. Veri lähtee kiertämään. Olen hiukan varuillani. Ja sitten tunnen ihollani jotain aivan kevyttä ja pehmeää. Ehkä silkkiä? Tunnen kuinka se kulkee pitkin minua, valuu, hyväilee kutittelee. Sinä annat sen kulkea rintojeni välistä, kasvojeni yli, kaulan poikki. Iho herkistyy, minä pystyisin tuntemaan pölyhiukkasenkin laskeutumisen iholleni. Tajuan kiemurtelevani. Liina kietoutuu minuun välillä ja vetäytyy taas, kiertää käsiäni ja jalkojani, kutittelee kaikkea herkkää, kulkee lopulta jopa jalkojen välistä, mutta se on liian kevyt auttaakseen minua, kiusaa vain. Minä niin kaipaisin jo kosketusta vakooni, että edes kokeilisit kuinka märkä jo olen.
"Vielä hetki, ihan pian", sinä rauhoitat kärsimättömyyttäni. Kuuluu outoa kahinaa. Jotain uutta kulkee pitkin ihoani. Se on raskaampaa mutta silti aivan pehmeää. Ehkä hiukan viileää. Mutta lämpenee nopeasti kun se pysähtyy. Se tekee samanlaista matkaa ihollani kuin äskeinen kevyt huivi. Tutkii minua, hyväilee hitaasti, jää välillä, kiristyy ja katoaa. "Miltäs tämä tuntuu?", kysyt. Tuohon odotat selvästi vastausta. Minun ihoni on aivan herkkänä. "Outoa. Mukavaa. Mitä se oikein on...", vastaan. "Arvaatko?" Sinä liu'utat tuon kappaleen minun kasvojeni yli, ilmassa leijunut outo tuoksu tuntuu voimakkaana, huuleni ehtivät sipaista sen pintaa nopeasti mutta sitten se jo jatkaa matkaansa. Sinä tuot sen lantioni kohdalle ja se painuu tiukemmin minua vasten. Yhtäkkiä tajuan, se venyy, sinä venytät sitä minun lantioni päälle, se tuntuu tiukalta, lämpimältä. "Kumia!", minä huudahdan. "Mutta... eihän.. siis... mikä", änkytän kun suljet suuni suutelemalla minua rauhallisesti. "Kulta, miltä se tuntuu?" sanot taas hiljaa kun liu'utat sen vasten vakoani, lopultakin kosket minua sinne, kumi liukuu märässä vaossani, muuttuu lämpimäksi ja limaiseksi, sinä hierot minua sen läpi ja minä saan ihanan, voimakkaan orgasmin sinun sylissäsi, vasten tuota outoa uutta tunnetta.

----------------------

Kun vapautit käteni ja silmäni, kaikki välineet olivat poissa. Me rakastelimme sinä yönä rauhassa ja nautinnollisesti, minä halusin tehdä sinulle niin hyvää kuin osasin. Enkä ottanut puheeksi tuota kumiasiaa enää. Oikeastaan halusin tietää mikä se oli, halusin tutkia tarkemmin sitä. Mutten uskaltanut kysyä kun pelkäsin mihin se johtaisi.



Osa 2

Kylpyhuoneen kaapista löytyy purkki talkkia. Se ei ole minun. Olen varma ettei se ole ollut siellä ennen. Tiedän heti mihin se liittyy, sen verran olin netistä lukenut. Sydämeni alkaa hakata. Yritän pestä hampaitani rauhassa kun sinäkin tulet viereeni iltapesullesi. Saan suuni huuhdottua ja yritän pitää ääneni tavallisena kun hammasharjaa kaappiin laittaessani otan talkkipurkin käteeni ja kysäisen -Mistäs tää on tänne tullut? Sinulla on hampaidenpesu kesken ja saat aikaa mittailla minua ja ilmettäni katseella ennen kuin sylkäiset hammastahnan suustasi, huuhtelet ja poimit purkin sormistani. -Tää on lateksivaatteita varten. Mä voin näyttää.

Talutat minut makuuhuoneeseen ja vedät kaapista esiin jotain mustaa ja kiiltävää. -Tää onkin sulle jo tuttu vaikket sä tätä varsinaisesti nähnytkään, sanot ja virnistät. -Kokeile, tuntuuko tutulta? Tunnustelen sitä sormillani ja vaistomaisesti tuon sen lähemmäs kasvojani ja haistan. Haju herättää minussa muiston viime kerrasta. Jotain miellyttävää värähtää jalkojeni välissä. Vaikka haju itsessään on kummallinen, ennemmin liittäisin sen vaikka siivoustarvikkeisiin tai johonkin sellaiseen. -Siis... tota... sulla on kaapissa talkkia ja toisessa kaapissa tää... mikä tää muuten ees on?, yritän muotoilla kysymystä. Otat mytyn kädestäni ja levität sen eteeni. -Tää on sun uus hamees. Henkäisen ääneen. Mytty on tosiaan jonkinlainen kapealinjainen hame, ehkä hiukan polven yläpuolelle ulottuva. Sen pinta on kiiltävä. Ja se haisee.

-Voisitsä kokeilla sitä? Kysymyksesi on suora ja ilmeisesti ilmeeni kertoo aika paljon kun kiiruhdat pehmentämään vähän. -Musta siis olis aivan mielettömän ihanaa jos sä joskus pukeutuisit siihen mua varten. Näytän edelleen epäuskoiselta. -Sä haluat mut tuohon hiostavaan, tiukkaan, kummalliseen kumiputkeen!? Tollanenko mun pitäis sulle olla? En mä oo tollanen, en mä ikinä vois, kuvitteletko sä että mä oon tosiaan jokin ...huora? Minä hermostun hiukan, pelkään että minut ahdistetaan nurkkaan. Sinä otatkin minut syliisi ja puhut minulle hiljaa. -Rauhoituppas nyt rakas. Se on hame. Se on vaan vaatekappale. Sä olet minun naiseni. Sähän voit olla mun edessäni vaikka alasti, eikä mikään sellaneen tee susta huoraa. Mä en kaipaa enkä kuvittele mitään huoraa. Mutta musta olis ihana nähdä mun oma naiseni tässä hameessa. Katsot minua päättäväisesti. Uhhuh, joskus sinä kyllä osaat puhua.

-Kokeilisitsä? Mun takia, sinä maanittelelet. -Tehdään niin että se viime kerta oli eka kerta, tää on toinen ja sit tulee vielä yks. Sä kokeilet kolmesti ja sit tästä ei tarvi enää puhua ikinä jos et halua. Mutta kokeilet ensin. Sopisko? Minä mietin. Ei kuulosta pahalta. Tämähän on tosiaan vain hame, kaukana niistä kumilla kuorrutetuista irvikuvista. Hymyilen epävarmasti. -Okei... mitä mun pitää tän kanssa sit tehdä? -No ensinnäkin se olis paras ihan paljaalla iholla... Minä riisun yöpaitani ja olen kovin tietoinen alastomuudestani edessäsi. Sinä näytät mitä hyötyä talkista on ja lisäät sitä vielä hameen sisäpuolelle, vaikka sitä näköjään oli jo ennestään. Sitten autat minua vetämään hameen vyötärölleni. Se luistaa helposti päälleni talkin ansiosta. Tunnen saman kuin viimeksikin, ensin ihan viileää, mutta nopeasti ihonlämmintä. Sinun kätesi tärisevät hiukan. Ja yhtäkkiä tajuan että sinulla on valtava seisokki. Katson sinua hämmästyneenä.

-Sun pitää nähdä itse, sanot ja ohjaat minut taas liikkeelle. Käveleminen hameessa tuntuu oudolta. Hame on tiukka, mutta joustaa jalkojeni liikkuessa. Jokaisella askeleella se kiristyy kuitenkin pakaroitani vasten. Se hyväilee minua tiukasti joka puolelta. Menemme peilin eteen ja näytät kuinka lateksi saadaan vielä kiiltävämmäksi. Suihkutat kiillotussuihketta hameelleni ja pyörittelet pehmeällä kankaanpalalla. Kosketus tuntuu kumin läpi oudolta. Jotenkin vaimennetulta ja silti niin selvältä, intensiivisemmältä kuin paljaalle iholle. Sinä painat minut vähän kumaraan seinää vasten kun kiillotat hametta takapuoleni päältä. Minä työnnän kiusaksi sinua vasten, tyrkytän selkä kaarella. Hymyilet ja nyökkäät minua katsomaan peilistä. Hämmästyn itsekin, nousen äkkiä suoraan. Asentoni näytti jotenkin liian tuhmalta. Ei minussa ole tuollaista seksiä. Kiiltävä tiukka kumi takapuoleni päälle venytettynä. Sinä vedät minut takaisin samaan asentoon. -Älä kulta lopeta, toi näyttää aivan mielettömän upeelta!

