Lilian&Andy

Aurinko painuu horisontin taakse kun nuori, ehkä parikymppinen Miia ajaa autolla moottoriliikenne tiellä. Hän on ihan lumoutunut katselemaan auringon laskua ja sen värjäämää iltataivasta. "Kuinka ihanaa olisikaan ratsastaa auringonlaskuun", hän ajattelee mutta haaveilun keskeyttääkin korvia vihlova ujellus ja vilkaisu takapeiliin kertoo karun totuuden. Siviili poliisiauto vilauttaa punaista hälytysvaloaan ja kehottaa naista ajamaan tiensivuun. "Pahus", Miia sanoo ääneen, hiljentää ajoneuvoaan ja pysäyttää sen tienposkeen. Hän vilkaisee peiliin, kohentaa hiuksiaan ja hakee kasvoilleen valloittavan hymyn kun siviilivaatteinen poliisi astelee hänen autonsa vierelle. Nainen avaa ikkunaa ja hymyilee poliisille. "En kai vain ajanut ylinopeutta? Olin niin lumoutunut katselemaan taivasta etten kyllä huomannut ajavani liian lujaa."Poliisi naurahtaa, nojaa naisen auton etuoveen ja sanoo: "Ehkä te hieman ajoitte liian kovaa, mutta minua huolestuttaa enemmän se miten autonne heittelehti tiellä ajaessanne. Puhaltaisitteko alkometriin. "Poliisi ojentaa kättään jossa on alkometri. Miia kiukustuu hieman, mutta päättää olla asiallinen ja puhaltaa reippaan puhalluksen miehen ojentamaan laitteeseen. Poliisi tutkii sitä kiinnostuneena. "Ette te siitä mitään näe", nainen tiuskaisee ja punastuu kun poliisi avaa etuoven. "Saisinko nähdä ajokorttinne ja rekisteriotteen." Nainen hamuilee takapenkiltä käsilaukkuaan samalla kun toinen käsi aukaisee hanskalokeron rekisteriotetta etsien. Rekisteriote löytyykin vaivatta mutta nainen huomaa unohtaneensa lompakon kotiin lähtiessään ajamaan. Hän hermostuu hieman ja koittaa selittää poliisille kuinka hajamielinen hän on tänään ollut. "Öh, tuota.. nyt sattui käymään niin että unohdin lompakkoni kotiin", puna nousee Miian kasvoille entistäkin helakammin.

Poliisi tuijottaa naista kuin miettien mitä tekisi. Sitten hän komentaa naisen nousemaan autostaan. "Hei, en kai minä voi isäni autoa tähän jättää, minkä rikkeen olen muka tehnyt. Minä vaadin selityksiä", Miia tiuskii poliisille. Autosta nouseminen tuottaa naiselle vaikeaa, hermostunut olo saa jäsenet jäykiksi ja korkeakorkoiset kesäsandaalit eivät auta asiaa. Mumisten nainen saa kuitenkin kammettua itsensä pois matalasta autosta. Ulkona on lämmin ja nainen huomaa hionneensa hieman. Oloa ei helpota sekään että poliisi tarkkailee häntä koko ajan. "Ojentakaa kätenne suoraksi sivuille ja kävelkää tuota viivaa pitkin jonkun aikaa", poliisi komentaa ja osoittaa tiessä näkyvää valkoista maalattua viivaa. Nainen huokaisee, tepastelee paikoillaan hieman ennen kuin levittää kätensä ja lähtee kävelemään maaliviivaa pitkin. Hän tuntee poliisin katseen selässään ja reisillään. Minihame on tuottanut tuloksen. Nainen hymyilee itsekseen ja kääntyy palatakseen takaisin päin. Kävely onnistuu hienosti ja nainen repeää nauruun kun huomaa poliisin katseen lukkiutunen hänen uumalle. "Hyväksytty suoritus, herra konstaapeli?", nainen kysyy kiusoitellen ja katsoo poliisia silmiin viattomana. Poliisi murahtaa jotain itsekseen ja harppoo naisen luokse. "Menehän vasten autoa ja levitä jalkasi, tarkastan ettei teillä ole aseita", poliisi sanoo jo pilkettä silmäkulmassaan. Miia tottelee kiltisti ja pian hän jo tunteekin poliisin kädet kiinteällä vartalollaan. Selvästi poliisi etsii jotain aivan muuta kuin asetta mutta jostain kumman syystä Miian ei tee mieli vastustella. Pian poliisin kädet ovatkin jo hänen reisillään ja täydellisillä pakaroillaan. Onneksi he ovat metsän puolella tietä joten ohiajavista autoista ei näe mitä pari touhuaa. "Tiedät hyvin että sakot voi maksaa toisellakin tapaa" poliisi sanoo ja Miia epäröi hieman.

