Iskuri.net
   chat
   forum
   tarinat
   artikkelit
   galleria
   amatöörit
   iskuri-treffit
 
   livekamera
   tekstiTV-chat
   elokuvat
   puhelinviihde
 

Lähetä oma tarinasi!  <<< takaisin
 
Sattumia
 noro coli 17.06.2016
 
 
Tarina on tarkoitettu farkkupeppu- ja pissafetisteille. Muutama vuosi vanha trilogiani on julkaistu aiemmin jollain seksinovellipalstalla, jonka novellit ovat jo hävinneet bittitaivaaseen. Erilliset tarinat liittyvät löyhästi toisiinsa.


SATTUMIA (uusivuosi)

Nea ja Daniela olivat olleet kaverukset jo lapsuudesta asti. Tytöt olivat varttuneet keskisuuressa suomenruotsalaisessa kaupungissa rannikolla. Harrastukset olivat yhdistäneet tyttöjä jo pienestä asti. Kilpailutilanne oli ollut koulussa aina olemassa aivan kuten urheiluharrastuksissakin. Nea oli tumma tyttö. Hän oli aina pitänyt pitkiä hiuksia. Dani oli vaalea ja hänen hiustensa pituus oli vaihdellut. Nyt 23-vuotiaana ne olivat puolipitkät. Molemmat tytöt pelasivat lentistä ja ratsastivat. Molemmat olivat keskipituisia ja varsin urheilullisia vartaloiltaan. Daniela oli hiukan rintavampi ja kasvoiltaan nätti, mutta Nea oli aina ollut kavereista se kauniimpi ja pidetympi tyttö. Hän oli helposti ruskettuva, vaikka hieman pisamanaamainen. Nauravainen ja seurallinen lentisjoukkueensa kapteeni ja passari. Dani muisti kuinka hän oli odottanut valintaansa koulun lucianeidoksi. Hän oli siihen aikaan tarkoituksella kasvattanut jopa pitkät vaaleat enkelihiuksetkin, mutta senkin kunnian oli saanut tumma- ja suorahiuksinen Nea. Heidän ystävyyssuhdettansa sekään ei kuitenkaan ollut pilannut. Harkkatuntien lisäksi tytöt pitivät edelleen tiukasti yhteyttä vapaa-aikana toisiinsa ahkerasti, vaikka opiskelivatkin eri aloille ja eri oppilaitoksissa. Yhteiset shoppailu- ja biletysreissut yhdistivät ja puhelimellakaan ei aina tarvinnut vaihtaa kaikkia kuulumisia.

Vuosi oli vaihtumassa ja oli Danielan vuoro järjestää kaveripiirilleen juhlat. Kämppä oli pieni, mutta riittävän suuri lautapelien pelaamiseen, virvokkeiden nauttimiseen ja pitsan syömiseen noin kymmenelle kaverukselle. Osa oli heidän seurakavereitaan, osa ystäviään ja näiden poikakavereita. Nean ja Danin tilanne oli sen vakituisen osalta vielä avoin. Halukkaita poikakaveriehdokkaita oli molemmille toki aina riittänyt, mutta tytöt eivät vielä olleet viihtyneet kenenkään kanssa yli puolta vuotta. He molemmat etsivät vielä sitä oikeaa, jota ei tuosta tuppukylästä tuntunut löytyvän. Ilta oli railakas ja pojat olivat tuoneet ilotulitteitakin. Niitä oli tarkoitus lähteä paukuttelemaan pikkupakkaseen ja kun kello lähestyi iltakymmentä niin näin tehtiinkin. Kuin taikaiskusta kämppä tyhjeni ihmisistä. Viimeisinä lähtijöinä olivat kaverukset Nea ja Dani. Nea tuntui epäröivän uloslähtöään vielä ovella, kun Dani hoputti häntäkin lähtemään, jotta eivät jäisi matkasta ja hän voisi lukita oven. Nea kaappasi evääksi pari pulloa kuivaa siideriä mukaansa eteispöydältä ja veti lyhyen valkoisen toppatakkinsa päälleen. Danillakin oli pullo olutta takkinsa taskussa.

Ulkona ryhmä vaelsi kunnan keskustaan ja torin laidassa oli valtavasti ihmisiä. Pojat räjäyttelivät ilotulitteita lumipenkasta puistikkoon päin, jossa ihmisiä ei liiemmälti ollut. He uskalsivat keventää nestevarastojaan lumipenkkaan, mutta tytöillä oli hankalampaa. Paikkaa vilkkaalla paikalla ei ollut, missä pyllistää ihmisiltä piilossa. Aikaakin oli kulunut ja kello läheni jo puolta yötä. Dani huomasi Neasta ja Jennasta, että varsinkin heillä alkoi olla jo kova pissahätä. Jenna oli sen jo tunnustanutkin ja Dani oli luvannut hänelle ensimmäisen vessavuoron heidän palattuaan. Nyt Daniela tajusi miksi Nea oli empinyt uloslähtiessään. Sidukkaa Nealla oli kulunut jo reippaasti. Urheilumatkoilla ja lentissaunailloissa seurapiirirakkoaan mainostanut Nea ei hänen nähtensä ollut käynyt pissalla koko iltana. Dani itse särpi oluttaan varovasti. Emäntänä hän halusi olla tolkuissaan.

Daniela oli oppinut huomaamaan ihmisten eleistä, koska heitä pissatti. Häntä kiinnosti ja kiihottikin nähdä muiden nuorten naisten pidättelevän, eikä hän olisi pistänyt pahakseen vaikka joku hänen kavereistaan olisi housuunsakin laskenut. Päinvastoin. Muille hän ei ollut uskaltanut kertoa mieltymyksistään. Naisista hän ei silti ollut kiinnostunut millään tavalla seksuaalisesti. Tämän oudon viehtymyksensä Daniela kuvitteli johtuvan hänen omasta mokastaan koulussa juuri herkässä iässä kymmenkunta vuotta takaperin. Dani ja Nea olivat ylä-asteelle mennessään ensimmäisenä luokallaan alkaneet kehittyä naisellisiin muotoihin. Muotitietoisina tyttöinä he olivat alkaneet pitää kalliita laukkuja, vaatteita ja siihen aikaan suosittuja takapuolen hyvin esiin tuovia "makkarankuorifarkkuja" kuten Miss Sixtyn spankyja ja tommyjä. Tämä oli aiheuttanut ylempien luokkien tyttöjen keskuudessa kateutta ja vessaan oli ollut hankala mennä välituntisin, kun lauma vanhempia tyttöjä maleksi vessoilla, töni ja haukkui heitä pissiksiksi. Daniela oli inhonnut vessakäyntejä koulussa ja olikin monesti viivyttänyt käyntiä kotiin asti. Tuon loppupäivän kaksoistunnin aikana hätä oli kuitenkin kasvanut nopeasti ja tyttö oli joutunut kysymään vessaan pääsyä, joka jo sinänsä oli noloa. Opettaja ei ollut kesken tunnin päästää, mutta kun tyttö oli tätä vaatinut toistamiseen, niin hän oli antanut Danin noutaa avaimen vessaan opettajainhuoneesta. Silloisen vanhan koulun ulkovessat avattiin normaalisti vain välitunneiksi vandalismin estämiseksi. Opettajainhuoneen oven avaaminen oli kestänyt tuskallisen kauan. Rehtori oli lopulta avannut, kuunnellut tytön ongelman, ojentanut avaimen ja Daniela oli päässyt vain vaivoin kuivana ulkovessojen raskaalle puumetalliovelle. Tänä päivänäkään Dani ei tiennyt oliko rehtori antanut väärän avaimen vai oliko oven lukko vain ollut niin hankalan tiukka, mutta useankaan yrityksen jälkeen ovi ei ollut auennut. Nuori tyttö oli paniikissaan repinyt kahvasta ja hakannut ovea, mutta mikään ei ollut auttanut. Jäykkä ovi ei ollut hievahtanutkaan ja pissa oli karannut väkisin housuun. Koska oli aikainen syyskesä, ei ollut edes kunnon ulkotakkia peitoksi. Vain pieni valkoinen farkkutakki. Vaaleansinisissä "missyissä" täydellinen polventaustatkin kastellut vahinko oli tietenkin näkynyt avainta palauttaessa ja luokasta laukkua hakiessa. Kotimatka kävellen oli ollut onneksi lyhyt, mutta ei siitä mukavimmasta päästä märissä kengissä ja housuissa. Tyttörukka oli joutunut koko luokan ivaamaksi ja kotona äitinsä sätittäväksi. Jopa paras kaveri Nea oli silloin naureskellut nololle Danielalle kuinka tämä voi kastella housunsa.