Minulla on ristiriitainen olo. Sinä olet selvästi hyvin kiihottunut tilanteesta. Jos tämä ei tuntuisi niin oudolta, niin tuhmalta, niin kummallisen kieroutuneelta, voisin helposti kiusata sinua vaikka kuinka, varmaan saisin sinut tulemaankin vain istumalla syliisi kiemurtelemaan. Mutten uskalla tehdä minkäänlaista aloitetta. Eikä minun tarvitsekaan. Sinä nappaat minut syliisi ja kannat minut sängyllemme. Sinä lasket minut kontalleni ja jäät taakseni. Aivan kuin et olisi koskaan katsellut minua noin tarkkaan. -Mä oon aina sanonu että sulla on aivan upea kroppa, mutta mä en silti osannu arvata että se näyttää näin kiihottavalta kumissa! Sinä hyväilet minun takapuoltani ja reisiäni kaksin käsin, tunnustelet kaariani tarkkaan, painat pääsi vasten kumin peittämää vakoani.

Käännyn makaamaan selälleni ja tulet minun päälleni, suutelet minua. -Kiitos rakas, sä oot aivan upee nainen. Kokeile kuinka kiihottuneeks sä mut saat. Samalla hankaat kaluasi vasten reittäni. Tunnen oikein hyvin hameeni läpikin kuinka kova todellakin olet. Sinä suutelet ja hyväilet minua, kaulaani, rintojani, kaikkia herkkiä paikkoja jotka hyvin tunnet. Kiihotun kaikesta tästä huomiosta, siitä kuinka kiimaisena sinä selvästi olet ja silti odotat. Oloni alkaa tuntua kuumalta allasi ja tunnen kuinka pakarani muuttuvat liukkaiksi. Hameeni alla on muutakin kosteaa. Tunnen sen hyvin selvästi kun vedät minut istumaan. Minulla on kumman märkä olo. Kosteuteni ei pääse minnekään karkuun, kumi pitää sen sisällään ja vain levittää sitä.

Pujotat kätesi hameeni alle, liukkaitten reisieni väliin. Löydät klitorikseni ja huomaan jo haukkovani henkeäni. Yritän tarttua kaluusi mutta estät. -Nyt ei voi, tulee liian helposti! -No eikö nyt voiskin jo tulla, kysyn ja käännän takapuoleni sinua kohti. Et odota enempää vihjeitä, kiskot hameeni ylös vyötärölle pois edestä ja työnnyt samantien sisääni. Rauhoitut hetken, yrität keskittyä hieromaan klitoristani. Tunnen kuitenkin kuinka kärsimätön olet, ihan lähellä, melkein täriset, toinen kätesi puristaa kumin peittämää vyötäröäni kovaa. -Anna tulla kulta, ei aina tarvi yrittää hempeillä! Sinua ei tarvitse käskeä kahdesti, tartut lantiooni tiukasti ja aloitat raivokkaan panemisen. Minä olen yllättynyt reaktioistasi, mutta samalla jotenkin ylpeä siitä mitä näköjään saan sinussa aikaan. Sinun vahvat, rajut, pohjaan asti yltävät työntösi saavat minut pian orgasmiin ja jostain ensimmäisten kovien supistelujeni keskeltä tunnen kuinka sinun spermasi syöksyy syvälle minun sopukoihini.

Jäät makaamaan minun päälleni. Hikinen kumi on edelleen tiukkana myttynä ympärilläni, sinä tunnut hyvältä, kuiskit kiitoksia korvaani. Kumin tuoksu tuo oman osansa rakastelun jälkeisiin tuoksuihin. Sinä vedät hamettani takaisin alas samalla kun vetäydyt minusta varovasti. Jäämme makaamaan vierekkäin. Minä tunnen kuinka kaikki nesteeni, hikeni, sinun spermasi ovat hameeni sisällä yhtenä sotkuna tallessa. Sinä pidät minua rintaasi vasten ja sivelet minun kumin peittämää lantioni kaarta. Melkein niinkuin niin monesti ennenkin. Onkohan tämä nyt niin kuin toivot? Minulla on saanut olo. Olen hiukan ymmälläni, mutta hiukan vähemmän peloissani. -Oonko mä nyt sun kuminarttus?, kysyn. -Just joo, naurat, -Tuus kuminarttu, mä vien sut nyt suihkuun.



Osa 3

-Onko sulla sit ittelleskin jotain sellasta?, kysyn yhtäkkiä kesken tavallisen lauantai-illan TV:n katselun. Sinä et selvästikkään ymmärrä mistä nyt puhun. Punastun. -Siis niitä lateksijuttuja..., mumisen hämmentyneenä., -niinkun että puetsä ittekkin sellasia vai haluatsä niitä vaan mulle? -No joo, kyllä mä tykkään niistä ittenikin päällä, sanot varovasti. -Mä haluaisin sit nähdä. Tai en mä tiedä haluanko. Mutta haluan silti, sanon samaan hengenvetoon. Olenpas minä taas fiksun kuuloinen. Sinä epäröit silminnähden. -Emmä tiedä. Ootsä varma? Sä näytät niissä vähän paremmalta, naurahdat hermostuneesti. -Eiks me sovittu kolmesta kerrasta? Yks on vielä jäljellä. Kyllä kai mun pitää nähdä tääkin jos mun pitää näitten perusteella päättää jotain?, vaadin. -Kai sä oot oikeessa..., huokaat. -Mä sanon sit kun saat tulla, sanot ja karkaat makuuhuoneeseen vetäen oven perässäsi kiinni.

Kestää yllättävän pitkään ennen kuin huudat minua. Minä tulen varovasti makuuhuoneeseen. Valaistus on hämärä, sinä odotat minua sängyn luona silminnähden epävarman näköisenä. -Kukaan ei oo koskaan nähny mua näin, sanot vähän hermostuneena. Sinä olet pukeutunut mustaan lateksiseen tiukkaan t-paitaan ja pyöräilyhousujen näköisiin shortseihin. Toisella katsomalla tajuan että housuissa on putki kaluasi varten, kalusi sojottaa kumilla peitettynä kohti minua. Astun varovasti lähemmäs, kosketan rintakehääsi arasti. Paita näyttää oikeastaan hyvältä, minusta on muutenkin mukava kun pidät tiukkoja t-paitoja, sinä olet treenannut ja se näkyy. Kumisen paidan läpi pystyy erottamaan hartioidesi leveyden, rintalihasten ääriviivat. Jos pystyn unohtamaan että aikaisemmin olen liittänyt kumin ja miehet lähinnä homouteen. Jos pystyn unohtamaan netissä katsomani kuvat. Ja jos vielä pystyn muistamaan että minäkin olen joskus pukeutunut kumihameeseen. Ehkä voisin silloin jopa ajatella että paita on oikeastaan hyvä.

Mutta kumisessa tupessa seisova kalusi tuntuu oudolta. En tiedä pitäisikö minun koskea sitä. Minä tiedän, se on sinun kalusi, en minä sitä ole arastellut. Olen nuollut ja niellyt, on se minussa ollut, tehnyt paljon hyvää. Mutta noin se näyttää oudolta ja uhkaavalta. Minä en tiedä miltä se tuntuu. Ja miksi haluat sen noin. Ainahan miehet valittavat kortsunkin käytöstä, tuo on vielä paksumpaa, eikö se vie kaiken tunnon?