Tuntuu houkuttelevalta päästä eroon suurista sakoista sekä lisäksi ajatus näin villistä nainnista puolijulkisella paikalla on liian kiihottava. Miia tunteekin itsensä jo kosteaksi poliisin etumuksen koskettaessa hänen takapuoltaan. "Anna mennä vaan" Miia huokaiseekin muistaen ettei hänen minihameensa alla ole edes alushousuja. Takaa hän kuulee vain poliisin housujen tipahtavan maahan. Miian ei auta muu kuin pyllistää kiltisti samalla kun poliisi nostaa hänen minihamettaan ja hyväilee hänen reisiään levittäen vielä niitä. Onneksi Miia tajuaa vielä vilkaista olkansa yli ja huokaisee helpotuksesta nähdessään poliisin asettavan päälleen kondomia. Tilanteesta voi suorastaan aistia miten kumpikaan ei ole saanut pitkään aikaan, vaikka Miiaa tilanne vielä epäilyttääkin. Eihän hän kuitenkaan koskaan ole ollut mikään jakopakki. Sitten Miia tunteekin jo miehen kovan kalun liukuvan sisäänsä ja tuntee jonkinlaista outoa mielihyvää. "Ei tällaista voi tapahtua" hän ajattelee katsellessaan ohikiitäviä autoja oman autonsa katon yli. Mies aloittaa tasaiset työnnöt ja Miia tuntee olonsa jotenkin halvaksi, mutta silti tässä on jotain irstasta joka kiihottaa jollain lähes perverssiltä tuntuvalta tavalta.

Poliisi kiihdyttääkin tahtiaan ja nyt Miiakin alkaa olla enemmän hommassa mukana kiihottuessaan lisää. Ähisten hän alkaa myötäillä miehen liikkeisiin työnnellen pakaroitaan miehen lantiota vasten. Tuntuukin oikeastaan ihanalta saada kovaa kalua pitkästä aikaa. Villi paneminen jatkuu ja muu maailma tulee merkityksettömäksi. Hetken päästä mies jo laukeaa, Miian mielestä tosin jo hieman liian aikaisin. Mies vetää itsensä ulos ja Miiakin suoristautuu vetäen hameensa takaisin alas. "Sakot taitavat olla maksettu" Miia tokaisee veikeästi ja nyt jo täysin rentoutuneena. "Kyllä tosiaan", komea poliisimies saa sanottua ja tarjoaa Miialle vielä käyntikorttiaan. "Jos huvittaa tavata jatkossakin". "Ehkäpä", Miia vastaa hymyillen. Hän nousee takaisin autoonsa ja karauttaa tiehensä. Ajaessa Miian olo on ristiriitainen toisaalta se on halpa ja käytetty ja mieli onkin hieman sekaisin. Mutta jotenkin sisimmässään hän tuntee ettei tehnyt mitään väärää eikä pettänyt ketään, sinkku kun kerta on. Molemmille osapuolille jäi tapahtumasta varmasti hyvä mieli. Ja ehkäpä otan mieheen yhteyttäkin, Miia ajattelee. Jäihän sentään vielä paljon tekemättäkin ja olisihan se kiva tutustua uuteen ihmiseen, Miia pohtii ajaessaan. Auriko on painunut jo kokonaan horisontin taakse.