Nyt kymmenkunta vuotta myöhemmin juttu oli muilta tietenkin unohtunut. Dani nautti katsella ulkonäöltään ja habitukseltaan "marikakkomaista" Neaa, joka uusissa tiukoissa ja juuri oikeista kohdista vaalennetuissa Onlyn elastaanifarkuissaan välillä juoksenteli, kiemurteli ja tanssahteli. Nean tapana oli ostaa paljon vaatteita ja myydä ne sitten nettihuutokaupassa jo muutaman kuukauden jälkeen. Vaateparret olivat jatkuvasti kierrossa ja hän käytti vain uusimman muodin mukaisia vaatteita. Dani ihmetteli kuinka Nea oli ostanut jo hiukan vanhanaikaiset rodeo drive-malliset farkut. Kadehdittavan hyvin ne kuitenkin liftasivat Nean muutenkin hyvännäköistä treenattua pyllyä. Hän näki, että nyt tyttö ei hakenut poikien huomiota tai näytellyt niinkuin hänen tapanaan joskus oli. Jennalla oli sama ongelma kuin Nealla ja hän hoputtikin jo muita lähtemään. Jennalla oli pitkä musta hame, jonka peitossa olisi ollut helppo kyykätä lumipenkan suojissa, jos se ei olisi ollut niin vartalonmyötäinen. Muut halusivat seurata vuodenvaihtumisen ulkona ja kaikki loput raketit haluttiin lähettää. Danilla ei ollut mitään sitä vastaan kuten ei sitäkään, että hän saisi seurata Neaa vielä Jennan vessakäynninkin ajan.

Kello kävi pitkälle yli kahdentoista, kun he saapuivat takaisin Danin kämpille. Jenna syöksyi vessaan ja Dani ilmoitti asunnon omistajan oikeudella heti ottavansa seuraavan vuoron. Nea pomppi vieressä tasajalkaa ja puristi polviaan yhteen. Hän ehdotti Danin ottavan buutsit jalastaan. Itse hän ei nyt pystynyt. Pitkän taistelun jälkeen tummanpunaiset varvassukat ilmestyivät esiin molemmista mustista pitkävartisista nahkasaappaista. Sukat olivat sävy sävyyn tummanpunaisen tiukan ja avokaulaisen topin kanssa. Topin alta pilkottivat selkäpuolella aivan saman väriset stringit ja kaula-aukon puolella rintaliivit Nean jatkaessa steppaamistaan ja kyykistelyään eteisen matolla nyt sukkasillaan. Lautapeliänsä jatkaneet juhlijat seurasivat sivusilmällä seksikästä tanssia eteisessä. Nea yritti hymyillä heille väkinäisesti molemmat kämmenet jalkovälissään ja pyysi Dania käymään pian, että hänkin pääsisi. Jennan huuhteluäänet eivät näyttäneet helpottavan Nean tuskaa. Kumarassa asennossaan hän irvisteli ja puri tummanpunaiseksi värjättyä alahuultaan.

Daniela ei pitänyt kiirettä. Hänellä ei ollut hätä ja tällä kertaa hän oli päällä. Dani ajatteli hoitavansa ensin muut tarpeensa. Hän ei pitänyt mitään kiirettä siirtäessä kättään alapäässänsä edestakaisin ja kuvitellessaan hyvävartaloista kaveriaan kiemurtelemassa oven takana. Danin ollessa yhä vessassa hän kuuli kuinka Nea avasi jo suurta metallista vyönsolkeaan, paineli sitten pari kertaa käskevästi ovenkahvaa ja huusi ääni väristen: "Mulla tulee kohta housuu... Oikeesti. Tuu jo..." Ja Danillahan tuli. Aallot värähtelivät läpi hänen kehonsa ja hän tunsi niiden vain voimistuvan ja voimistuvan. Oven takaa alkoi pienen hiljaisuuden jälkeen kuulua lirinää! Nean vastarinta oli lopultakin pettänyt ja hän laski kovalla paineella koko rakkonsa sisällön housujensa läpi lattian laminaattipinnalle. Toinen käsi oli kiinni vessankahvassa ja toinen jalkovälissä hänen pyllistäessään olohuoneeseen päin. Muiden naurunsekainen äännähtely oli muuttumassa hiljaiseksi huokailuksi, kun he katselivat tuon upeannäköisen tummaverikön kaarelle jännittynyttä vartaloa, tiukkaa pystypeppua ja sinisen denimkankaan tummumista. Nea oli jähmettynyt paikalleen ja alkoi nyt varoen nostella varvassukkiaan itse muodostamastaan lätäköstä märkien lahkeiden yhä tiputtaessa pissaa lattialle. Dani kuuli kuinka märät bootcutfarkkujen lahkeet suhisivat Nean suunnistaessa määrätietoisesti makuuhuoneeseen pois muiden silmistä. Hän hymyili kuvitellessaan Nean litimärät varvassukat ja housut verkkokalvoilleen.

Rauhoituttuaan Daniela käveli makkariinsa, jossa Nea oli jo riisunut märät farkkunsa pois. Nean pitkät mustat hiukset peittivät hänen kasvonsa lähes kokonaan, mutta Dani näki hänen itkevän ensimmäistä kertaa vuosiin. Valoisa tyttö oli aivan poissa tolaltaan ja vapisi. Nea oli jo hänen vaatekaapillaan valitsemassa kuivia pikkareita. "Ota nää mun Levikset" kommentoi Dani yrittäen samalla edelleen koota itseänsä, "Niissä sä näytät hyvältä". "Sori, mä kyl siivoon jälkeni" niiskutti Nea vastaukseksi ja sanoi menevänsä samalla suihkuun. Jenna oli jo luuttuamassa lattiaa kuivaksi Nean livahtaessa stringeissään hänen ohitseen kylppäriin. Suihkun jälkeen edelleen hieman vaisu ja vaivautunut kuiviin pukeutunut Nea osasi jo vitsaillakin tapahtumalla ja lupaili ettei taas seuraavaan pariin vuosikymmeneen kastele housujaan. Seurapiirirakonkin rajat tulivat nyt koeteltua. Kylppärin ämpärissä likoavat ja konepesua odottavat farkut, tummanpunaiset stringit ja sukat saivat osakseen ihailevia katseita eräältä illan miesvieraalta hänen jokaisella helpotuskerrallaan, joita kertyi illan aikana useampia. Hän ei ollut koskaan nähnyt ja kokenut mitään edellisen tapahtuman veroista. Samaa ajatteli illan hymyilevä emäntä, joka oli saanut vihdoinkin maksaa takaisin. Korkojen kera.