-Tuntuu oudolta, sanon rehellisesti. -Mutta se oot kuitenkin sinä. Mä vähän pelkäsin että sulla on joku kokopuku tai jotain mistä mä en ees tunnista. Toi on jotenkin vielä ok, noin mä pystyn kuitenkin keskittymään siihen että se oot sinä. -Mistä sä semmosen kokopukuajatuksen sait?, kysyt hämmästyneenä mutta melkein syyllisen näköisenä. Hetken mietin pitäisikö minun kuitenkin etsiä sinun piilosi, katsoa mihin asti sinä olet mennyt. -Eeeei... kun mä vaan joskus katoin vahingossa jotain sun nettilinkkejä. Sellasia jotka näytti ihan sairailta!, minulta lipsahtaa. Sinä näytät surkealta. -Tää taitaa olla sulle vähän liikaa? Minä mietin. -Ei tää nyt ehkä niin kamalaa ole. Musta on aika jännää miten paljon sä kiihotut tosta. Mutta kai mä pelkään miten käy meidän tavallisen, ihanan, hellän seksin, koitan selittää. Todellisuudessa pelkään kai jotain muuta vaikken osaakaan sitä sanoa, pelkään haluatko sinä enää minua ollenkaan, vai onko se kumi sitten pääasia...

-Tulisitsä kumminkin mun viereen?, kysyt. Käyt sängylle pitkäksesi, minä ryömin varovasti sinun viereesi. Tulen sinuun kiinni niin kuin monesti ennen nukahtamista. Painan nenäni vasten kaulaasi, suutelen poskeasi, korvaasi, kaulaasi. Sinä haiset kumille, se on tiukkana sinun ympärilläsi. Minä seuraan sormellani niitä rajoja ihon ja kumin välillä, tunnustelen mikä muuttuu. Etsin kumin läpi sinun nännisi, uskaltaudun painamaan huuleni vasten kumista rintakehääsi. Sinä huokailet varovasti. Auot nappejani, selvästi toivot että riisuisin. Nousen sängyn viereen heittelemään vaatteeni pois, mutta sen jälkeen epäröin. Pitäisikö minun nyt painaa alaston ihoni sinua vasten? Minun ei taaskaan tarvitse päättää. Sinä vedät minut takaisin ja syliisi, enkä minä voi kuin antaa itseni tuntea mitä tämä nyt sitten on.

Vahingossa minä sitten kosken sinun kaluasikin. En minä tiedä kuinka sitä pitäisi käsitellä. Pitäisikö tuo ottaa suuhun? Runkata? Mitä sinä sillä tunnet? Sinä olet vähän huvittunut: -Mä se edelleen olen, vähän eri vaatteissa vaan. Ootsä aina ennenkin keksinyt mitä sillä tehdään, ei tää nyt niin ihmeellistä ole. Ilmapiiri vapautuu vähän. Minä uskallan puristella ja venytellä vaatteitasi, kokeilla miltä ne tuntuvat. Miettiä miltä ne tuntuvatkaan päällä. Kumia on outo koskettaa, sormet ja iho liikkuvat erilailla, löytyy uusi ääni, narina. Liu'utan käteni paidan alle tunnustelemaan kosteaa ihoasi ja lopulta hankaan omaa vakoani sinun kuminpeittämää reittäsi vasten. Tämän minä jo tiedän. Minä pidän siitä miltä minun mehuni saavat kumin tuntumaan.

-Olisko paha jos mä vielä laittaisin hanskat käteen, kysyt. -Eeei kai, sanon, en minä tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Sinä vedät lyhytvartiset mustat lateksihanskat käsiisi ja tulet sitten puolittain päälleni makaamaan. Silittelet kasvojani hanskakäsilläsi, huomaan kuinka hiukseni tulevat sähköisiksi noista kosketuksista. Mutta otteesi tuntuvat hyvältä, on myönnettävä että keskityt hyväilyyn enemmän kuin tavallisesti, on jotenkin jännää kuinka herkkä, tavallista herkempi sinun kosketuksesi on tuon läpi. Toisaalta enemmän erillään, toisaalta enemmän yhdessä. Toinen iho. Minä imen tuota jo tutuksikäynyttä tuoksua sisääni. En vieläkään pidä sitä erityisen miellyttävänä, mutta jotenkin se kiihottaa minua kuitenkin.

Hyväilet minua hanskoillasi ja minulla on outo olo kuin jotain siitä tarttuisi minuun, tuoksu kai jääkin mutta enemmänkin. Enkä minä voi olla kiihottumatta sinun käsissäsi, kaikesta huolimatta se olet kuitenkin sinä ja sinä tiedät kuinka minua koskettaa. Lopulta toinen kätesi löytää vakooni asti ja liukuu siellä kiihottavasti, tunnen kuinka mehuni leviävät sormissasi. Sinä keinut minua vasten, hankaat kaluasi minun reiteeni. Minä liikahdan karkuun tai lähemmäksi tai jotain ja samassa vedät minut päällesi istumaan, rintasi päälle, selkä sinuun päin. Kumikalusi sojottaa kovana edessäni, melkein vatsaani vasten. Kostutan käteni syljelläni ja runkkaan sitä varovasti. Sinä kohotat minua vähän ja pujotat kätesi alleni. Hetken leikit vaossani, keräilet mehujani ja sitten tunnen kuinka yksi liukas sormesi painuu vasten peppureikääni.

Samalla kun reikäni hitaasti antaa periksi ja sormesi uppoaa sinne, minä kohottaudun lisää ja asetan kalusi huuliani vasten. Hitaasti päästän itseni alemmaksi ja annan molempien upota minuun. Eikä minua enää haittaa mitä sinulla on päälläsi tai onko sisälläni kumiakin. Minä olen jo niin lähellä. Minä ratsastan sinulla, ensin hitaammin mutta pian annan kiihkoni ottaa vallan. Minun on pakko katsoa miltä mehuni näyttävät levitessään kalusi juureen, vielä liukkaampaa ja kiiltävämpää kiiltävälle mustalle. Minä haen asentoni niin että osut minuun juuri oikeassa kulmassa ja sitten minä otan sen minkä haluan. Minun orgasmini lähettää sinunkin orgasmisi liikkeelle ja sinä tulet, -kyllä minä sen tunnen vaikkakin erilailla - sinä tulet pitkään, oudon kovaa vaikka luulin ettet edes pysty tuntemaan tarpeeksi sitä varten.

Kierähdän pois päältäsi ja pitelen sinua kunnes vähän rauhoitumme. Ujouteni palaa. Odotat varmaan että sanoisin nyt jotain, mutta minä en osaa. Jokin tässä tuntuu niin oudolta, ihan kuin katselisin jotain elokuvaa, pornolehteä, ihan muuta kuin mikä meidän rakasteluumme on kuulunut. Ja jokin tässä ihan selvästi kiihottaa minua, ja sen myöntäminen pelottaa minua. -Se oli sit se kolmas kerta, eikä se nyt menny varsinaisesti ihan niinkun mä olin suunnitellu..., sanot. -Pitääkö seksin olla jotenkin suunniteltua?, vastaan, vaikka itseasiassa jätänkin vastaamatta varsinaiseen kysymykseesi.



Osa 4

Minun kolme kertaani ovat ohi. Aiheesta ei ole puhuttu. Kaipa molemmilla on vähän hämmentynyt olo viimeisestä kerrasta. Yhtenä iltana kysyt kuitenkin: -Kulta, voisitsä vielä joku kerta laittaa sen hameen? Huokaan. Jos kyse on vain minun pukeutumisestani hameeseen niin ehkä joskus. En kai minä voi tätä sinulta kieltää. -Muttakun mulla ei oo mitään mikä sopis sen kanssa, sanon päästäkseni tilanteesta, -Musta tuntuu jotenkin tosi kornilta kun on semmonen pervohame, mitä muuta sit, valkonen paitapusero vai? -No pitäiskö sulle kattoo jotain sen kanssa?, vastaat. Minä en keksi mitä sanoisin. Enkai minä nyt ihan sitä tarkoittanut. Kiusaatko vain vai mitä sinä aiot? Istut koneen ääreen ja klikkailet muutaman kerran. Minä tulen hyvin varovasti viereesi koneen ääreen, muistan liian hyvin kuvat joita joskus salaa katselin. -Katoppa täältä. Ja sano ihan suoraan mitä aattelet, joohan? Ruudulla ei näy kummallisia kuminukkeja, vaan kumisia hameita, toppeja ja rintaliivejä. Epäröin silti. Enhän minä noita halua, sinähän noita haluat. -No mitäs sä haluaisit mun päälle?, kysyn. Sinä naurat. -En mä nyt sano, kun mä nimenomaan haluan että sä katot itte ja kerrot mulle rehellisesti jos voisit ajatella jotain. Istun syliisi ja selailen vähän aikaa sivulla. -Kai sen hameen kanssa pitäis olla joku yläosa?, mietin ääneen. Kuvissa on erilaisia toppeja, enemmän ja vähemmän peittäviä, joissain on avoimet nännit tai aukot rintojen kohdalla. Minua punastuttaa. -Nää tuntuu jotenkin niin... tuhmilta. En mä osaa kuvitella itseeni tämmösiin. Mutta ehkä sitten tommoset rintsikat. Noi vois näyttää musta jopa hyvältä.

