Helmut

Niina istui terveyskeskuksen odotustilassa, pitkällä käytävällä, ja sitoi vaaleat hiuksensa takaa kumilenkillä yhteen nyt jo kolmannen kerran viimeisen viiden minuutin aikana. Samaisessa odotustilassa oli hänen lisäkseen noin kymmenkunta muuta ihmistä. Tutkimushuoneiden ovet avautuivat ja lääkärit huusivat potilaita sisään sitä mukaa kun edelliset poistuivat. 18-vuotiaan Niinan vuoro tuli pian ja hän käveli sisään huoneeseen numero 14.

Lääkäri oli Niinan yllätykseksi nuorehko, suunnilleen 30-vuotias mies, jolla oli mukavannäköiset kasvot ja tumma, kevyesti kiharainen tukka, joka oli kammattu taaksepäin. Niina tervehti häntä ja kertoi samalla, että hän oli tullut hakemaan opiskelupaikkaansa varten lääkärintodistusta, mikä kuuleman mukaan vaadittiin ennen kuin hänet voitiin hyväksyä sisään opiskelijaksi. Lääkäri nyökkäsi hyväksyvästi ja kertoi, että ennen kuin hän voi kirjoittaa todistuksen, hänen pitää tietenkin tehdä Niinalle vaadittava lääkärintarkastus. Niina kalpeni ja kohotti kysyvästi kulmiaan. Hän oli kyllä vähän pelännytkin, että näin tässä varmasti tulisi käymään.

Lääkäri hieraisi ensin tukkaansa, katsoi sitten Niinaa tiukasti silmiin ja osoitti kädellään oven vieressä olevaa vaateripustinta sekä selkänojallista tuolia, jonka istuinosa oli verhoiltu sinisellä keinonahalla. ”Riisu tuohon kaikki muut vaatteet paitsi alushousut, niin päästään sitten aloittamaan”, hän sanoi tyynen rauhallisena, ilman että siitä olisi ollut tulkittavissa mitään kataluutta. Niina nielaisi ja punastui, sillä hän ei ollut todellakaan odottanut sitä, mitä lääkäri oli juuri pyytänyt. Kaiken lisäksi tuolin edessä ei ollut mitään verhoa tai muuta suojaa, minkä takana hän olisi voinut riisua. Hänen pitäisi siis riisua tässä, näkyvillä, melkein tämän nuoren ja komean lääkärin edessä.

Niina siirtyi vastahakoisesti tuolin viereen, kääntyi lääkäriin selin ja alkoi riisuutumaan. Hän riisui ensin kenkänsä mitä seurasivat järjestyksessä vaaleanpunainen puuvillaneule, siniset farkut, valkoinen hihaton aluspaita, valkoiset nilkkasukat ja viimeisenä vaaleanvihreät rintsikat, jotka hän laski muiden vaatteidensa päälle tuolin selkämykselle. Niina seisoi huoneessa yllään nyt vain silkkiset pikkuhousut, jotka olivat samanväriset hänen rintaliiviensä kanssa. Hän oli ymmärrettävästi hyvin jännittyneessä olotilassa jouduttuaan riisuutumaan tällä tavalla heti tarkastuksen aluksi.

Niina kääntyi ujosti lääkäriin päin ja tämä pystyi viimeistään nyt tekemään tarkempia havaintoja tästä 18-vuotiaasta, sinisilmäisestä blondista. Tyttö oli hoikka ja varsin hyvävartaloinen. Hänen ihonsa näytti tyypilliseltä skandinaaviselta eli luonnollisen vaalealta eikä Niinalla ollut ainakaan paljaassa ylävartalossaan mitään merkkejä rusketusrajoista. Hänen rintansa olivat keskikokoiset, mutta silti muodokkaat ja hyvässä ryhdissä ilman niiden kokoa korostavia rintaliivejäkin. Tyttöä oli kokonaisuudessaan siunattu hyvällä ulkonäöllä.

Lääkäri oli valmis aloittamaan ja pyysi Niinaa ensimmäiseksi astumaan vaa’alle. Tyttö seisoi jalkaterät yhdessä ja kädet sivuilla samalla kun lääkäri tarkasteli uuden, modernin vaa’an digitaalinäyttöä todetakseen oikean painolukeman: 54 kiloa. Hän kysyi Niinan pituutta ja sai vastaukseksi, että tämä oli viimeisimmän mittauksen mukaan ollut 169 senttiä pitkä eikä hän uskoakseen ollut kasvanut siitä enää. Lääkäri nyökkäsi ja pyysi Niinaa seuraavaksi istuutumaan. Hän mittasi tytön verenpaineen, mikä oli tutkimustilanne huomioon ottaen hiukkasen kohollaan. Hyvin ymmärrettävää.

