Vampir/a

Minä rakastan huulipunaa. Meikäläisen maalaustaidoilla meni kauan, ennen kuin opin saamaan kunnon hehkun huulilleni. Siististi. Yhdellä kapineella vielä pärjäilen; olipa se ruuvimeisseli, huulipuikko tai moottorisaha. Monimutkaisemmat urakat ovat tuskaa. Huulipunaa, rajauskynää, kiiltoa. Ai missä järjestyksessä? Oma tuskansa on ujolle ukolle mennä ostamaankin sitä huulipunaa. Naama on ostosta räikeämpi, kun yritän taistella valikoiman hyökkäävää monipuolisuutta vastaan. Kuitenkaan en osaa päättää, otanko pinkit vai kirkkaanpunaiset. Nyttemmin on kertynyt kumpaistakin väriä ja violettiakin.

Minulla kun on pojan kroppa, niin minun on melko helppo laittautua nuoren naisen näköiseksi. Vaikka tavaratalon kempsuosastolla minulle on hankalaa asioida, niin minulla ei ole mitään estoja meikata, lätkäyttää peruukki päähän ja körötellä kolmosen ratikalla ravintolaan Roballe. Kun olen pukeutunut, olen oma itseni.

Sellaisella reissulla olin eilenkin. Pari siideriä kotona samalla, kun meikkailin ja fiilistelin. Yleensä kuuntelen metallinkovaa musiikkia, mutta CD-päivinä menee hiukan hypnoottinen, sielukas musiikki. Voin kuvitella, miten musiikki ja kiihottunut meikkaaminen kostuttavat pikkuhousuni. Ainoa murhe on siinä, että minulla ei ole sitä kostuvaa paikkaa housuissani, vaan kalu, joka joskus ei suostu käyttäytymään asuihini soveltuvalla tavalla. Huulipunan lisäksi rakastan tiukkoja farkkuja ja pieniä mustia toppeja. On harmi, että pullotus housuissa pilaa vaikutelman.

Eilen baarissa moikkailin puolituttuja. He tietävät minusta lähinnä feminiinimmän ulkonäön. Mukava niiden kanssa on jutella, vaikka jotenkin tuntuu, että täälläkin olen väliinputoaja: ne joiden kanssa haluaisin jotain, eivät voi kuvitella menevänsä sänkyyn kanssani. Toisaalta en ole innokas itse menemään punkkaan miehen kanssa.

Tilasin itselleni GT:n. Oli jotenkin sellainen gininen fiilis. Istuin pöytään ja ojensin jalkani suoriksi. Saappaani kiilsivät mustaa, korot olivat viiltää lattiaan reiät. Olin nautiskellut puoli drinkkiä, kun sisään tuli gay-tuttu, entinen työkaveri. Hänellä oli mukanaan nainen. Yhtä hoikka kuin minä, samanlaiset saappaat kuin minulla. Eriväriset hiukset sentään. Ja voi luoja niitä huulia. Täyteläisten pinkkien huulten loisto valaisi koko ravintolan. Minulla oli tänään kirkkaanpunainen päivä.

Entisen kollegan nimi on Kari. Huiskaisin kättäni hänelle. Kari sanoi jotain naiselle, ja he tulivat kohti. Silmäni juuttuivat huulten häikäisyyn. Pantteri pujotteli pöytien välistä ja tuli luokseni.

- Sanni, ystävä, esitteli Kari.

- Jussi, sanoin ja jatkoin: - Minun amigojeni amigot ovat myös minun amigojani.

Kättelimme. Pieni kiinteä lämmin puristus.

- Kartsu ehti jo varoittaa, että et ole aivan sitä, miltä äkkiä näyttää.

- Harva tässä ravitsemusliikkeessä on, nauroin.

- Sulla on huulipunaa poskessa, tokaisi Sanni.

- Ai? vastasin aidosti ihmeissäni.

- Tässä, sanoi Sanni ja maalasi huulillaan pinkin suun poskelleni. Tai siltä minusta ainakin tuntui, mutta totta puhuen kohta huomaisin, että Sanni osasi olla siisti.

Räjähdin nauramaan. Käsittämätön mimmi. Tästä saattaisi tulla toisenlainen ilta.

- Oletko sinä sitten sitä, miltä kuvittelen sinun näyttävän, sanoin ja olin ulalla, mitä tarkoitin.

- Kutakuinkin sinne päin mutta kiltimpi.

Sanni ja Kari hakivat juomaa itselleen. Juttu lähti hyvin käyntiin. Poskipusuja ei jatkettu heti, mutta ilmassa oli vahva tuntu siitä, minne päin ilta oli kallellaan. Päällisin puolin ilta etenikin tavallisesti. Keskusteltiin välillä syvällisiäkin, mitä elämä erilaisena on. Sanni tuntui tuntevat asiat, oli ilmeisesti ollut jutuissa muidenkin sateenkaari-ihmisten kanssa. Välillä herja oli suorasukaista, varsinkin kun pöytään pistäytyi milloin kukakin ihailemassa – niin no jompaakumpaa, Sannia tai minua. Tai niin vaatimattomasti luulin, kunnes Kari äkkiä häipyi jonnekin. Tuli häneltä myöhemmin tekstiviestikin. Mies oli saanut kaltaistaan seuraa, ja kun me näytimme Sannin kanssa tulevan juttuun niin…

- Sä käytät huulipunaa hyvin, sanoi Sanni, kun istuimme kahdestaan, ja kummallakin oli siideriä lasissaan.