Klikkailen vielä hiukan eteenpäin. Sivulle ilmestyy erilaisia lateksisia housuja. Shortsimallisia, stringejä, kaikkea siltä väliltä. Ja hetken kuvaa tuijotettuani tajuan että joissain on sisällä dildo. Jään hämmentyneenä tuijottamaan, katson sinuakin ihmeissäni. -Tarkottaako toi tosiaan että kun noi laittaa jalkaan niin tuo... siis tuo menee sinne? Tiedän että kysymykseni kuulostaa hassulta, mutta tunnen itseni lähinnä Liisaksi ihmemaassa. -No kyllä se ihan just sitä tarkottaa, hymyilet minulle. -Mut siis voiko tollasilla olla? Ihan oikeesti?, intän. Minä olen joskus leikkinyt ajatuksella omissa sauvaleikeissäni. Että se jotenkin olisi siellä salaa. Ja nyt edessäni on sama ajatus jonkun toteuttamana. -Kulta, etkai sä oo kiihottunut? Hämmästyn kysymyksestäsi. Ja tajuan että hengitykseni on raskasta ja alapääni on kostunut. Nielaisen ja nyökkään, koitan koota ajatuksiani -En mä siis tosta kumista, mutta tuo ajatus että siis noin vois oikeesti... Sinä liu'utat sormesi housuihini ja kosteuteni huomatessasi nostat minut pöydän reunalle istumaan. Ennen kuin huomaankaan hameeni on kääritty vyötärölle, pikkuhousuista on päästy eroon ja sinun kielesi seikkailee tekemässä minulle ihanaa orgasmia.



Osa 5

Kaapissa on jotain uutta. Siinä missä minun lateksihameeni on, on nyt jotain muutakin. Poimin käteeni kaksi pienempää lateksivaatetta ja levittelen ne eteeni sängylle. Toinen vaate on netissä katselemani rintaliivit. Toista kääntelen hetken käsissäni kunnes tajuan. Tunnen heti kuinka punastun hiusrajaani myöten. Kaapistani löytyy housut joissa on dildo... Tanssihousut, vai kuinka sinä sanoit? Sormeilen housuihin kiinnitettyä dildoa. Se on ihan kevyt, aika paksun näköinen, jäykkä muttei liian kovan tuntuinen. Sivelen housujen pintaa epäuskoisena. Eihän tällaisia olekaan. Oletko sinä mennyt hankkimaan minulle tällaiset. Ajattelitko sinä että minä pukeutuisin näihin ihan oikeasti? Minä en ole koskaan edes puhunut tällaisista kenenkään kanssa, vibraattoreista ja geishakuulista kyllä, mutta... Mitähän ystäväni tästä ajattelisivat?

Ja silti tajuan että olen kiihottunut, että minun on ihan pakko tietää miltä tuo tuntuu, etten minä voi sanoa ellen edes kokeile. Vapisevin käsin riisun vaatteeni ja tartun housuihin. Pyörittelen niitä ensin hetken ennenkuin olen varma kuinka päin ne kuuluvat. Pujotan jalkani rei'istä ja vedän housuja varovasti ylemmäs. Olen varovainen, housut ovat tiukat ja nostelen niitä vähän kerrallaan kunnes tunnen dildon pään vakoani vasten. Silloin tajuan että jotain liukastettakin olisi kai hyvä käyttää. Kurkotan yöpöydän laatikosta liukastetuubin ja puristan sitä dildon päähän ja juureen, levittelen vähän sormillani. Sitten sovitan dildon pään pillunhuulien väliin ja työnnän toiselta puolelta. Dildo uppoaa sisääni, tahaton huokaus karkaa huuliltani. Nostan housut vyötärölle asti ja tajuan kiskovani niitä ylös edestä ja takaa, niin että dildo uppoaa mahdollisimman syvälle ja kumi painuu vasten vakoani. -Liukastetta taitaa olla omastakin takaa, sanon itselleni ja naurahdan.

Otan muutaman varovaisen askeleen peilin luo, dildon olemassaoloa ei ainakaan voi unohtaa! Katson itseäni peilistä. Ulospäin ei arvaa mitä sisälläni on, jollei laske poskieni kuumotusta ja kiimaista katsettani. Keimailen hiukan, pyllistelen, menen kyykkyyn. Dildo aiheuttaa ihania väreitä. Päätän kokeilla myös rintaliivien sopivuutta, haen ne horjuen ja palaan peilin eteen sovittamaan. Liivit istuvat hyvin, ne puristavat rintani yhteen niin että niiden väliin tulee kaunis vako. Peilaan itseäni tyytyväisenä, nämä housut ja liivit ikään kuin kuuluvat yhteen. Yhtäkkiä tajuan että kello on paljon, sinä tulet ihan pian kotiin, minä olen pukeutunut näin. Minua nolottaa, en ikinä voisi tunnustaa sinulle. Mutta miten minä ehdin riisua nämä, pitäisi kai pestä ja kuivatakin ja saada piiloon kuin mitään ei olisi tapahtunut?! Samassa ulko-ovelta alkaa kuulua rapinaa, menen melkein paniikkiin enkä keksi muuta kuin kiskaisen päälleni sängylle aiemmin riisumani farkut ja puseron.

-Hei kulta, mä oon kotona, huutelet ovelta. Hengitän muutaman kerran rauhassa syvään ja menen varovasti eteiseen vastaan. -Moi, henkäisen sydän pamppaillen. -Hei, mitäs täällä on touhuttu kun posket noin punottaa, huomaat heti. -Mä vasta tulin, tuuli kai vähän otti poskiin ulkona, valehtelen. Sydän hakkaa, koitan kuumeisesti miettiä kuinka tästä selvitään. Dildo pitää minua kiihottuneena, kumiset alusvaatteeni alkavat hiostaa, tunnen märkyyteni housuissani. Pelkään että kuulet litinän tai narinan, en uskalla liikkua. Kaipaan orgasmia ja kaipaan pois tästä tilanteesta. Kiroan itseni, miten saatoinkin.

Sinä menet keittiöön, laitat teen kiehumaan, katsot postit, vilkaiset tv-ohjelmat, kaikkea ihan tavallista. Minä mietin voisinko mennä vessaan riisumaan, kuulisitko sen, mihin piilottaisin vaatteet. En missään tapauksessa halua tunnustaa sinulle että olen vapaaehtoisesti tässä. Pelkään että innostut siitä liikaa. Mutta minua haluttaa. Katan meille teekupit, laitamme voileipiä. Minä pelkään mennä sinun lähellesi kun luulen että voisit haistaa päälläni olevan kumin. Minun on istuttava sinun kanssasi pöytään, juteltava päivästä ihan tavallisesti vaikken pysty keskittymään mihinkään.

Puolen tunnin päästä oloni on jo liian tukala. Housut liukuvat pakaroitani vasten jokaisella askeleella, nännini ovat kipeän tiukkoina napukoina kumisissa kupeissa. Minun on pakko. Minä tulen sinun luoksesi, halaan sinua, suutelen kunnolla. Enkä tiedä mitä sanoisin, nolottaa. Painan pääni vasten olkapäätäsi, tartun käteesi ja ohjaan sen selkäpuolelleni, sisään farkkujen vyötäröstä. Sinä sivelet hetken ja peräydyt hiukan. Katsot minuun hämmästyneenä. Tartut leukaani ja kohotat pääni, katseeni silmiisi. -Mitä sulla täällä oikein on, kysyt epäuskoisena. Minä avaan farkkujen napit ja näytän. Sinä tipahdat polvillesi eteeni, repäiset farkkuni alas yhdellä liikkeellä. Painat kevyen suudelman kumihousujeni päälle, aivan klitoriksen kohdalle. Tunnustelet kädelläsi pakaraa, vakoa, tulet dildon kohdalle ja painat sitä syvemmälle. Voihkaisen. Minä vetäisen paitanikin pois.