”Nousetko sitten ylös, niin tutkitaan rinnat. Nosta kädet ylös pään päälle”, pyysi lääkäri. Niina nousi seisomaan, nosti kätensä ja lääkäri alkoi päättäväisesti tunnustella tytön rintoja. Hän aloitti painamalla niitä ympäriinsä ensin varovasti lisäten sitten vähitellen hieman enemmän voimaa. Hän tunnusteli ne ympäriinsä sentti sentiltä ja puristi lopuksi kevyesti kumpaakin nänniä, jotka olivat jo hiukan kovettuneet. Tutkimus oli ehdottomasti perusteellisin, mikä Niinan rinnoille oli koskaan aikaisemmin tehty. Lääkäri muistutti tutkimaan rinnat jatkossa juuri tällä tavalla. Niina hymyili vastaukseksi ujostellen selvästi naisellisuuttaan tämän nuoren miehen edessä.

”Tämä voi vähän yllättää, mutta minun on tehtävä sinulle, Niina, ohjeiden mukaan myös gynekologinen tutkimus”, selvitti lääkäri sitä, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Niina kierteli ja kertoi hätäpäissään, että hän oli ollut vasta muutama viikko sitten gynekologilla, mikä ei kylläkään pitänyt paikkaansa. ”Niin, ymmärrän, mutta ohjeet valitettavasti sanovat näin. Riisu alkkarit hetkiseksi ja käy tuohon tutkimuspöydälle”, ilmoitti lääkäri tiukkana. Annettuja ohjeita oli noudatettava. Niina punasteli täysillä. Tämä oli kaukana siitä, mitä hän oli odottanut. Miten nöyryyttävää! Hän laski epäröiden pikkuhousunsa alas ja riisui ne kokonaan pois.

Niina asettautui nakuna tutkimuspöydälle selälleen. Hän halusi peitellä paljaita rintojaan ja tummaa, siistiksi rajattua häpykarvoitustaan huomattuaan lääkärin silmäilevän juuri näitä kohtia hänen kehossaan. Niina asetti kantapäänsä metallisiin jalkatukiin ja liu’utti takamuksensa aivan pöydän reunalle. Tutkimusasento paljasti suoran näkymän tytön jalkoväliin.

Lääkäri puristi tuubista väritöntä geeliä tutkimushansikkaan suojaaman oikean etusormensa ympärille ja kertoi sen olevan liukastusainetta. Niina säpsähti vaistomaisesti, kun tämä nuori lääkäri kosketti ensimmäisen kerran sormellaan hänen häpyhuuliaan. Niina piti käsillään kiinni tutkimuspöydän reunoista ja yritti pysyä liikkumatta, vaikka mikä tulisi. ”Voi ei… mitä tässä tulee vielä tapahtumaankaan”, hän ajatteli. Niina sulki silmänsä ja yritti ajatella jotain muuta kuin nykyistä asemaansa tutkimuspöydällä, lääkärintarkastuksessa, joka oli käymässä tämän nuoren lääkärin suorittamana yhä vain intiimimmäksi. Vaikka hän kuinka yritti ajatella muuta, lääkärin koskettelu sai hänet kiihottumaan. Etenkin, kun tämä kosketti Niinan klitorista, kiusasi sitä ja melkein hieroi sitä. ”Voi ei… ei… miten hyvältä se tuntuikaan”. Niina ei kestänyt enää hiljaa. Hän voihkaisi kovaan ääneen. Lääkäri keskeytti ”tutkimuksen” hetkiseksi, jotta tyttö voisi hieman rentoutua. Niina tunsi kuitenkin pian uudestaan, miten lääkärin sormet levittivät hänen häpyhuuliaan ja miten yksi sormista alkoi työntyä hänen sisäänsä. Hän oli kostunut ja hän tiesi, että lääkäri huomaisi tämän. Tämä tunnusteli häntä tavalla, että siinä oli kerrassaan mahdotonta olla kostumatta. Tekikö hän sen tahallaan?

Niina mietti hetken, uskaltaisiko hän. Ehkä hänen ei pitäisi pyytää. Mutta hän kuitenkin aikoi pyytää. Uskaltaisiko hän todella? Mitä lääkäri ajattelisi? Noin komean miehen oli pakko aavistaa, että hän… kiihottui kiihottumistaan. Sen oli pakko näkyä läpi. Ja mitä hävittävää hänellä olisi. Ei mitään. Lääkärihän oli jo minuuttien ajan nähnyt hänet täysin alasti. Hänellä ei ollut mitään peiteltävää eikä salailtavaa.

Niina kohotti päätään ja katsoi lääkäriä suoraan silmiin ja kysyi: ”Mikset et tutkisi sitä penikselläsi?” Lääkärin suupieleen karehti niukka hymy. Miksiköhän hän ei ollut yllättynyt tästä? Hän laittoi käden lääkärintakkinsa taskuun aivan kuin etsiäkseen jotakin ja poimi viimein sieltä käyttämättömän kondomin, mikä ei yleensä tainnut kuulua niiden tavaroiden joukkoon, mitkä lääkäreillä on taskuissaan. Hän avasi housunsa vyön ja vetoketjun ja asetti kondomin paikoilleen. Tutkimus oli juuri saanut hyvin yllättävän käänteen.

