huumaantunut

niin.. naiset enemmän

etsivät huomiota ja me

tarjoamme sitä heille.. ei

niin, että minä

kauriin pelokkaalla

katseella uskallan juuri

ja juuri katsoa kohden ...

se on varattu naiselle,

minä enemmän hymyilen,

olen vihjaavampi..

juttelen pientä ja

huomaamatonta, jos

aihetta tulee. maailma on

enemmän proosallinen, myös

naisille.. hmmm..

toisaalta se täytyy

muistaa, mitkä minun

vaikuttimet todella ovat..

ehkä haluisin, että hän

lähtisi viemään, näyttäisi

mitä naisella todella on

tarjolla minulle, vain

minulle tämän kerran..

minun tapani olisi tietty

se, että ottaisin, mikä on

tarjolla. huomaisin karkit

lattialla, katsoisin häntä

vaativasti silmiin.

siirtäisin koneen pois

edestä, kumartuisin

ottamaan niitä lattialta.

hymyillen sanoisin, että

nämä taitavat joutaa

roskiin. sitten pientä

jutustustelua, hymyjen

vaihto olis paras... Mutta

kun tulee negatiivinen

kierre, joudun sen

pauloihin. kun jätin

karamellit vain lattialle,

vaikka uhkeus paljastui

minulle avonaisesta

villapaidan kaula-aukosta.

vähintään minua kutsuvana

- oli tarkoitettu tai ei..

siitin seisoo.. se olisi

hyvä merkki jos olisin

alasti. nyt siitä ei ole

apua. tai tietty jos

kävisin vessassa.

korjaisin vähän housuja..

Joojoo. Mä oon pikku

poika.. Vessaa ei oikein

ollut siinä suunnassa -

piti palata nöyrästi

toiseen suuntaan eikä

tytöllä ollut mitään

kiinnostusta. oi miten

uhkea, laittaa silmät

kiinni ja antaa minun

katsoa.. ärsyttää oikein.

ehkä pitäs opetella

tekemään huomio suurilla

eleillä. miten ihanat

rinnat.. kerrankin

minullakin alkaa suoraan

seistä julkisella paikalla..

Hän on hyvin eläväinen,

hermostunut.. Tiedän, että

on - en näe häntä junassa

ekaa kertaa. Hän on kyllä

ihana. Viime kerralla

puhelimessa niin

aikaansaapa. Neuleessa on

vähän reikää, farkut ovat

liian löysät että olisivat

viimeisen muodin

mukaiset.. Ja mitkä ihanat

rinnat. pehmeät suuret. ei

liikaa esillä. tyttö on selvästi

aivan nuori, lukiolainen.

Hän kuitenkin selvästi elää

niistä tietoisina koska on

pukeutunut niin leveään kaula-aukkoon.

muu ei hänessä perusmiestä

viekoittelekaan.. mutta

entäs minä.. tämän kaiken

älynneenä.. kirjoitan

kiivaasti tyhjää asiaa

satoja rivejä.. ja olen

hermostunut, keskittynyt..

Mitä olivatkaan ne pienet

eleet, joilla voisi

huomiota kiinnittää..

katse kieltämättä paras.

mutta se hengästyttää

aina.. en uskaltaisi

mitenkään jättää itseäni

kiinni hyväilemästä

katseellani julkeasti

hänen kumpujaan.. mitä

pieniä eleitä odottaisin

häneltä.. ehkä voitais

vähän katsoa silmiin,

pieni kulmakarvojen

nosto.. se oli

vapauttavaa.. yhteinen

hymy, minulla herää

maailma kuin uuteen

kukoistukseen.. hän vähän

venyttelee, minä seuraan

esitystä kuin lumottuna.

hymyilemme taas.. eii.. ei

hän voi jäädä tässä pois,

kunnei viimeksikään. Kun

tulee meidän asema, puemme

yhdessä päälle, pidän

huolen, etten jää hänestä

jälkeen - vain taakse.

Ulkona laiturilla

moikkaan, hymyillään.

Mentäskö joskus vaikka

kahville, kysyn.. Hän

hymyilee ja vastaa vaikka

Suuntaamme hänen

luokse, asuu aivan tässä

lähellä.. Hänellä ei ole

yleensä tapana näin

miesten kanssa. Minua

naurattaa, sanon samoin.

Mennään heille sisälle.

Päällysvaatteet pois.

Punainen neule houkuttelee

syleilyyn, kiihotun

kosketuksesta, lämpimistä

rinnoista, odottavasta

katseesta. Suudellaan

tunnustelevasti, syleily

voimistuu. Lasken neuleen

vetoketjua. Ihana vaalea

iho punertaa. Hengitystä

ei voi kuvata.. Lasken

hänen lasit pois, hän

minun. Olemme langenneet

loveen, toisiamme

auttaen. Kilvet

riisuttuna, valmiina antautumaan