SATTUMIA (maaottelumatka)


Nelli oli hyvännäköinen ja hoikka yksinhuoltajaäiti pääkaupunkiseudulta. Ei alkuperäinen stadilainen, mutta ex-miehensä ja työnsä kautta jo pitkään siellä viihtynyt. Hänen kaksi pientä poikaansa Vilho ja Valle olivat saaneet ilmaisliput maaotteluun, kun Nelli oli luvannut ottaa vahdittavakseen myös liput lahjoittaneen poikien tarhakaverin Lassin. Lassin isä Tomppa oli saanut vapaalippuja, mutta työvuoro ei sallinut hänen omaa läsnäoloaan paikalla ja hän oli jättänyt poikansa Nellille jo hyvissä ajoin. Nelli itse ei ollut "pitkän" kolmikymppisen ikänsä aikana maaottelussa ollutkaan. Tomppa oli ihastunut tarhastahakureissuillaan välittömään ja aina hymyilevään Nelliin, eikä Nellilläkään ollut pahaa sanaa sanottavaksi Tompasta. Päinvastoin. Nythän he voisivat nähdä myös maaottelun jälkeen vapaa-aikana. Se oli toinen hyvä syy lähteä kolmen pikkuviikarin kanssa stadionille. Koko aamun Nelli oli miettinyt mitä pukisi päälleen. Hän oli päätynyt yksinkertaiseen mustaan toppiin, parhaiten istuviin hiukan kulutettuihin matalavyötäröisiin elastaanifarkkuihin ja pieneen farkkutakkiin. Illalla olisi jo viileää. Pitkät hiuksensa Nelli oli värjäyttänyt latvoista vaaleiksi ja vetäessään ne nyt ponnarille heilumaan jäi korvien päälle tumma raita. Nelli oli luonnonkaunis ja meikkiä hän ei tarvinnut. Lähtiessään poikien perään rappukäytävään, hän hymyili peilikuvalleen ja suihkautti parfyymia korvalehtiensä alle. Kävelymatka stadikalle sai alkaa.

Seuran retkeä oli odotettu pitkään. Reetta ja Anniina olivat saaneet palkintomatkan maaotteluun hyvien yleisurheilusuoritustensa ansiosta. Bussi oli vielä melkein tyhjä, kun pienehkön maalaisseuran vanhimpiin junioreihin kuuluvat tytöt astuivat siihen. Ennen heitä paikalla oli vain heidän valmentajansa Rane ja hänen tyttärensä Senni. Muutamaa vuotta heitä nuorempi seuran juniori. Matkalta poimittiin toinen toistaan innokkaampia ja oudosti pukeutuneita seuran seniorijäseniä ja muita matkaajia, joita tytöt keskenään kuiskien arvostelivat heidän tyylinsä tai pukeutumisensa perusteella. Viimeiset matkaajat nousivat vielä naapurikunnankin puolelta. Oli luokkaretken tuntu, vaikka suurin osa matkaseurasta oli eläkeikäisiä, jotkut jopa maalaisseuran entisiä suuruuksia. Senni katseli vanhempia tyttöjä isänsä vierestä ja olisi halunnut heidän viereensä. Tytöt olivat nyt eri näköisiä kuin kentällä treeneissä. He olivat hänen "idoleitaan". Heillä oli pitkät, suorat ja tummat hiukset, jotka valuivat toisen silmän päälle. Silmissä oli tummat rajaukset ja posket oli puuteroitu niin että iho näytti virheettömältä. Reetta oli pukeutunut ihonmyötäiseen valkoiseen vyötärölle ulottuvaan paitaan, ruskeaan kulutettuun nahkatakkiin ja tummansinisiin viisitaskupilleihin, jotka Senni tunnisti Ginatricotin Perfect Jeanseiksi. Nimensä mukaisesti täydellisesti istuvat ne farkut tosiaan tosiaan Reettan päällä olivatkin. Anniinalla oli takataskuttomat vaaleansiniset pillit ja retroverkkatakki. Senni oli mielissään, sillä hänellä oli samanlainen retroverkkatakki sekä upouudet Onlyn kiiltävän tummansiniset pillit takataskujen tutulla lainekuviolla ja kulutettu musta nahkatakki. Hän kuuluisi samaan porukkaan, vaikka meikata hän ei vielä saanutkaan. Senni otti päästään isän päähän pakottaman pipon, jossa luki isolla "svea" ja survoi sen takkinsa alle. Suomeahan tässä mentiin kannustamaan. Vaaleat puolipitkät hiukset pääsivät valloilleen ja hän yritti saada ne roikkumaan silmänsä päälle kuten nuorilla naisilla hänen vierellään.

Nelli talutti stadionin katsomoon kolme poikaa riviin istumaan viereensä ja hymyili pari riviä taaempana istuvalle viiksekkäälle verkkarimiehelle. Hän oli tottunut miesten katseisiin ja vastasi niihin mielellään. Pojat olivat ruuhkasta ja pitkistä jonoista huolimatta halunneet poppareita ja juotavaa. Kalliitakin ne olivat olleet, mutta hän ajatteli poikien pysyvän näin rauhallisempina pidempään. Nellillä oli ollut täysi työ pitää nuo alta kouluikäiset pojanklopit kasassa jonottaessaan kokiksia. Pojat eivät jaksaneet juoda kaikkea ja hän joi itse pulloista loput. Nelli tajusi vasta myöhemmin vessassa käynnin olevan hänelle nyt pieni ongelma. Pojat hän lähti käyttämään stadionin katsomon alla olevassa miesten vessassa odottaen itse ulkopuolella, mutta ei uskaltanut itse lähteä jonottamaan naisten puolelle, koska pojat olisivat todennäköisesti kadonneet sillä välin. Vaikka rakko jo tuntuikin harvinaisen painavalta, piti nyt vain odottaa. Ehkä jopa kotiin asti. Ilta oli piinaavan pitkä ja Nellin oli välillä pakko nousta seisomaan. Penkki ei todellakaan ollut niitä mukavimpia ja jalkojen ravistelu sai veren kiertämään ja pakottavan pissahädän tunteen hiukan helpottamaan. Nelli yritti olla mahdollisimman normaali. Häntä hävetti tehdä pissanpidätysliikkeitään ja hän yritti naamioida ne näyttämään lämmittelyltä.

Seuran bussi tyhjeni nopeasti stadionin parkkipaikalla ja kaikki olivat hyvissä ajoin paikoillaan penkeillä. Rane katseli tytärtään ja nuoria valmennettaviaan, jotka olivat vihdoin jättäneet bussissa kovalla käytöllä olleet kännykkänsä rauhaan. Seuran pyöreäpyllyiset ja tiukkavartaloiset urheilijatytöt olivat myös saaneet stadionilla miesten päät kääntyilemään. Anniina oli perinteisellä tavalla kaunis ruskeasilmäinen tyttö. Eksoottisemman näköinen Reetta, joka omasi leveän suun ja hieman vinot suuret siniset silmät, näytti nyt meikattuna upeammalta ja suurisilmäisemmältä kuin koskaan. Senni näytti nauttivan vanhempien tyttöjen seurasta ja Rane sai itse keskittyä tapahtuman ohella pari riviä edempänä istuvaan hyvältä tuoksuvaan ponnaripäiseen naiseen. Nainen oli tullut hymyillen kolmen pojan kanssa hänen eteensä istumaan ja paljas alaselkä naisen kumartuessa oli paljastanut farkkujen vyötärön alta mustat hipsterit. Tiukat Onlyn rodeo drive malliset farkut myötäilivät pystypyllyä, jonka trimmaamiseen synnytyksen jälkeen oli täytynyt kulua aikaa ja vaivaa. Rane oli seurannut naisen käyttäytymistä ja huomannut hänen puistattelunsa ja asennon vaihtelun. Välillä nainen oli noussut seisomaan, teputtanut paikoillaan ja hyppinyt tasajalkaa polvet yhdessä aivan kuin hänellä olisi ollut kylmä tai kova pissahätä. Sitten taas istunut ja vetänyt mustaa toppiaan paljaan alaselkänsä peitoksi. Kaksiväriset hiukset heiluivat eestaas hänen antaessaan neuvojaan liian vilkkaille pojilleen. Naisen käytös, tuoksu ja ulkomuoto olivat Ranen mielestä seksikkäämpiä kuin kenelläkään hänen tuntemistaan ja tuon naisen seuraaminen oli viemässä hänen koko huomionsa.