Peniksen pää kosketti varovasti Niinan häpyhuulia, mikä sai aikaan väristyksiä alastoman tytön koko keholla. Hän tunsi sen selvästi, vaikka lääkäri vasta leikitteli sillä vasten hänen häpyhuuliaan. ”Työnnä se sisään”, Niina melkein vaati ja tunsi hengityksensä kiihtyvän. Osat olivat vaihtuneet. Lääkäri totteli nyt potilasta. Hän työnsi peniksensä hitaasti yhä syvemmälle ja piti samalla kiinni käsillään Niinan kiinteistä ja pehmeistä reisistä. Tyttö selvästikin jännitti lantionpohjan lihaksiaan niin, että tämän takamus melkein nousi ylös tutkimuspöydän reunalta.

Lääkäri liikutti penistään samassa tahdissa kuin Niina takamustaan. Vai oliko se päinvastoin? Niina oli vakuuttunut siitä heti, että lääkäri osasi asiansa. Miehen penis tuntui hyvältä hänen sisällään. Ja se liike… se sai hänet hulluksi. Työnnöt olivat koko ajan melko rauhallisia, mutta samalla kuitenkin varsin syviä. Ei todellakaan mitään teinipoikien rynkytystä, jossa orgasmi pitää saada aikaan mahdollisimman nopeasti, vaan se oli hieman kokeneemman ja varttuneemman miehen esimerkkiä seksistä. Tämä oli juuri sitä, mitä Niina halusi. Lääkärin toiminnasta paistoi läpi itsevarmuus ja se miellytti Niinaa, joka kurkotti nyt käsillään taakseen melkein kuin venytelläkseen.

Niina mumisi jotain. Hän ei yksinkertaisesti voinut olla hiljaa ja paikoillaan tilanteessa, jossa hän saattoi tuntea peniksen pienimmätkin sykäykset sisällään. Hän kiemurteli levottomana. Lääkäri kiihdytti taas hiukan tahtia ja se sai Niinan uudestaan voihkimaan tai ainakin hengittämään raskaammin. Miten hyvää se tekikään! Niina kosketti sormenpäillään rintojaan ja hänen nänninpäänsä olivat edelleen kivikovat. Hän hieroi niitä kevyesti ja se vain voimisti hänen tyydytystään. Niina halusi jatkaa ja hän ilmoitti sen eleillään ja nyökkäilyllään myös tutkimusta suorittavalle tohtorille.

Työnnöt tuntuivat jo melkein joka puolella ja Niina tiesi saavansa orgasmin varsin pian. Hän hengitti kiivaammin ja hänen kaulalleen ilmestyi pienenpieniä hikipisaroita. Kiihotus tuntui nyt joka paikassa päästä varpaisiin ja se olisi pian ohi. Hän tunsi saavuttaneensa rajan, orgasmin, ja jännitys purkaantui ikään kuin laueten hänen koko vartaloonsa. Hän ei pystynyt enää kiinnittämään huomiota siihen, mitä lääkäri teki, vaikkakin hän mielessään tunsi edelleen tämän vahva ja jäykän peniksensä sisällään. Niina ei tiennyt, oliko tämä saanut myös, eikä sillä ollut suuremmin edes väliä. Hän oli saanut ja mielettömällä tavalla, lääkärissä. Alastomana ja tutkimuspöydällä.

Lääkäri veti hitaasti peniksensä ulos, poisti kondomin ja heitti sen tutkimuspöydän vieressä olevaan roska-astiaan. Hän nosti pikaisesti housunsa ylös, vaikka Niina olisi todellakin halunnut nähdä edes vilahduksenkin tämän peniksestä. Peniksestä, joka oli aiheuttanut hänelle elämänsä toistaiseksi mielettömimmän tyydytyksen. Olipahan tutkimus, hän ajatteli.

Lääkäri vaikutti olevan myös hämillään tapahtuneesta, mutta sanoi viimein, että hän voi nyt kyllä kirjoittaa vaadittavan todistuksen Niinan terveydentilasta tämän opiskelupaikkaa varten. Hän asteli hiljakseen työpöytänsä ääreen ja ilmoitti Niinalle, että tämä voisi pukeutua. Lääkärin katsellessa Niina puki ylleen ensin silkkiset pikkupöksynsä ja sitten muut vaatteensa viimeisenä mustat, paksukorkoiset kenkänsä. Niina istuutui lääkärin pyynnöstä vielä hetkeksi. Tämä kertoi, että tyttö oli läpäissyt tarkastuksen ja että hän lähettäisi vaadittavat paperit suoraan Niinan opiskelupaikan vastaavalle henkilölle kansliaan. Tilaisuus vaikutti selvästikin olevan ohi ja Niina kiitti lääkäriä kohteliaasti. Hän oli täyttänyt opiskelupaikkaansa vaadittavan viimeisenkin muodollisuuden, vaikkakaan hän ei ikinä olisi voinut kuvitellakaan, mitä se olikaan vaatinut. Tai oikeastaan, mihin se oli johtanut. Poistuttuaan tutkimushuoneesta Niina tunsi alapäänsä olevan vieläkin kostea äskeisen tutkimuksen jäljiltä. Se tyydytti häntä yhä.

Onko nuoret tytöt menneessään lääkärille tällaisia? Palautetta/kommentteja saa lähettää.