Zarmigren

No niin, Nellillä ei ollut enää mitä vähentää. Hän oli jo aivan alasti.

Pöydän takaa minä näin vain hänen rintansa, mutta Ralella oli paikaltaan pöydän sivulta paremmat näkymät. Hän tuijotti julkeasti, vaikka Nelli oli minun tyttöni. Ja vaikka Ralen oma tyttöystävä istui siinä vieressä. Jaana ei ollut tuijotusta muka näkevinäänkään.

Me neljä teini-iän vasta ohittanutta nuorta olimme tulleet Ralen mökille kesän loppua juhlimaan. Olutta ja omenaviiniä oli mennyt jo muutama pullo. Jaana tosin illan mittaan ei paljon lasiinsa koskenut, hän oli muutenkin niin pidättyväinen.

Ralelle juomat kelpasivat sitäkin enemmän. Olinkin ihmetellyt mitä Jaana Ralessa näki. Rale oli renttu, mutta Jaana varsinainen siveyden sipuli, vaikka olikin kohtalaisen näköinen. Ei kuitenkaan yhtään minun tyyppiäni. Liian meikattu ja laitettu, etten sanoisi hyperkorrekti. Vastakohta meikäläisen hippityylille.

Oltiin pelattu mökissä räsypokkaa ja näin siinä oli käynyt. Vaikutti aivan siltä kuin Nelli olisi tahallaan halunnutkin hävitä. Humaltuessaan hän oli vähitellen joutunut riisumaan kaikki vaatteensa, viimeistä pikkuhousua myöten. Rale näytti olevan hänestä epäilyttävän kiinnostunut. Panin merkille, ettei kiinnostus tainnut olla vain yksipuolista.

Nelli kikatti ja tirskui Ralen rasvaisille navanalusjutuille, mutta Jaanaa ne eivät juuri huvittaneet. Me pojat olimme jo lähes kalsarisillamme, Jaana oli vielä täysissä pukeissa. Kaikista selvimpänä hän oli tietysti osannut pitää parhaiten puolensa, ja muutenkin hän suhtautui kovin estoisesti pelin ideaan.

Jaanakin oli huomannut sen, mitä Ralen ja Nellin välillä oli meneillään. Ahdasmielisen tätimäisesti hän alkoi moitiskella minua siitä, että sallin tyttöystäväni näytellä paikkojaan. Niin kuin se jotenkin olisi minun vallassani. Varsinainen närkästyksen aihe taisikin olla orastava mustasukkaisuus Ralesta.

Enpä silloin muuta osannut kuin myönnellä, vaikka itsekin olisin mielelläni Nelliä sellaisenaan katsellut. Jaanan vaatimuksesta ripustin oman paitani viitaksi Nellin päälle. Paita ei katseita paljon estellyt, kun Nelli ei välittänyt napittaa yhtään nappia siitä kiinni. Kaikki näkyi edelleenkin jos halusi katsoa, ylhäältä alas asti. Ja Ralehan halusi.

Sitten Rale ei malttanut enää olla koskematta. Kouraisu Nellin paljaaseen rintaan aiheutti sen, että loukkaantuneena Jaana meni ja sammutti äkkiä valot. Tuli säkkipimeää.

Pimeässä alkoi kuulua liikettä ja tuolin kolahtelua. Pöydän ympärillä liikuttiin. Sitten kuului Ralen ja Nellin suunnalta sellaista ääntä, että koskettelu ilmeisesti jatkui. Sitä Jaana ei enää kestänyt enempää kuunnella. Yllättäen hän sytytti taas valot.

Valo paljasti Ralen ja Nellin löytäneen toisensa. Ensin luulin niitten vain pelleilevän. Seisaaltaan ne suutelivat ja jatkoivat sitä valosta välittämättä. Ei ollut pelleilyä. Paita oli pudonnut lattialle ja kaksin käsin Rale kouri alastonta Nelliä pakaroista. Hyvin kehittyneet ne toki Nellillä olivatkin.

Monta sekuntia Jaana ei kestänyt sitä katsoa. Hän sammutti valot uudelleen, aivan kuin haluten peittää esiripulla säädyttömän näytöksen ja istua möksähti laverille yrittämättäkään salata mustasukkaisuuttaan.

Minä kuuntelin ääniä pimeässä ja odotin epätietoisena mitä tulisi tapahtumaan. Hapuilin istumaan samalle laverille Jaanan kanssa, toiseen päähän laveria kuitenkin. Äänet pimeässä kuuluivat selvästi ja touhu jatkui. Tapahtumia ei pahemmin tarvinnut arvailla, vaimea moiske ja hengähtely kertoi selvästi kuinka siellä suudeltiin.