Tilaisuus loppui ja Nelli lähti kuljettamaan poikia väentungokseen. Hänen hätänsä oli jo niin valtava, että kävely rappuja alas oli vaikeaa. Vessoille oli pitkät jonot ja niin myös stadionin ulkopuolelle tuoduille muutamalle bajamajalle. Pojat vikuroivat ja Nelli joutui pitelemään pienimpiä kädestä, etteivät ne olisi karanneet väentungokseen. Kolmannelle hän oli vannottanut, että näköyhteyttä ei saanut kadottaa. Vieressä oli tultava. Tompan piti tulla hakemaan heitä. Nelli tiesi stadionin ulkopuolella metsikön, jonne hän ajatteli mennä poikien kanssa odottamaan. Ehkä hän pystyisi siellä helpottamaan oloaankin niin, että näkisi samalla pojat ja pystyisi valvomaan heitä. Metsikön vieressä oli bussiparkki ja ihmisiä virtasi sinne laumoina. Metsikössä Nelli kuuli takaansa miehen äänen, joka ehdotti seurueelleen samaa toimenpidettä, jota hän itsekin oli ajatellut tehdä. Mies oli sama viiksekäs herra joka oli istunut hänen takanaan katsomossa. Mies ohjasi seurueessa kulkeneet tyttönsä metsikköön ja vaalea tyttö kävi kiven vieressä puskassa. Samoin toinen verkkaripaitainen ja vaaleafarkkuinen tyttö. Sitten nämä seurueen kolme tyttöä ja mies jäivät keskustelemaan metsikköön ja tummansinisiin pilleihin sonnustautunut polvet ristissä seisonut nahkatakkinen tyttö näytti epävarmalta ja katseli Nelliä silmiin suurilla sinisillä silmillään. Nelliä harmitti ja pissatti valtavasti, mutta hän ei halunnut jäädä odottelemaan. Tuon miehen nähden hän ei halunnut kyykistyä. Lopulta hänen puhelimensa soi. Tomppa oli odottamassa parkkipaikalla autoineen. Nelli lähti takapuoli keikkuen kävelemään poikineen kohti parkkista. Viiksekäs mies katsoi huokaillen perään. Olipa melkoisen näyttävä nainen. Seurue jatkoi matkaansa bussille.

Anniina ja Senni olivat stadionilta poistuessaan käyneet pusikossa Ranen suosittelemassa paikassa. Vessat ja bajamajat eivät olleet tyttöjä innostaneet. Niin hirveässä kunnossa ne edellisten jäljiltä olivat. Reetta ei ollut uskaltanut, kun metsikössä oli ollut muitakin paikalla. Ranenkin läsnäolo oli hävettänyt häntä. Hän sanoi odottavansa huoltoasemalle, jossa oli ollut tullessa välipysähdys. Bussissa ei vessaa ollut ja hän oli käynyt viimeksi aamulla tulomatkan tauolla pissalla, mutta ei myöskään ollut puolen litran vesipulloa enempää juonut stadionilla. Tytöt istuivat bussiin ja alkoivat taas näplätä kännyjään. Senni katseli isänsä vierestä taakseen istuneita isompia tyttöjä. Jossain vaiheessa hän tunki juttelemaan tyttöjen viereen käytävälle. He kävivät läpi yhteisiä opettajiaan. Kuka vielä opetti Sennin koulussa ja kuka ei.Kuka pukeutui huonosti ja kuka oli ihan tyhmä ja sadisti. He kävivät läpi luokkiensa poikia ja yhteisiä kavereitaan. Mikä kunkin mielestä oli merkkivaate ja mikä ei. Anniina kertoi Sennille heidän koulunsa käytännöistä. Reetta hiljeni koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta hän katseli vain ulos ja piteli käsiään jalkovälissään. Ilta hämärtyi vähä vähältä ja huoltoasemien valot lipuivat yksi kerrallaan ohi. Koska tulisi vastaan se sama tuttu valomainos. Senni runnoi itsensä käytävältä istumaan isompien tyttöjen väliin. Hän painoi samalla kädellään Reettan jalkoväliin ja tyttö äännähti. Pissaa oli lirahtanut pikkuisen pikkareihin! Vaikka pahempi vahinko jäikin tapahtumatta, alkoi Reetta nyt toden teolla huolestua ja joutui kertomaan muillekin pissahädästään. Senni tiesi kertoa, että matkustajat olivat toivoneet suoraa reittiä kotiin ilman välipysähdyksiä. Senni ehdotti pissatauon vaatimista isältään, mutta sekin vaihtoehto hävetti Reettaa. Koko bussi seuraisi hänen käyntiään. Sitäpaitsi moottoritiellä ei paljon helpotuspaikkoja tullut vastaan. Niinpä hän ehdotti, että hän jäisi pois sitten Sennin luona ja pääsisi mahdollisimman nopeasti vessaan, koska Senni asui heistä lähinnä kunnan keskustaa. Reetta ja Anniina asuivat kylän laidalla ja sinne olisi matkaa kävellä. Anniina ihmetteli ääneen miksei Reetta ollut käynyt metsikössä keventämässä oloaan niinkuin hän ja Senni olivat tehneet. Reetta ei vastannut vaan keskittyi tiukasti vain yhteen asiaan. Anniina sanoi myös jäävänsä seuraksi pois päätepysäkillä. Yhdessä Reettan kanssa olisi mukavampi kävellä kotiin hämärässä.

Nelli mietti että hätä täytyi olla kovempi kuin hänellä oli ollut koskaan aiemmin. Kuinka hän oli voinut ajaa itsensä tällaiseen tilanteeseen. Tomppa katseli autoaan lähestyvää ja väkisin hymyilevää naista, joka joutui pysähtymään kesken tien ylityksen ja painamaan kädellään alavatsaansa. Nelli joutui toteamaan pojilleenkin, että äidillä oli nyt tosi paha pissahätä. Häntä hävetti kertoa sama myös Tompalle. Kirosanat eivät olleet nyt kaukana. Tomppa kysyi mitä tehdään. Menisikö Nelli takaisin stadionin vessoille vai ajaisiko hän Nellin kotiin. Nelli ei pystynyt enää kunnolla kävelemään vaan puristi reisiänsä yhteen. Stadionilla olivat likaiset bajamajat ja jonot. Parkkipaikalla oli jo pitkä autojono. Nelli nosti puoliksi auton sisään kumartuneena pienempää poikaansa Vilhoa takapenkille, kun jotain käsittämätöntä tapahtui. Hän tunsi lirauksen pääsevän housuun ja kauhistuksekseen hän ei pystynytkään lopettamaan virtaa. Pissaa tuli ja tuli, eikä Nelli pystynyt tekemään mitään pysäyttääkseen tulvaa. Nyt oli liian myöhäistä miettiä vessaa. Nainen yritti turhaan peitellä käsilaukullaan housujensa kastuvaa etumusta. "Ei voi olla totta... Mulla tulee pissa housuun!" vikisi Nelli. Saman häpeän ja voimattomuuden tunteen hän muisti hämärästi jostain lapsuudestaan. Sen koommin ei vahinkoja ollut sattunut edes raskausaikana. Ja nyt sitten Tompan nähden hän oli kussut housunsa läpimäriksi kuin pikkutyttö. Kuinka noloa. Kolme pientä silmäparia tuijotti takapenkiltä, kun Nelli veti pientä farkkutakkiaan vyötäisilleen. Se ei paljon peittänyt, kun farkunpuntitkin olivat märät sisäreisistä aina mataliin kävelykenkiin asti ja ohikulkevat ihmiset tuijottivat märkinä kiilteleviä polventaustoja. "Tosi sexyt, mutta ei minun housut", oli suomenruotsalainen nuori neiti todennut artikkelistaan myydessään nuo Nellin huutamat farkut nettihuutokaupassa muutama kuukausi sitten. Hitto, että hän oli tehnyt töitä mahtuakseen tuohon kokoon.