-Mitä hemmettiä, ootsä ihan itte vapaaehtosesti pukenu noi! Ja mä kun meinasin jättää ne hankkimatta kokonaan! Sinä nouset seisomaan ja katselet ja tunnustelet vaatteitani joka puolelta. -Nää taitaa olla ihan hyvät ja sopivatkin?, kysyt. -No ihan oikeen kokoset ja pakko kai myöntää että aika hyvät, sanon punastuen taas. Jatkan samalla rohkeudella: -mä oon ollu näissä jo vähän aikaa, ja nyt mä haluaisin vaan saada! Nyt on jo pakko kääntää katse nolona pois. Sinä kiepautat minut nojalleen pöytää vasten ja painat lantiosi kiinni takapuoleeni. Toinen kätesi huolehtii kumin peittämistä rinnoistani samalla kun toinen kätesi etsiytyy jalkojeni väliin. Tiedät housujen päältäkin aivan tarkkaan kuinka minua pitää koskettaa. Vihdoinkin kosketusta huutava klitorikseni saa kaipaamansa. Yllätyn itsekin kuinka lähellä orgasmia olen koko ajan ollut. Jo ensimmäiset kosketukset saavat lämmön kerääntymään purkausta odottavaksi lataukseksi jonnekin alavatsalle. Minä liikun sinun vartaloasi vasten kun kiusaat minua sormillasi. Ja kun kuulet äänestäni kuinka olen menettämässä kontrollini täysin, siirrät toisen kätesi painamaan sisälläni olevaa dildoa. Muutama hieraisu klitorikselle, pari painallusta dildolle ja minä romahdan orgasmin kourissa pöydän päälle ja sinun kannateltavaksesi.

-Auh, se oli aivan mielettömän ihana. Mä ehdin kaivata tota jo jonkin aikaa, sanon hengästyneenä kun alan hiukan toipua. Tuntuu kuin olisin tehnyt jotain peruuttamatonta. -Mua nolottaa aika paljon, jos mitenkään ymmärrät. Mä voisin vaikka riisua ja olla niinkun mitään ei olis tapahtunu, nauran. -No mä voisin tulla sun kanssa suihkuun jos saan. Mutta et todellakaan saa mua lupaamaan että mä olisin tän jälkeen niinkun tota ei olis koskaan tapahtunu!, sinä ilmoitat.



Osa 6

Tulen kaupungilta kotiin aika paljon aiemmin kuin minun piti. Oikeastaan tarkoituksella. Aavistan tai toivon jotain. Huutelen sinua kun pääsen eteiseen: -Moi kulta, mä tulinkin näin pian! Kuluu hetken aikaa. Ilmestyt oviaukkoon vinosti hymyillen. -Nyt mä taisin jäädä kiinni, sanot. Sinulla on päälläsi sama lateksinen t-paita, jonka olen nähnyt aiemmin, ja jalassasi on pitkät, farkkumalliset lateksihousut. Näen heti kohouman housuissasi. Sinulla seisoo, etkä peittele sitä yhtään. Katseesi haastaa minut. Mitä minä nyt aion tehdä sinun kanssasi? Tiedämme molemmat mistä minä olen jäänyt sinulle kiinni. Annoinko minä sillä sinulle luvan tähän?

Minä katson sinua hiljaa, vaihtoehdot risteilevät päässäni. Lopulta hiljaisuus käy liian raskaaksi ja rikot sen itse: -Kai mun pitäis sit mennä riisumaan nää. Minä olen edelleen hiljaa, monta pitkää sekuntia ennenkuin vastaan: -Tai sit mun pitäis mennä pukeen jotain. Sinä hymyilet. -Voisitsä?, kysyt varovasti. -Ehkä mä voisinkin, sanon ja tunnen kostuvani.

Autat minua pukemaan minun hameeni ja rintaliivini. Katselen hetken sinua. -Mä oon vähän alasti suhun verrattuna, huomaan. -No joo, musta tuntuu hyvältä kun kumi peittää mua joka puolelta, sanot vältellen. -Pitäiskö mullakin olla sit jotain enemmän?, utelen. -Mä en suostu kommentoimaan tota, naurat, -Musta on kyllä ihan käsittämätöntä jo tämäkin, en mä tiedä mitä mä vielä haluaisin. -Entäs jos mä nyt vuorostani laittaisin ne hanskat, ehdotan, -Olisko ne kamalan isot mulle? Sinä katselet minua hetken hiljaa, kuin miettien seuraavaa siirtoa ja sanot sitten: -Ne voi olla isot joo. Mutta mulla on ehkä jotain sopivampaa sulle. Kiellät minua tulemasta mukaan, jään odottamaan kun menet pois ja hetken päästä palaat takaisin tuliaisinesi. -Ihan pian mun on kysyttävä missä sun piilos oikein on ja mitä kaikkea sä siellä pidät, sanon. -Joo, muttei ihan vielä, sanot ja katsot minuun niin että tiedän että tästä ei kannata vinkua. Ei ainakaan tällä kertaa.

Sinulla on mukanasi hanskat, mutta ne ovat toiset, vähän pienemmät ja pitkävartiset. Ojennat ne minulle ja katsot minua reaktiotani punniten. -Nää on jo vähän hankalammat sitten pukea, varoitat heti. -Sun pitää sit varmaan auttaa mua, vastaan. Käärit hansikkaat ranteisiin asti nurinpäin ja autat jokaista sormeani löytämään oman paikkansa. Sitten käärimme vartta varovasti ylemmäs, vähän kerrallaan, niin että varsi seuraa ihoani tiukkana, tasaisena, rypyttömänä. Varsi yltää minua lopulta aivan kainaloon asti. Toinen tuntuu hankalammalta, hansikoidun käteni sormet ovat jotenkin kömpelömmät, eivät löydä niin herkästi oikeaa kohtaa johon tarttua. Sinun otteistasi näkee että olet käsitellyt lateksia minua enemmän. Mutta minusta on ihanaa kun sinä puet minua. Leikit minulla. Niin etten edes tiedä pystynkö riisumaan ilman apua.

Sinä katselet minua hetken enkä voi olla huomaamatta tyytyväisyyttä olemuksessasi. Ja sitten ojennat minulle kätesi. Minä tartun siihen omalla hansikoidulla kädelläni, sinä otat ja tuot sen huulillesi. Suutelet minun kättäni, tunnen kuinka huulesi hipaisevat kämmenselkääni samalla kun imet kumin tuoksua sisääsi. Pysähdymme tähän hetkeksi, minä kumarran sinulle hiukan aivan refleksinomaisesti. Sitten vedät minut itseäsi vasten, annamme sormiemme liukua ristiin toistensa lomaan kun painamme vartalomme vastakkain. Mustat kumisormet ja sinun paljaat kätesi lomittain. Minun paljas vatsasi kiinni sinun kumivaatteissasi. Meidän suudelmassamme on uudenlaista syvyyttä. Tietoa siitä mitä olemme, sen hyväksymistä. Sinä uskalsit näyttää ja minä uskalsin katsoa.

Minä en tiedä kuinka pitkään sinä olit odottanut minua pukeutuneena noin. Mutta sinun suudelmasi muuttuvat pian hyvin nälkäisiksi, hyvin vaativiksi. Me irrotamme käsistämme että pääsemme paremmin tunnustelemaan toisiamme. Sinun kätesi kulkevat minun ihollani, kietoutuvat tiukasti vyötärölleni, varmistavat että kaikki kaareni ovat paikoillaan. Ja yhtaikaa löydämme toistemme kasvot. Minä pitelen sinun kasvojasi käsieni välissä ja sinä minun ja voin melkein nähdä millaisia väreitä minä sinun ihollesi lähetän näillä käsilläni. Sinun kätesi ohjaavat minua, tunnustelevat huulieni liikettä ja eksyvät niiden väliin. Nälkäistä, rajua, työnnän sinut sängyn viereen ja kaadan sinut sinne kaatumalla itsekin päällesi.