Sitten kuului, kuinka he asettuivat viereiselle laverille. Huokailu, lätinä ja hieronta vain yltyi. Ihoa vasten hierovista äänistä saattoi melkein kuulla, missä päin tyttöni paljasta vartaloa hivelevä käsi milloinkin liikkui.

Me Jaanan kanssa istuimme omalla laverillamme hiljaa kuin elokuvissa. Kuva vain puuttui. Äänimaailma oli kuitenkin täydellinen, ja minulla seisoi. Uteliaana odottelin, kuinka pitkälle Jaana antaisi tilanteen kehittyä, ennen kuin hän sen keskeyttäisi. Olin varma, että niin siinä ennen pitkää kävisi. Samaa hän lienee odottanut minulta. Niinpä kumpikaan ei tullut tehneeksi mitään, ennen kuin oli liian myöhäistä.

Laveri narisi ja päiväpeitto kahahteli kun siellä kiehnättiin ja vaihdettiin taas asentoa. Kuulin, kun Nelliltä pääsi pieni vingahdus kuin koiranpennulta. Tuttu ääni minulle. Taisi Jaanakin aavistaa sen merkityksen.

”Nelli,” Jaana lopulta kysyi hiljaa pimeässä, ”mitä siellä tapahtuu? Onko se sisässä?”

”Jooh!” Nelli inahti hengähtelyjensä välissä.

Jumaliste, ajattelin. Röyhkeä jätkä! Ja minun naiseni! Mutta tiesinhän minä Ralen, parhaan kaverini. Sellainen se oli aina ollut, arveluttava esikuvani kaikenlaisissa tempuissa ja kepposissa. Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta, niin tällaista siltä saattoi hyvin odottaakin.

Ehkä tällä kaikella oli syynsä. Ehkä Jaana pihtasi ties vaikka jo kuinka monetta päivää, kun taas Nelli suorastaan tyrkytti itseään. Siinä tilanteessa oli helppo ymmärtää Ralen valintoja. Terve mies ei tällaisessa tilanteessa epäröi ja tyhmä se on joka ei tarttuisi tarjottuun tilaisuuteen. Varsinkin, kun kukaan ei näytä yrittävänkään sitä estää!

Nellin lähteminen näin helposti tällaiseen mukaan oli enemmänkin yllätys, mutta humalassahan me oltiin ja tämä tuntui jotenkin kuuluvan asiaan. Rale oli isäntä talossa ja olin tavallaan imarreltu siitä, että hän oli niin kiinnostunut minun tytöstäni, vaikka hänellä oli paljon näyttävämpi nainen itsellään.

Mutta hyvänenaika, havahduin. Onko se työntänyt sisään paljaaltaan? ”Rale, onko sulla kortsu?” kähisin pimeään.

Kahina ja ähinä hiljenivät. Kului hetki, sitten Ralen epävarma ääni rikkoi hiljaisuuden: ”Totanoin, olisko sulla lainata yhtä?”

”Rale perkele... ja Nelli! Eikö teillä ole yhtään älyä päässä?”

Mitä jos en lainaakaan, mietin. Tuskin se mitään auttaisi. Tiesin, että Rale ei takuulla enää jättäisi naimatta loppuun asti, kun se oli jo niin pitkälle päässyt. Tai paremminkin syvälle. Vaikka sitten ilman kumia. Se renttu ei välittäisi seurauksista. Siinä se odotteli pimeässä Nellin päällä, paljas jäykkä kalu tietysti juurta myöten minun tytössäni!

Hullulta se tuntui, mutta periksi piti antaa ja näin joutua suostumaan ikään kuin aisankannattajaksi. Löysin pimeässäkin nopeasti pikku paketin ja ojensin siitä yhden kappaleen pimeyteen ääntä kohden. Jos siitä nyt enää siinä vaiheessa olisi ollut mitään hyötyä. Olin lukenut, että jotkut siimahännistä ottavat jopa varaslähtöjä. Tautivaarasta ei siihen aikaan paljon välitetty, vaikka siitä jotain olisi tiedettykin.

”Tänks.” Sitten hetki asiaankuuluvaa rapistelua. Sen jälkeen uusiutui taas se pieni vingahdus.

Nyt se on sitten menoa, ajattelin levottomana. Jaanakin heräsi toimimaan. Pimeässä tunsin hänen kätensä kosketuksen.

Ymmärsin heti: Kosto! Yhdessä meidän oli tähän törkeyteen vastattava, vaikka emme muuten olisi toisistamme siinä mielessä niin välittäneetkään.

Siirryin istumaan Jaanan viereen ja hän hyökkäsi suutelemaan niin, että hampaamme kalahtivat yhteen. Tungin kättäni hänen housuihinsa, mutta liian ahdasta siellä oli. Yritin avata hänen tiukkoja farkkujaan, enkä siinä heti onnistunut. Jaana erkani otteestani ja kuori itse housut yltään. Kuulin, kuinka samalla lähtivät myös pikkuhousut.