Bussi pysähteli ja tyhjeni pikku hiljaa. Jokainen pysähdys oli Reettalle hirveä kärsimysnäytelmä. Lopulta he saapuivat kunnan torin viereiselle pysäkille, jossa kaikki loputkin jalkautuivat. Reetta odotti jo ovien avautumista käytävällä ja kommentoi pissaavansa ihan kohta housuunsa. Näin hän oli piloillaan ja poikia kiusatakseen sanonut ennenkin, mutta nyt hän oli tosissaan. Rane löi tytöille kantamuksia mukaan bussin tavaratilasta. Kiemurtelevan Reettan hän armahti ja otti itse kaksi tyhjentyneitä pulloja täynnä olevaa juomakoria syliinsä. Reetta lähti harppomaan bussin editse tien toiselle puolelle kohti Sennin ja Ranen kotia. Henkilöauton valot tulivat esiin bussin takaa kuin tyhjästä. Kuljettaja ehti jarruttaa ajoissa nähdessään tytön valkoiset converset ja niistä nousevat pitkät pillikintut valoissa. Säikähtäneen näköinen Reetta jäykistyi paikoilleen keskelle tietä. Hän tärisi ja huomasi helpottuneena pelastuneensa vain täpärästi. Samalla hän huomasi housujensa kastuvan! Pato oli murtunut ja lätäkkö asfaltilla kasvoi kasvamistaan hänen allansa. Ohuen tummansinisen farkkukankaan läpi pulppusi auton valoissa kiiltelevää kirkasta nestettä edelleen. Rane katseli suojattiaan silmät tapillaan. Hänen viiksensä värähtivät ja samalla värähti jotain muutakin hänen jalkojensa välissä. Tilanne oli yllättävä ja uskomaton. Mitään tällaista hän ei ollut nähnyt aiemmin ja jostain syystä se kiihotti häntä valtavasti. Onneksi pullokorit peittivät hänen housujensa etumusta. Kuinka noin hoikasta tytöstä voikin tulla noin paljon nestettä ajatteli hän ja ihaili upean vartalon verhoamaa hiljalleen tummuvaa farkkukangasta. Nolossa tilanteessaan Reetta näytti jostain syystä nyt aikuisemmalta kuin koskaan aiemmin. Ranen mieleen kohosi jostain syystä myös tuo ponnaripäinen nainen stadionilta. Hänelläkin oli täytynyt olla kova pissahätä. Reettan alta lähtevää puroa asfaltilla ei voinut olla huomaamatta. Muiden tyttöjen ihmetys ja säikähdys alkoi muuttua naurunpyrskähdyksiksi.

Nellin matka kotiin oli märän denimin tuoksun sävyttämä. Autossa oli ollut hyvin hiljaista sen jälkeen, kun Tomppa oli löytänyt muovikassin istuimen suojaksi ja todennut, että oli ehkä syytä ajaa Nelli ja pojat suoraan kotiin. Pesukone pyöri vielä, kun poikien isä haki heitä ovelta. Isän kysyessä mitä jännää pojat olivat stadionilla nähneet, tuli vastaus kuin yhdestä suusta: "Äiti pissas housuu!". Nelli punastui, muttei kommentoinut asiaa kynnyksellä silmät pyöreinä seisovalle ex-miehelleen. Hän toivoi, että asia unohtuisi mahdollisimman pian.

Reetta oli pitkään hiljaa paikallaan seisten kuin patsas ja alkoi sitten itkeä. Hänen pahin pelkonsa oli toteutunut. Mikään tilanne ei ollut pelottanut häntä niin paljon kuin julkinen housujenkastelu. Lähellä se oli ollut joskus ennenkin. Tässä hän nyt seisoi omassa lammikossaan nöyryytettynä kädet silmillään ja muut nauroivat hänelle. Pissan tuloa ei pystynyt katkaisemaan millään. Anniina ei ollut nähnyt Reettan itkevän sitten lapsuusaikojen. "Voi v...u! Tätä te ette sit kerro kellekkään..." sai Reetta itkultaan nyyhkytettyä. Ranen painetila housuissa alkoi helpottaa ja isällinen myötätunto pyrki pintaan. Hän lohdutti tyttöä ja ehdotti Reettalle siistiytymistä kotonaan. Sieltä varmasti löytyisi jotain kuivaakin päälle. Taka-ajatuksena oli nähdä nuori nainen "wetlookissaan" mahdollisimman pitkään ja vielä valoisammissa sisätiloissa. Vaimo saisi tänä iltana rajummin kuin koskaan. Anniina oli ehtinyt ottaa kännykamerallaan kuvan Reettasta märissä Ginan pilleissä ja harmitteli sen olevan hämärässä otettuna vähän heikko. Hän naureskeli, että josko sisällä saisi paremman. Reetta vaati tämänkin kuvan poistamista ja vannotti edelleen ettei vahingosta puhuttaisi koulussa tai treeneissä. "Vahinko mikä vahinko" kommentoi Senni ja lohdutti alleen laskenutta Reettaa, että onhan noita hänellekin joskus sattunut. Reetta ei ollut enää hänelle mikään yli-ihminen. Pian hän hyppäisi pituuttakin ihan yhtä pitkälle ja pidemmällekin.



SATTUMIA (Rehtori ja noviisi)


Suomalaisen rannikkokaupungin pienen yläasteen opettajainhuoneessa istuivat koulun ainoat miesopettajat viettäen hyppytuntiaan kahvittelun merkeissä ja lehtiä lukien. Jukka oli koulun pitkäaikainen ja kokenut rehtori, jolla oli ikää jo vähän yli viisikymmentä vuotta. Jere oli nuorempi kolmikymppinen opettaja, joka oli palannut takaisin kotikaupunkiinsa ja omaan opinahjoonsa nyt kemian- ja fysiikanopettajana. Monellakin tavalla Jukka oli Jerelle esikuva ja oppi-isä.

Rauhalliseen huoneeseen pelmahti pitkät punaruskeat hiukset hulmahtaen noin 25-vuotias liikunnanopettajan sijainen Taija. Taija oli aloittanut koulussa vasta saman päivän aamuna. Hän kysyi kiihtyneellä äänellä naistenhuoneen sijaintia ja molemmat miehet osoittivat ääneti kansliaan päin. Taija juoksahti harmaassa pitkässä puuvillapaidassaan ja mustissa kiiltävissä legginseissään kanslian läpi vessaan. Ovi lämähti kovaäänisesti kiinni hänen takanaan. Miehet jatkoivat lehtien lukemista kunnes Taija tuli takaisin. "Huh-huh, ehdinpäs. Luulin jo, että tulee pissa housuun. Oispa ollu nolo juttu heti ekana työpäivänä." nauroi Taija ja jatkoi lennokkaaseen tyyliinsä kuinka oli joutunut valvomaan tyttöjä ulkona urheilukentällä koko loppupäivän liikuntatunnit putkeen. Siellä kun ei ollut mitään paikkaa helpottaa tukalaa oloaan oppilaiden huomaamatta. "Just mua! Kaks tuplatuntia peräjälkeen. Ois pitäny käydä täällä jo noiden ryhmien välillä. Tää vesi tulee mulla aina suoraan läpi." jatkoi Taija heiluttellen puolen litran vesipulloaan. Hän nosti leveää mustaa resorivyötään korkeammalle löysän paitansa päällä aina lähes paidan alta pullottavien pystyrintojensa alle. "Nähään huomenna!" hän huusi ovelta ja katosi keväiseen ulkoilmaan.