Tuntemukset pyyhkäisevät mukanaan. Paljon kiihkeitä, nopeita, vaativia kosketuksia, paljasta ihoa, kumin peittämää ihoa, hansikoitujen käsien kosketuksia. Minä erotan kaikki ne niin hyvin, ne ovat erilaisia, mutta jossain vaiheessa tajuan toivovani että ihoa olisi hiukan vähemmän, että minä olisin enemmän sisällä, että tuo hyväily tuntuisi joka paikassa, jatkuvasti. Sinä olet nostanut minun rintani pois kupeistaan, ne hankautuvat paitaasi vasten kun et muuten hyväile niitä. Minä yritän nostaa hamettani ylös, se estää liikaa, sinä et pääse minun jalkojeni väliin ja minä niin jo tarvitsisin kosketusta sinne!

-Pane mua nyt jo!, huudan kun sinä et näytä ymmärtävän enkä minä pysty itse tekemään mitään kun olen jäänyt allesi. Sinä pysähdyt paikoillesi, hetken tuijotamme toisiamme silmiin ja huohotamme. -Ihan pian kulta, sinä sanot, etkä liikahdakaan. Nostat hitaasti käteni pääni yläpuolelle ja lukitset ne toisella kädelläsi. Suutelemme, ihan hitaasti, valtavalla odotuksella. -Joko sä haluaisit?, sinä kiusaat minua. Kiemurtelen ja vaikeroin hiljaa. Sinun toinen kätesi seikkailee ihollani, kasvoillani, rinnoillani, lähettää sähköisiä väreitä alemmas. -Joko sä olisit valmis?, jatkat, vaikka luulen että kosteuteni litinäkin kuuluu jo, koko jalkojeni väli on pelkkää kuumaa, märkää, liukasta, kumin sisällä, pitkälle reisiä pitkin. -Kulta tuu jo muhun, minä anon, pelkään kohta laukeavani pelkkään tähän odotukseen, sinun läsnäoloosi vaativana minun päälläni.

Sinä nostat minun hameeni, vapautat oman kalusi. Katsot minua silmiin kun yhdellä hitaalla, voimakkaalla työnnöllä työnnyt kerralla syvälle minun sopukoihini, painat sormesi minun klitorikselleni. Minä laukean kun sinä pääset pohjaan, painut vasten minun häpyluutani, annat klitorikselle sen pienen mutta äärettömän tärkeän kosketuksen. Minä laukean ja sinä jatkat. Voimakkaita, helliä, syvälle meneviä työntöjä. Minä tunnen kuinka minä olen kumin sisällä. Kuinka minun käsivarteni lähtevät pääni päältä, sieltä minne ne jätit ja kietoutuvat ympärillesi. Kuulen oman ääneni kuin ulkopuolelta. Tunnen kuinka liukkaaksi hansikkaiden pitkät varret muuttuvat sisältä. Kuinka tiukkana kaikki se mitä vielä päälläni on puristuu minua vasten. Turvallisesti, kiihottavasti. Narinaa, huohotusta, minä melkein unohdan hengittää, elän vain sinun liikettäsi minussa. Uudet orgasmiaallot vievät minut mennessään. Ja kun sinä tulet minä imen sen kaiken itseeni, jokaisen äänen, liikahduksen, sinun olemisesi sillä hetkellä. Ei ole muuta.

Meillä ei ole kiire pois, ei riisumaan. Makaamme sylikkäin, pidämme tunteesta vielä hetken kiinni. Näissä rakasteluissa on enemmän aikaa, enemmän kosketuksia, enemmän tunnetta, enemmän kaikkea sitä mitä ihminen voi aistia. Ja nyt minä jo osaan ja uskallan kertoa miltä se tuntuu, edes vähän. Senverran että molemmille jää hyvä olo, ei yhtään nolotusta, ei häpeää.



Osa 7

-Nyt mun pitää saada tietää mitä kaikkea salaisuuksia sä oikein piilottelet meidän kodissa, sanon kun olemme perjantaina päässeet töistä ja meinaamme juuri jämähtää sohvalle koko illaksi. -Jaa, nytkö sä oot valmis? Nyt heti?, varmistelet kun pomppaat sohvalta ja nykäiset minut mukaasi. -Mä en lupaa näyttää ihan kaikkea, mutta eiköhän tästä nyt voida jo puhua ihan oikeesti, sanot. Menemme työhuoneeseen, sinä otat tuolin avuksesi ja kiipeät yhdelle yläkaapille. Jostain joulukoristeiden takaa vedät esiin laatikon jossa luulin olevan jotain varaliinavaatteita. Minua naurattaa: -ehkä noille voidaan keksiä joku helpompikin paikka tän jälkeen.

-Mitäs sulle nyt sit pitäis näyttää?, kysyt kun avaat laatikon. Laatikossa on mustaa lateksia, ja varmasti paljon sellaistakin jota en ole ennen nähnyt. Siististi viikattua, järjestyksessä, joissain väleissä on näköjään jotain silkkipaperia tai sellaista. -Huh, minulta pääsee, -tää ei taida olla sulle ihan uus harrastus. Ja mikset sä oo noin siisti muitten vaatteitten kanssa?, jatkan heti perinaisellisesti. Sinä vedät esiin jo aikaisemmin näkemäni paidan, pitkät housut ja putkelliset shortsit. Heittelet ne syliini. Minä saan tutkia ja tunnustella niitä tarkemmin. -Sä sanoit muistaakseni joskus että susta on kiva kun kumia on joka puolella, muistutan, -kuinka joka puolella sä tarkotit? Vedät esiin kumiset nilkkasukat. Sitten pitkälahkeiset tiukat housut, joissa on kalun kohdalla aukko. Sitten pitkähihaisen paidan. Hanskat minä muistankin. Tätä on siis aikalailla joka puolelle.

-Vieläköhän sä tunnistaisit mut jos mä pukisin nää kaikki?, sanot kokeillen mutta muistaen huoleni. -Musta tuntuu että jos mä löydän sängystäni jonkun kumiin pukeutuneen, enkä se oo mä itse, niin mä silti tiedän kuka se on. Sinua hymyilyttää. -Niin että voi sitä kokeilla, yllytän. -Onkos se muuten ihan vaan sun laatikko, vai onko siellä jotain tonne mun hyllylle kuuluvaa?, keksin kysyä. -Hmm... loukkaantuisitkohan sä jos mä olisin ottanu vapauden hankkia sullekin jotain?, kysyt. -Kokeile, sanon. Minusta tuntuu kuin olisin siirtymässä ihan toiseen olotilaan, minusta ei enää tunnu että tämä on jotenkin outoa tai tuhmaa, minusta tuntuu että minä olen outo ja tuhma. Eikä se haittaa.

Ensimmäinen väripilkku mustan keskellä. -Korsettinne, lady, pelleilet ja kumarrat kun ojennat minulle punamustan, luitetun, nauhoilla kiristettävän vaatekappaleen. Kiedon sen kokeeksi ympärilleni ja huomaan että se on vähintäänkin tiukka. -Tää ei taidakkaan olla mikään lelu, sanon. Hypistelen sitä hetken, ja ensimmäistä kertaa minun on myönnettävä että lateksivaate on jotain erityistä. Tämä on kertakaikkiaan kaunis. Punaista lateksia reunustaa musta, saumoissa ja luiden kohdissa kulkevat mustat nauhat muodostavat korostetun tiimalasivaikutelman. Rintoja varten on kupit, jotka eivät varmasti peitä paljoa mutta kohottavat senkin edestä. -Täähän olis aivan kun iltapuku jos tän yhdistäis ihan pitkään lateksihameeseen, mietin ääneen. Sinä hiukan naureskelet ajatukselle: -Joo, oikein sopiva iltapuku kinkybileisiin, jossain muualla saattaisit kyllä hiukan erottua joukosta! Vakavoidut ja sanot: -Tuo on kyllä odottanut sua aika pitkään. En tainnut uskoa että joskus voin antaa sen sulle tällälailla!