- Kiitos, ruman on pakko yrittää.

Tällaiset hetket ovat niitä hetkiä, joita vihaan. Äkkiä kaiken helpon jutustelun jälkeen ei olekaan sanan sanaa jäljellä. Tai on mutta joka ikinen vaikuttaa jotenkin aivan väärältä. Sitä taidetaan kutsua suorituspaineeksi. Vapauduin kuitenkin äkkiä, kun tunsin pöydän alla säären painuvan säärtäni vasten. Ehkä pieni hiljaisuus ei aina olekaan ylitsekäymätön asia. Heittäydyin niin romanttiseksi, että katsoin hitaasti mutta pitkään Sannia silmiin. Hänen ilmeensä vastasi ystävällisenä. Juuri sillä hetkellä tiesin, että maailmassa on paljon kauniita mutta kovia silmiä. Tässä minua nyt katsoi jotain muuta.

Ilta oli edistynyt siihen pisteeseen, että DJ sai jostain päähänsä aloittaa slovarin.

- Mä en varsinaisesti tanssi mutta sun kanssa mä voisin yrittää huojua. En oo ihan varma, miten hallitsen näitä saappaita tässä vaiheessa iltaa.

- Sinne, sanoi Sanni ja huitaisi kohti tanssilattiaa.

Sanni tuli ihan lähelle. Jotenkin meidän laihuutemme sopivat yhteen ja tuntui lämpimälle. Piisi ei ollut pitkänpitkä mutta sitä seurasi onneksi toinen. Se ei varsinaisesti ollut tanssia, mutta ei myös aivan tulkittavissa esileikiksi. Kitarasoolon mittaisesta suudelmasta ei kumminkaan voinut erehtyä.

- Kari sanoi, että sä et ole kovin vaarallinen, kuiskasi Sanni.

- Niin no en varmaan vaarallinen mutta aikamoinen riesa.

- Onko teillä teetä?

- Saattaa olla vuosikertateetä, mutta sinun takiasi voin aukaista pussin.

Ilta oli vasta nuori, kun lähdimme Robalta. Näpyttelin kännykällä taksin numeroa, kun Sanni sanoi:

- Mennään sporalla.

Mentiin. Raitiovaunun takasillalle tuli tilaa, kun aloimme suudella. Tunsin, miten kaluni pullisteli housuissa, mutta sitä eivät varmaan kanssamatkustajat huomanneet. Meikit siinä sekosivat, ja joku huvittunut kommenttikin kuului vähän edempää. Sanni räkätti jotain vastaukseksi.

Rappukäytävässä käyttäydyimme siivosti. Sanni tervehti kohteliaasti yläkerran mummoa. Minä talutin seuralaistani käsikyngästä.

Kämpilläni oli kohtalaisen siistiä. Meikkivehkeet olivat hujan hajan ja jokunen vaatekappale siellä sun täällä, eli sangen kotoista. Koska teeskentelin herrasmiestä, panin teeveden porisemaan. Sanni oli käynyt syventämässä huultensa pinkkiyttä. Minun kirkuva punani kävi pinkin kimppuun. Vaikka joitakin huulipunia kehutaan suudelmankestäviksi, niin eivät ne nyt sentään aivan mitä tahansa siedä. Suunympäryksemme värjäytyivät sekavanpunaläikkäisiksi. Ja liukkaiksi. Ja minun oli aivan pakko helliä Sannin pieniä pyöreitä rintoja. Viivoitin hänen kaulaansa huulillani. Hän painoi housujensa etumuksen minun pullistelevaa kaluani vasten ja alkoi liikuttaa peppuaan. Äkkiä Sanni polvistui eteeni ja kaivoi kaluni housuistani. Hän lipaisi sitä ja hänen punasotkuinen suunsa sai minut aivan sekaisin. En kylläkään tiennyt mitä muuta olisin voinut tehdä paitsi sammuttaa virran liedestä. Huulipunasekoitus tahrasi kullini ja juuri sillä hetkellä minua ei lainkaan harmittanut se, että housuistani löytyy sitä mitä sieltä löytyy. Huulipunasta tahraiset kasvot ja samanlainen kyrpä olivat ehkä kiihottavinta, mitä kuvitella saattaa. Paitsi se, että halusin itse imeä tuon ihanan naisen pillua. Juuri sillä hetkellä muistin, missä olimme tavanneet. Mistä minä lopulta tiesin, oliko tuossa nainen vai joku kaltaiseni. Samassa tajusin, että olisin jo baarissa tanssiessamme huomannut pullistelua, jos asiat olisivat olleet toisin.

- Mennään sohvalle, sanoin.

En tiedä, kävelimmekö vai vierimmekö vai lensimmekö mutta sohvalla minä jo imin pillua ja häpyhuuliin tarttui kirkkaan punaista huulipunaa. Paitsi puhdas, hänen pillunsa oli raikas ja ihana. Ja hänen äänensä oli seireenin laulua, kun hän nautti huulistani ja kielestäni.

En ymmärrä mistään mitään, mutta äkkiä me vain olimme sisäkkäin ja jotenkin työnnyin häneen syvemmälle kuin ikinä keneenkään ja minulta tuli häneen suunnilleen valtamerellinen spermaa, joka pursui kaikkialle ja oli huulipunasta punaraidallista. Hän nuoli kaluni ja kivekseni meidän mehuistamme ja minä nuolin hänen pillunsa aivan puhtaaksi.

Pesimme kasvomme ja joimme teetä.

Tänään jatkamme.