"Karmea muoti nykyään noilla nuorilla naisilla" aloitti Jere hymyillen. "Tollanen pitkä paituli tai joku muu säkki ja leggarit. Ei nää edes pyrstöä. Eipä olis huomannu vaikka toi donna olis pikkuisen housuunsa lirauttanutkin." hän jatkoi. "Niin no... Ei kai nyt aikuinen nainen sentään." sanoi Jukka. Silloin Jere alkoi kertoa kuinka hänet oli juuri edellisenä Uutena vuotena kutsuttu pikkusiskonsa Jennan kavereiden bileisiin. Siellä eräs kuuma kissa, koulun entinen oppilas, Nea oli oikein totaalisesti kastellut farkkunsa pikku siiderissä. Nea oli vain parisen vuotta Taijaa nuorempi. Tottahan Jukkakin näyttävän näköisen Nean muisti koulusta ja tiesi kylältä ja urheilusaleilta. Nean vahinko! Se vasta olisikin ollut hienoa nähdä ajatteli Jukka. Jukka muisti ja tiesi myös aiheuttaneensa välillisesti pari oppilaidensa pissavahinkoa, joista yhden juuri tämän Nean kaverille Danielalle 2000-luvun alussa antamalla tälle "vahingossa" väärän avaimen koulun ulkovessaan. Kuinka upeilta tyttörukan märät vaaleat elastaanifarkut olivat näyttäneetkään avainta palauttaessa.

Ensimmäinen vastaava tapaus koululla oli sattunut jo kahdeksankymmenluvun puolivälissä Jukan tullessa nuorena miehenä kouluun opettajaksi. Hänen viimeisellä tunnillaan oli ollut rauhaton meininki. Neljän tytön koviskopla oli ollut tavallistakin levottomampi. He olivat repineet tuoleja toistensa alta, kieppuneet ja pyörineet. Heillä kaikilla oli ollut silmät tummassa meikissä ja siihen aikaan Suosikissakin mainostetut erittäin suositut Micmacin upeat "viisitaskustretchit" jalassa. Näteillä kaksoissisarilla Suskilla mustat, Jossulla vaaleansiniset ja niillä kahdella muulla pikku kissalla tummansiniset. Jukka oli nakitettu pitämään juuri tuon päivän päätteeksi myöhästelleille oppilaille jälki-istunto. Sen oli määrä alkaa heti suoraan tuon viimeisen tunnin jälkeen.

Suski oli halunnut päästä vessaan jo kesken tunnin, mutta Jukka oli kieltänyt ja sanonut, että kyllä kasiluokkalainen jo jaksaa odottaa. Kiusaus oli kasvanut suureksi ja Jukka oli päättänyt jättää myös koko levottoman tyttöryhmän jälki-istuntoon. Kun Suski oli yrittänyt tunnin jälkeen poistua luokasta, oli Jukka todennut hänen olevan nyt jälki-istunnossa. Kesken istunnon Suski oli singahtanut ovelle ja Jukka oli komentanut hänet nurkkaan seisomaan, kun ei istuminen kerran ollut kiinnostanut. Valkoisessa villapaidassaan, punattuine poskipäineen, blondattuine ja krepattuine hiuksineen tyttö oli muistuttanut ihan hätäistä Fifi villakoiraa, joka etsi paikkaa kyykistyä hädälleen. Polvet notkistellen mustissa tiukoissa farkuissaan kasvot luokan etunurkkaan päin Suski oli lopulta pissannut housunsa. Vinyylilaattalattia vain oli ropissut valkoisten tennareiden välissä, kun Suski oli lorotellut läpi mustan denimkankaan. Jukka oli lopettanut istunnon, pahoitellut tytölle vahinkoa ja vienyt kaksoset autolla kotiin.

Jukka muisti myös kuinka ennen vuosituhannen vaihdetta hänen valvomallaan luokkaretkellä oli sattunut bussissa vahinko, kun eräs ujohko tyttö ei kai ollut paluumatkalla uskaltanut ajoissa kertoa hädästään. Joka tapauksessa hän oli kastellut yhdet nuorten neitien sen hetkiset lempparihousut. Ne olivat hyvin seksikkäät tummanlilat leveälahkeiset ja ylhäältä tiukat "sivusaumalapulliset" keinokuitukangashousut. Silloinkin Jukka oli "joutunut" hoitamaan asiaa. Tyttöä lohduttaessaan ja kotiin kuskatessaan hän oli tehnyt sen ihan mielellään, mutta tytön vanhempien kanssa tapausta setviessään vähemmän mielellään. Sillä kerralla hän ei ollut kuitenkaan vaikuttanut vahinkoon millään tavalla. Kaikkia "läheltä piti tilanteita", jotka eivät lopulta vahinkoon ainakaan hänen tietääkseen johtaneet, hän ei enää edes muistanut. Hän oli tajunnut nauttivansa noiden pikku pissisten kiusaamisesta. Jukka oli kuitenkin ylennyt rehtoriksi oppilaiden ilkeistä huhuista riippumatta.

Jukka ei ollut varma yrittikö Jere nyt jutuillaan ohjata häntä tunnustamaan mieltymyksensä ja aiheuttamansa pikku vahingot, joista koululla oli joskus kiertänyt huhuja. Niissä reksi oli se syyllinen. Kieroutunut äijä, joka pisti tytöt pidättelemään ja aiheutti heille jopa pissavahinkoja. Jere tuntui olevan kiinnostunut samoista jutuista ja heillä saattoi olla sama fetissi. Ehkä Jere halusi vain kuulla noista huhutuista vahingoista. Että hän kertoisi, mitä tytöille oli sattunut. Toisaalta Jere oli koulun entisenä oppilaana voinut kuulla noita vanhoja juttuja ja saattoi myös yrittää saada näin häntä lankaan ja syyllistää. Jukka koitti kepillä jäätä ja alkoi kertoa siitä ainoasta vahingosta, jonka hän tiesi nuorelle aikuiselle naiselle sattuneen.

Jukan vaimo oli ollut ruotsinlaivalla pikkusiskonsa ja parin kaverinsa kanssa. Tämä oli tapahtunut kesällä joskus yhdeksänkymmenluvun alkupuolella. Vaimo oli soittanut Jukalle puhelinkioskista ja pyytänyt häntä hakemaan heidät torilta, jonne bussi oli heidät pitkän matkansa jälkeen jättänyt. Oli ollut sunnuntai-ilta ja heidän ennalta sovittu kyytinsä ei ollut tullutkaan hakemaan heitä. Suuntabusseja ei enää mennyt ja heillä oli isot matkalaukat ja taxfree-tuomisia mukana. Jukka oli ollut jo matkalla, kun vaimo oli soittanut uudelleen hänen autopuhelimeensa ja kysynyt naureskellen olisiko Jukka jo tulossa vai pitäisikö soitella taksia, koska nyt oli jo vähän niinkuin paniikkitilanne. Jukka oli ihmetellyt mikä paniikki oli. Vaimo oli sanonut vain, että sittenhän näet, kun nyt vain tulet mahdollisimman pian. Jukka oli ajanut torille ja ymmärtänyt heti yskän. Näky oli ollut todella yllättävä ja upea. Lastentarhanopettajaksi opiskeleva, laineilevat, pitkät ja vahvat ruskeat hiukset omaava vaimon nuorempi sisko oli seisonut aivan kaksinkerroin matkalaukkunsa vieressä. Ampiaisvyötäröinen Miia oli jättänyt taukopaikan vessakäynnin väliin juuttuen juttelemaan "jonkun mukavan jätkän" kanssa bussiin ja matkalla huonoon oloon lipitetty kolajuoma oli tunkemassa ulos ihan väkisin. Kaiken kukkuraksi Miialla oli ollut yllään tosi sexyt vitivalkoiset Leviksen farkut, joita Jukka ei ollut Miialla ennen nähnyt ja harmaa löysä collegepaita survottuna sen ajan tyyliin housujen sisään. Musta nahkavyö veti farkut syvälle vakoon ja toi esiin naisen muodokkaat pyllynposket.