-Siellä taitaa olla vielä jotain, utelen. -Joo, on siellä jotain. Muttei tällä kertaa, sanot ja suljet laatikon. Minä istun keskellä epämääräistä kasaa lateksivaatteita. Silittelen, tutkin, sivelen vasten huuliani, haistelen. Kuinka ihmeessä sinä olet voinut pitää tämän kaiken piilossa? Tällaiselle aloittelevalle fetistille tällainen vaatekaappi on kuin jostain oudosta fantasiasta. Sinä katselet minua hetken mutta tulet sitten minun taakseni ja nopealla liikkeellä kiedot jonkun vaatekappaleen ympärilleni, lukitset sillä molemmat käteni tiukasti kiinni kylkiini. Kohotat hiuksiani niskasta ja vedät kielelläsi pitkän, värisyttävän, märän viivan kaulalleni. -Tuu rakas, leikitään, kuiskaat korvaani melkein kehräten.

Nappaat syliisi kasan laatikosta poimimiasi asuja ja lähdet kohti makuuhuonettamme. Tulen perässä korsettia hypistellen, en malta odottaa että pääsen kokeilemaan. -Huomaatko että meidän seksi alkaa nykyään pukeutumisella, kun ennen vaan riisuttiin, nauran kun heittelemme vaatteemme nopeasti ja toisiimme huomiota kiinnittämättä pois. Tartun jo korsettiin kun otatkin sen minulta pois ja annat muuta tilalle: -Tuo tulee vasta viimesenä.

Kädessäni onkin pitkät sukat ja niitä varten tarkoitettu sukkanauhaliivi. En edes huomannut kun otit ne esiin. Ojennat minulle talkkipurkin ja minä alan taiteilla sukkien pukemisen kanssa samalla kun sinä pujottaudut pitkälahkeisiin housuihisi, joiden päälle vedät vielä kumiset nilkkasukat. Sinun jäykistynyt kalusi jää pistämään esiin housujen aukosta, ennenkuin peität sen vetämällä kaiken päälle vielä kumiset pikkuhousut. Minä saan sukkani paikoilleen ja vedän hameen niiden peitoksi. Alaruumiini on kumin peitossa, vaikka sinulla onkin helppo ja nopea pääsy alapäähäni jos niin haluat, enkä minä näin saa kumia tiukasti vasten vakoani. Turhauttavaa, mutta ehkä niin haluatkin. Minä otan kaapistani pitkät hanskani ja katson sinua kysyen. Nyökkäät hymyillen. Sinä autat minua taas haskojen varsien kanssa. Minä odotan ja katson kun puet päällesi pitkähihaisen paidan. Paljasta ihoa ei jää paljoa, mutta se ei tunnu enää oudolta. Tiedän että juuri tuohon syliin minä nyt kaipaan. Ja sitten on korsetin vuoro.

Kiedon korsetin ympärilleni ja kiinnitän sen edestä, asettelen hyvin, rinnat paikoilleen. Sinä alat hitaasti kiristää nauhoja takaa. Vähän kerrallaan. Ensin väljyys pois. Ja sitten hitaasti tunnen kuinka korsetti painuu ympärilleni. Minä tunnen kuinka jotain sisälläni kasvaa samaa tahtia kuin korsetti kiristyy. Ryhti, minun tietoisuuteni itsestäni. Hetki on hyvin intensiivinen. Lopetat aiemmin kuin odotin. -Ei liikaa, ainakaan aluksi. Että voit nauttia pidempään, sanot ja suutelet niskaani.

Seisomme vastakkain ja katsomme toisiamme, mitä saimme aikaan. Minä astun lähemmäksi, haluaisin niin tuntea miltä me tunnumme toisiamme vasten. Mutta sinä väistät. -Ehei, ei nyt heti, justhan me vasta saatiin puettua. Nautitaan nyt tästä hetki, vaadit. -Mutta mä oon jo aivan märkä, vingun sinulta. -No se ei sieltä mihinkään katoa niinkun hyvin tiedät. Etkä sä sotke paikkoja tuo päälläs vaikka istuisitkin, naurat. Niinpä istumme sohvalle, eri nurkkiin, koskematta toisiamme. Avaat viinipullon. Emme avaa televisiota, emme keskity muuhun kuin tähän hetkeen, toisiimme. On kiihottavaa vain odottaa, molemmat näin, yhdessä, tietää juuri miltä tuntuu.

Me keskustelemme ja härnäämme. Minä kyselen sinulta asioita joita en ole uskaltanut, mutta jotka ovat täysin luonnollisia tässä asussa. Sinä kerrot kuinka tämä on alkanut, miten sinä löysit kumin. Kuinka minä en sopinut yhteen niiden ajatusten kanssa ja silti näit unia joissa minä olin pukeutunut näin. Ja minä kerron ihan tarkkaan miltä kaikki on tuntunut. Senkin kuinka minä en enää tee tätä vain sinun halustasi, vaan omastani. Minä houkuttelen sinut kuvailemaan tarkkaan miltä sinusta tuntuu, saan houkuteltua sinut kertomaan fantasioita joita en ole koskaan ennen kuullut. Kuunnellessani keinuttelen itseäni sohvalla, annan vakoni liukua edes takaisin märkää hametta vasten. Minä olen niin kiihottunut tästä hetkestä, jo siitä kuinka sinä katsot minua, millainen himo äänestäsi kuultaa.

Kyllähän sinä sen huomaat, tulet viereeni, annat periksi vähän. Autat viinilasin pois tärisevästä kädestäni. Nostat hameeni ylös, niin että viileä tuulahdus tuntuu minun jalkojeni välissä. Näykit hiukan reisien ihoa kumisukkieni yläpuolella. Katselet ja puhaltelet, pitkään. Vaikerran, jo pelkkä katseesi kihelmöi. Ja ihan hitaasti tunnen kuinka hengityksesi lähestyy klitoristani. Yhtäkkiä imaiset sen suuhusi, vedät samalla kielellä sen tarkkaan esiin. Minä laukean. Heti, päästän kaiken patoutuneen halun purkautumaan. Sinä pidät suusi tiukasti minua vasten kunnes aallot rauhoittuvat. Noustessasi vedät hameeni takaisin alas, ja sanot: -Ei vielä enempää.

Minä en saanut vielä ollenkaan tarpeeksi. Jäin märemmäksi, himokkaammaksi, vaille. Annat minun kuitenkin tulla sinun syliisi kun palaat istumaan. Vaatteemme narisevat vastakkain kun keinun vasten sinua. Et anna minun koskea kaluasi, et anna minun hangata vakoani mihinkään. Vain sivellä, haistella, suudella, keinua hiljaa. En minä pysty mihinkään järkevään. Minä olen liian intensiivisesti tässä, sinun käsissäsi ja sylissäsi. Et sinäkään kaukana ole, niin tarkkaan varjelet minua koskemasta mihinkään herkempään.

Sinä kiihotat minua. Rajan lähelle, muttei sen yli. Aina vähän korkeammalle. Ohjaat ylemmäs päästämättä loppuun. Pysähtyneitä hetkiä joissa narina lakkaa ja kuuluu vain huohotusta. Minä hengitän korsettiani vasten. Jossain välissä annat minun päästää kalusi vapaaksi. Hiukan nuolla. Hiukan. En ymmärrä miten sinä vielä jaksat hallita tätä, kontrolloida. Hiljalleen minusta tuntuu että muutun aalloksi, energiaksi, yhdessä sinun kanssasi. Kumi tekee siitä voimakkaamman, pitää sen kasassa, estää leviämästä pois meistä. Kaikki tapahtuu sen sisällä, sitä vasten. Liike alkaa jostain ja kulkee yhtenä lävitsemme. Nostat hameeni. Me emme puhu, ei tarvitse, tämä tunne on yhteinen. Tuoksut, äänet, sisällä kuumana ja hikisenä. Me tiedämme milloin ei enää pysähdytä. Istun syliisi, otan sinut sisääni ja päästämme kaiken irti, tulemme nopeasti, rajusti, pitkään, yhtenä raivokkaana panemisena, yhdessä.