Hivelin pimeässä paljasta pintaa ja sileitä reisiä. Pettymyksekseni hän oli jättänyt rintaliivit päälleen, enkä onnistunut siinä sählätessäni avaamaan hakasta auki selän puolelta. Yritin kouria rintoja liivien alta. Ihan kohtuukokoiset tissit, isommat kuin Nellillä.

Rynkytys viereisellä laverilla kiihtyi. Nelli huokaili, Rale ei päästänyt siinä vaiheessa ääntäkään.

Jaana asettui selälleen ja avasi minulle reitensä. Tunnustelin liukkaita paikkoja hänen karkeakarvaisen tuheronsa alta ja työnsin sinne sormeni. ”Kortsu!” Jaana kuiskasi. Askartelin pimeässä välineen paikoilleen. Nousin Jaanan jalkojen väliin ja luiskahdin sisään. Äänet naapurilaverilta lisäsivät meihin vauhtia.

Jaana antoi palautetta tahallaan niin kuuluvasti, että pimeässä ei jäänyt epäselväksi mitä meidänkin puolella tehtiin. Parittelukumppanini kiihkeys tuntui suorastaan liioittelevalta. Kai se oli naisen tapa kostaa.

Samaan aikaan naapuripari oli selvästi saavuttamassa hekumansa huipun. Rale oli alkanut huohottaa ja paljas iho läpsytti kiivaasti toista vasten.

Tuskin olin tovin ehtinyt pumpata Jaanaa, kun valo lävähti päälle. Rale ja Nelli olivat saaneet hommansa loppuun ja ilmeisesti etsivät nyt jotain, millä pyyhkiä limaiset paikkansa. Ralella roikkui vielä kortsu paikoillaan, lasti sisällään.

Jaana häkeltyi valosta täysin, mutta minä jatkoin entistä innokkaammin hänen päällään. En ollutkaan ennen nähnyt häntä alastomana. Tuskin kovin moni muukaan. Ilmiselvästi hän häpeili alastomuuttaan, varsinkin tällä tavoin kesken seksin. Asiaa ei tietenkään yhtään auttanut se, että Rale ja Nelli jäivät viereen seuraamaan aktiamme.

Tulinen esitys oli ohi. Jaana peitti kasvot käsillään ja alkoi vääntelehtiä ja potkia minua tylysti pois päältään. Sen verran sain sitä kuitenkin pitkitetyksi, että viime tingassa minulta ehti tulla hänelle sisään.

Hätäisesti ulos vetäistynä minulta irtosi kondomi ja se jäi Jaanaan sisälle. Hän yritti ensin noukkia sen itse sieltä pois mutta ei onnistunut, taisi vain työnnellä sitä syvemmälle. Yleisön katsellessa minä sitä sitten sieltä etsin. Etu- ja keskisormi piti työntää niin syvälle kuin ne vain ylettivät. Jaana oli häpeästä suunniltaan.

Seuraavana aamuna sain sovintoseksiä nolona krapuloissaan katuvaiselta Nelliltä, jonka rinnat Rale oli imutellut ja reidet puristellut törkeästi mustelmille. Sisäpuoleltakin Nellissä tuntui vielä ikään kuin Ralen jälki. Paikka oli oudon väljä ja liukas.

Jospa Rale ehtikin ruiskia ensin paljaalla sisään? Ehkä hän laittoi kortsun katalasti vasta toiselle varville? Kysyin sitä Nelliltä, mutta mistäpä hän sen olisi tiennyt. Ralelta en kysynyt, mutta täysin mahdollista se oli, ja helposti se olisi häneltä silloin onnistunut.

Ralella puolestaan jäi aamulla saamatta, vaikka hän yrittikin sitä Jaanalta vongata. En osannut olla vihainen Nellille, mutta Jaana oli. Entisten ystävättärien välit menivät jäätäviksi. Onneksi pahempia seurauksia tapauksesta ei ilmennyt myöhemminkään.

Joskus kahden kesken Jaana pahoitteli aiheuttamaansa keskeytystä, kun luuli minun jääneen silloin illalla ilman. En oikaissut hänen käsitystään ja sittemmin sainkin ”menetykselleni” kaikessa rauhassa kunnon hyvityksen. Eikä se jäänyt vain yhteen kertaan.

— — —
Aika kultaa muistot ja tarinaa on ehkä myös vähän väritetty, mutta ihan oikeasti tällaista tapahtui silloin ennen muinoin. Taivahan tosi! Vain nimiä on vähän muutettu. Uskotko?