Takapenkillä Miia oli valittanut kädet jalkovälissä koko matkan, että hänellä oli elämänsä pahin kusihätä ja vaati, että hänet ajettaisiin ensin kotiin. Näin oli tehtykin. Miia oli lähtenyt piipertämään vaivalloisesti matkalaukkunsa kanssa kerrostaloyhtiönsä pihan läpi kohti rappuaan. Jukka oli seurannut taustapeilistä näkyä kalu kovana niin pitkään kuin oli pystynyt. Kotiin päästyään Jukan ja hänen vaimonsa puhelin oli soinut. Miia oli kertonut kauhistuneena huvittuneelle isosiskolleen kuinka hän oli lopulta kussut housunsa aivan oman ovensa edessä etsiessään avaimiaan käsilaukusta. Vaimo oli nauranut jutun Jukalle. Joka kerta, kun Jukka jatkossa oli nähnyt Miian noissa farkuissa, hän oli nähnyt sielunsa silmin rappukäytävässä tapahtuneen vahingon. Vaimo ei ollut tajunnut asiayhteyttä, kun Jukka oli toivonut farkkukaupassa hänen ostavan samanlaiset valkoiset Levikset. Jukka ei tietenkään ollut kertonut fantasioivansa sängyssä vaimonsa nuorempaa versiota ja hänelle sattunutta tilannetta, mutta vaimo oli kyllä tajunnut saavansa kunnon kyydit noissa farkuissa päivän keikisteltyään. Ja niinä päivinä, kun hän ei seksiä halunnut, siitä yhdestä tietystä syystä hän ei myöskään halunnut käyttää vitivalkoisia housuja!

Jerelle Jukka kertoi mielessään vuosia myllertäneen Miialle sattuneen jutun paljon vaatimattomammin ja paljastamatta suurta intohimoaan naisten housujen kasteluun, mutta syvällä sisimmässään molemmat olivat keskustellessaan tajunneet näiden juttujen kiinnostavan ja kiihottavan kumpaakin miestä. Jere oli innoissaan. Teininä kuullut huhut Jukan mieltymyksistä, jotka häntäkin olivat aina stimuloineet, eivät varmasti olleet pötyä. Taijan kommenttien jälkeen hänen johdattelunsa aiheeseen oli ollut osuvaa ja tuonut tulosta. Nyt hänellä oli työkaverina todellinen sielunkumppani. Hän järjestäisi heille molemmille silmänruokaa.

Parin viikon kuluttua miesten kahvikeskustelusta oli aika järjestää koulun opettajille lukukauden päättäjäispippalot. Vanhemmat naisopettajat olivat jälleen kieltäytyneet vedoten kuka mihinkin kiireeseen tai perhesyyhyn. Näin Jere oli odottanutkin käyvän. Jukka ja Jere olivat ilmoittautuneet mukaan ja Jere oli valittu järjestämään ohjelmaa. Hän oli sopinut tutun veneenomistajan kanssa veneen lainasta ja matkasta vanhalle majakkasaarelle. Neljä naisopettajaa odotti rannan toriterassilla veneen lähtöä. He olivat jo juhlamielellä tankattuaan kuka mitäkin, kun Jukka ja Jere liittyivät porukkaan. Taija oli nuorin. Ninni, Kaisa ja Elina olivat kaikki noin kolmikymppisiä vapaita naisia ja innokkaita bilettäjiä. Elinalla oli huulikoru huulessa ja tummat suorat millamagiamaiset hiukset. Ninni oli perusblondi niin käytökseltään kuin ulkonäöltään pitkine vaaleine hiuksineen. Kaisa taas totisempi ja tiukanoloinen kansakoulunopettajamainen tyyppi pienine vinoine silmälasien kehyksineen. Kaikki olivat pukeutuneet kuin yhteisestä sopimuksesta farkkuihin, pitkiin nahkasaappaisiin ja kaikilla oli mukanaan vain pienet nahkaiset tai kankaiset käsilaukut. Ehkä he olivat niin sopineetkin. Kaikki naiset olivat upeita. Aivan eri näköisiä kuin töissä tavallisena kouluaamuna. Tottakai Jere ja Jukkakin olivat valmistautuneet huolella ja heillä oli siistit asut ja ajetut parrat. Jukalla Blendin ja Jerellä J&J:n siniset farkut ja ulkoilutakkien alla kauluspaidat iltaa varten.

Matikanopettaja Kaisan raidoille värjätyt hiukset olivat takaa lyhyet, mutta roikkuivat edessä sensuellisti tummiksi meikattujen ruskeiden silmien päällä. Kaisa pukeutui töissä yleensä Vero Modan mustiin pitkiin housuihin, mutta hänellä oli tapana ilahduttaa miehiä perjantaisin casual friday tyylillään, jolloin hän käytti yleensä Vero Modan Maya- tai Onlyn Auto Low-elastaanifarkkuja. Nyt hänellä oli aivan uudet vaaleat Onlyn Ebbafarkut jalassa ja ne toivat pyöreän pyllyn hienosti esiin. Niiden leikkaus sopi hänelle Jeren mielestä vielä paremmmin kuin noissa muissa farkuissa. Vaaleanpunainen tiukka T-paita loppui juuri sopivasti farkkujen vyölenkissä roikkuvan metallilenkin yläpuolelle paljastaen hänen salilla kiinteytetyn farkkupeppunsa.

Pitkällä ja kurvikkaammalla kieltenopettajalla Ninnillä oli siniharmaat silmät. Hän tapasi pukeutua koulussa avokaulaiseen kauluspaitaan, tiukkoihin harmaisiin tai mustiin puolipitkiin hameisiin, beigen värisiin tai Kaisan tavoin mustiin Vero Modan "business pantseihin". Nyt Ninnilläkin oli vaaleansiniset farkut, jotka Jere tunnisti takataskun merkistä ja lankakuvioinnista Leen farkuiksi. Ne olivat juuri sopivasti löysät, mutta vedetty riittävän ylös tuomaan pepun kannikat esiin. Ninnillä oli farkkutakki ja tiukka musta toppi, jossa luki kiiltävin kirjaimin Esprit. Hän tuoksui jo kauas hajuvedeltä. Hyvältähän hänkin näytti kullattuine korvakoruineen, punattuine huulineen ja pitkine vaaleine kutreineen, jotka oli vedetty taakse ponnarille.

Taijalla oli tiukat tummansiniset Leviksen slimfarkut. Nyt Jerekin näki hoikan tytön muodot, eikä pettynyt. Punapäinen tyttö oli kuin valokuvamalli. Nahkatakki oli kulunut retromallinen lentäjäntakki, joka oli aivan erityylinen kuin tuolle aiemmin keväällä legginseihin ja säkkiin pukeutuneelle liikunnanopettajalle olisi kuvitellut. Taijalla oli aikamoiset tykit nahkatakin alla ja valkoinen tiukka poolopusero toi ne esiin oikein korostetusti. Taijan valoisa ja leveä hymy tuntui valaisevan koko rannan. Kuinka suuri punainen suu, aistikkaat huulet, sinisistä sinisimmät silmät ja valkoiset hampaat hänellä olikaan.