Epilogi

Kaivan laatikkosi kaapista. Tuskin minulta enää on kielletty tänne menemästä. Levitän sen koko sisällön eteeni lattialle. Löydän sinun vaatteitasi, joitain en ole nähnytkään aiemmin. Sitten käteeni tulee jotain uutta. Iso pino viikattua lateksia, levittelen sitä kunnes tajuan että se riittää ja onkin varmaan tarkoitettu lakanaksi. Mielikuvitus herää. Mutta laatikko ei ole vielä tyhjä, sen pohjalla on jotain.

Huppu. Ei, useampia. Kylmät väreet juoksevat pitkin selkääni. Pää on arka paikka. Kasvoista tunnistaa ihmisen, peitä kasvot ja olet tuntematon. Ja kasvojen iho on herkkää, tuntee paljon. Päähän sijoittuu niin paljon herkkää, arkaa, suojeltavaa. Näkö, kuulo, hengittäminen. Minä tunnen tämän kuvion. Sulje jotain pois ja toinen vahvistuu. Rajoita ja jokin muu saa tilaa. Sido kädet ja kaikki mitä teet on merkityksellistä, olet ainoa, välttämätön. Sido silmät ja iho herkistyy. Vie kuulo ja katse ei harhaile minnekään. Sido kädet ja silmät ja hajuistakin jää kestävä jälki. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi minä en voi ohittaa tätä. Poimin mukaani vaatteita sinulle ja nostan hupun ja sitten toisenkin pinon päällimmäiseksi.

On tulossa pimeä. Suljen asunnon verhot. Levitän lateksilakanan sängyllemme. Jätän sinua varten lateksivaatteita esille. Ja sitten alan rauhassa pukeutua. Sinä tulet tänä yönä kotiin, en tiedä varmasti mihin aikaan. Mutta minä aion odottaa siihen asti kun on tarvis. Aloitan levittämällä kaikki tarvitsemani sängylle kumilakanan päälle. Musta kumi kiiltelee hämärässä valossa. Istahdan alasti kumilakanan päälle pukemaan pitkiä kumisukkia jalkaani. Minun on vielä melkein viileä mutta kumin ensimmäinen viileä kosketus saa jotain lämmintä heräämään sisällä. Paikka jossa istun tulee liukkaaksi. Puen sukat rauhassa, huolella, sileiksi, nivusiin asti venyttäen. Seuraavaksi puen pitkät hansikkaat. Ne ovat hiukan hankalat yksin, mutta minulla on aikaa ja minä nautin tästä. Hämärästä valosta, tuoksusta, siitä kuinka jäljellä olevat vaatekappaleet hiljalleen tulevat tiukasti yhdeksi minun kanssani.

Seuraavaa minä erityisesti odotan. Minä olen käynyt ostoksilla. Levitän eteeni pitkän mekon ja avaan sen selässä kulkevan vetoketjun. Astun sisään hameeseen ja nostan sen vyötärölleni. Helmat ulottuvat nilkkoihini. Sitten taiteilen käteni hanskoineen sisään pitkiin hihoihin, kunnes lopulta saan nostettua kumin vasten rintakehääni. Mekon kaulus on melkein poolomallinen, minusta ei näy enää juuri paljasta ihoa. Ujutan selkäpuolen vetoketjun vaivalloisesti melkein kiinni asti. Kumihanskat eivät helpota tehtävää. Mutta nyt minun on selvittävä tästä yksin.

Sitten sängyn päällä on jäljellä enää yksi vaatekappale. Huppu. Tätä minä en suunnitellut, eikä tätä ole pakko tehdä. Mutta se kiehtoo liikaa. Pyörittelen sitä pitkään käsissäni. Siinä on aukot suun, nenän ja silmien kohdalla, mutta muuten se on tarkoitettu peittämään koko pää. Tämähän oikeastaan enää puuttui. Lopulta vedän hupun päähäni. Hetken taistelen itseni kanssa, on kuin sukeltaisi kerralla liian syvälle, tämä ei ole hyvä, liian ahdas, tästä ei pääse pois. Ja sitten huppu löytää paikkansa. Hengitän syvään, rauhoitun. Tunnustelen itseäni. Minä tunnen olevani turvassa. Sisällä. Pujotan hupun liepeet huolella mekon kauluksen alle ja suljen mekon vetoketjun ylös asti.

Siirryn peilin eteen tarkastamaan asuni ja sen kiillon. Ensimmäinen vilkaisu on huikaiseva. Kumi kietoo minut tiukasti sisäänsä päästä varpaisiin. Koskettelen päätäni, kumin peittämiä piirteitäni. Huppu istuu tiukasti, myötäilee kaikkea. Hento valo tekee kaikki kurvini selviksi, näkyviksi, kiiltäviksi. Kiillottelen asuani vielä hiukan, enemmän kosketuksen, hyväilyn vuoksi kuin siksi että se enää kaipaisi sitä. Minun on kuitenkin pakko varoa koskemasta liikaa. Odotus on tehnyt minusta kiimaisen. Minä hengitän nopeasti ja raskaasti, sen tuntee, kuulee niin oudosti huppu päässä. Onneksi hameeni hiukan estää minua upottamasta sormia heti sisääni, hieromasta itseäni nopeasti rajuun tulemiseen. Kyllä minä tiedän, odottaminen voi olla yhtä nautinnollista, nautinnollisempaakin viivytettynä, kuin lopulta saaminen.

Minä en yhtään tiedä kauanko vielä, nukahdanko ennen kuin tulet, pystynkö edes nukkumaan näin. Kuljen päämäärättömästi pitkin kotiamme, huolehdin että kaikki on kunnossa, että sinun on mukava tulla kotiin. Teen jääkaappiin valmiiksi pikkusyötävää jos sinulla on nälkä kun tulet. Asettelen sinulle jättämäni vaatteet moneen kertaan uudelleen. Koko ajan odotan, odotan, kuulen sydämeni jyskytyksen korvissani, tunnen kuinka asuni muuttuu liukkaaksi. Kumin tuoksu on huumaavan vahvana läsnä koko ajan. Pitkät helmat kahisevat ympärilläni kun kävelen. Minä niin toivon että sinä pidät siitä mitä näet, että tämä on hyvä, että sinä jaat minun kanssani kaiken tämän tunteen. Että minä näin voisin kiittää sinua siitä että avasit minulle tämän oven.

Minä käyn kokeeksi makaamaan sängylle kumilakanan päälle. Ja tajuan että itsehillintäni ei ehkä pian kestä. Melkein huijaan itseni päästämään kädet minne haluan, nopeasti hyväilemään, tekemään yhden pienen, helpottamaan. Mutta minä haluan että sinä päätät tästä tällä kertaa. Siksi etsin yöpöydän laatikosta nahkaiset rannekahleet ja kiinnitän ne ranteisiini. Asettelen itseni mukavaan asentoon. Ja sitten taiteilen molemmat käteni pikalukolla kiinni sängynpäätyyn. Ei niin ettenkö voisi päästä irti. Mutta mielessäni asetan esteen tähän. Minä odotan sinua.

Minä keinun omassa ihanassa maailmassani, kumisen hyväilevässä sylissä. Liikun hiljaa, tunteakseni kaiken, voimistaakseni kokemusta. Mutten liikaa, en etten ylitä rajaa. En usko että aikaa ehtii kulua paljon, en tiedä, ainakin olen hereillä. Sitten kuulen hupunkin läpi kuinka ulko-ovi käy. Kuinka matkalaukku lasketaan eteiseen ja kaadetaan kyljelleen. En kuule askeleita. Yhtäkkiä olet siinä. Ilmeesi on sekoitus jotain alkurakastumista, hämmästystä, kiimaa. Suutelet minua pitkään. Päästät minun käteni irti, hierot niitä hiukan. Työnnät kätesi hameeni alle, hipaiset nopeasti alapäätäni kai vain tarkistaaksesi. Hymy leviää silmiisi. -Onko sun hyvä olla siinä?, kysyt. Nyökkään ja vastaan puuroisella äänellä: -On, oikein... Sinä naurahdat ja sidot käteni uudestaan, tällä kertaa erilleen niin etten enää itse pääsisi irti. Peität silmäni. -Sitten saat olla noin vielä pienen hetken. Mä tuun ihan kohta takasin.