Musiikinopettaja Elina oli vetänyt jalkaansa kuin numeroa liian pienet takataskuttomat ja hyvin matalavyötäröiset Crazy Age farkut, joiden takapuoleen oli brodeerattu vaaleanpunainen siipikuvio. Etu- ja takareidet oli vaalennettu liki valkoisiksi. Sisä- ja ulkoreisistä housut taas olivat hyvin tummansiniset. Napakoru tuijotti Jereä tämän katsoessa Ellun vatsaa. Sininen toppikin oli siis liian lyhyt peittääkseen alavatsan. Elinalla oli musta kiiltävästä kankaasta valmistettu ulkoilutakki, jota tämä roikotti olkapäänsä yli etusormensa varassa ja sanoi "Joko mennään?". Hänen katseessaan oli jotain vaarallista. Tuntui kuin Ellu olisi halunnut syödä miehet, joita hän katsoi vihreillä silmillään aina syvälle silmiin. Jere näki Elinan olkapäässä pienen merihevostatuoinnin, jota hän ei koulussa ollut koskaan nähnytkään. Sen sijaan provosoiva, muotoja ja napaa paljastava vaatetus oli Jerelle ja oppilaille tuttu jo koulusta. Elinallakin oli mitä näyttää!

Heti kun vene lähti laiturista, Jukka avasi kuohujuomapullon ja toivotti kaikki tervetulleiksi. Hän kertoi Jeren varanneen juomaa reilusti ja sitä löytyisi lisääkin ihan riittävästi. Jere tiesi etteivät naiset voisi vastustaa tätä juhlajuomaa. Oli tuskin liikuttu merenlahdesta pitkällekään, kun Ninni jo kyseli olisiko veneessä vessaa. No, pienessä veneessä ei toki ollut. "Mutta majakkasaaressa varmasti olisi." lohdutteli Jere. "Hyvä!" olivat naiset sanoneet kuorossa kikatuksensa keskeltä. "Sillä tämä juoma, jos joku, pissattaa." Taija jatkoi. Merimaisemat näyttivät upeilta. Varsinkin Ninni, Kaisa ja Elina nauttivat maisemista, koska olivat sisämaasta kotoisin. He olivat asuneet ja työskennelleet rannikolla vasta vähän aikaa. Aallot nousivat jo korkeina ja saaria ympärillä riitti. Pieni kajuutta oli kodikas ja riittävän lämmin heidän vaatetukselleen, mutta hieman ahdas. Veneen perään pääsi seisoskelemaan ulkoilmaan ja ainoa matkassa oleva tupakoitsija, Elina, pääsi tarvittaessa vetämään sinne röökiäkin. Viini virtasi tasaiseen tahtiin. Vain miehet ottivat rauhallisemmin. Näin Jere oli Jukkaa opastanut. Naiset hörppivät väliin myös pullovettä, jota Jere oli varannut mukaan.

Veneen kapteeni, Jere, ilmoitti lopulta majakkasaaren lähestyvän. Hän sanoi samalla tuulen olevan hankalan kova ja se kävi vaikealta suunnalta. Olisi ehkä vaarallista rantautua, koska vene voisi rikkoutua laituriin. Muualta ranta oli hyvin kivinen, eikä hän halunnut ottaa mitään riskiä. Varsinkaan kaverin veneellä ja työkaverit matkassaan kaukana ulapalla. Hän pahoitteli kovin ja sanoi, että tuuli oli edelleen voimistumassa. Naiset olivat kauhistuneita. He kaikki olivat hakeneet vauhtia iltaan jo torin terassilta ja juotavaa oli kaadettu matkan aikana pötsiin enemmän kuin tarpeeksi. Kaikilla heillä alkoi olla jo todella kova pissahätä. Pitkä matka takaisin päin huolestutti. Elina ja Kaisa olivat hiljaa ja istuivat totisempina polvet ristissä, mutta Ninni ja Taija vaikeroivat tyylilleen uskollisina jo kovaan ääneen. Majakkasaari kierrettiin ja siitä otettiin valokuvia. Kapteeni ilmoitti, että takaisin oli mentävä hiukan eri reittiä. Tuuli olisi vähemmän vaarallinen saarten suojissa ja matkaa tulisi näin hiukan lisää. Vauhtiakin oli pudotettava, joten ajallisestikin matka veisi nyt hiukan odotettua pidempään. Hän lohdutti matkaajia sillä, että näköaloja voisi katsella nyt pidempään. Se ei näyttänyt erityisemmin innostavan naisväkeä, joka oli tehnyt selvää suurimmasta osasta nestevarastoa. He joutuisivat kitkuttelemaan tässä purkissa yhteensä tunteja ja tehokasta bailausaikaakin kuluisi hukkaan. Kaupungin ainoaan tanssiravintolaan he ehtisivät vasta puolilta öin.

Rannat jatkuivat kivisinä ja aallot löivät rantaan kovaa. Kenenkään yksityisrantaankaan ei kenenkään tehnyt mieli rantautua pissimään, vaikka se olisi jossain kohdin ollut varmasti mahdollistakin. Jere oli tiennyt tämän hyvin. Tilanne oli ollut sama jo viikon verran, kun Jere oli suunnitellut ohjelmaa. Hän nautti tilanteesta ja hän tiesi myös Jukan nauttivan, vaikka se ei hänen kasvoiltaan näkynytkään. Naisten ilmeet olivat tuskallisia. Vain Taija jaksoi hymyillä ja hän oli alkanut kyhnätä Jukan vieressä. Jere epäili tuon noin kaksvitosen naisen jopa flirttailevan tarkoituksella viisikymppiselle rehtorille. Elina poltti ulkona röökiä seisoen vapisten tuulelta suojassa toinen käsi jalkovälissään. Hiljaisen Kaisan ilme oli muuttunut koko ajan tukalammaksi olon mukaisesti. Hän oli kontrollifriikki ja hän ei pitänyt tilanteista, joissa hän ei itse voinut vaikuttaa asioihin. Ja nyt tilanne oli sellainen. Kaisa ei pelännyt laskevansa alleen, mutta häpesi pissanpidättelyliikkeitään, joita hän nyt pakostakin joutui tekemään. Ninni räpätti niitä näitä, kiroili ja epäili ääneen varmaankin pissaavansa housuunsa jo ennen rantaa. Välillä hän nousi seisomaan ja yritti kurotella nähdäkseen tutun rannan ja sitten taas istui jalkansa päälle painaen vakoaan kantapäällään. Nahkasaappaansa hän oli riisunut pois. "Eikö me jo kohta olla rannassa?" huusi Ninni. "Ihan pian." hymyili Jere vastaukseksi.

Jere ei voinut enää vitkutella ja kiertää enempää, ettei hänen pieni kepposensa paljastuisi. Naiset alkoivat jo käydä kuumina ja vaativat rantautumista vaikka väkisin. Ihan sama minne. Heidän rakkonsa olivat kuin ylitäytettyjä vesipalloja, jotka vain odottivat räjähtämistään. Jopa Jeren itsensä teki mieli päästä jo helpotukselle. Hän saattoi vain kuvitella, miltä hyvin tankanneista naisseuralaisista tuntui. Tuttu rantamaisema aallonmurtajineen ja tuulelta suojassa oleva kaupungin rantalaituri alkoi lähestyä vääjäämättä. Jere ohjasi venettä laituria kohti hiljaa lipuen. "Apua! Tää on kauheeta." sai Kaisa vihdoin avattua suunsa. Seisomaan noustessaan hänen oli pakko tarkistaa kädellään, että housujen takapuoli varmasti oli vielä kuiva. Hätä ihan sattui. "Mä en tiedä kestänkö mä tonne ravintolaan asti." sanoi Ninni. Elina oli avannut housujensa vyötäröltä napin helpottaakseen painetta ja Ninni yritti saada saappaita takaisin jalkaansa kastelematta farkkujaan. Kello oli jo yli puolen yön, kun he rantautuivat. Taija oli pienessä humalassa toisin kuin muut ja repi Jukan viereensä, kun tämä yritti lähteä rantaan. Rehtori rojahti hänen viereensä pienelle vaahtomuovipatjan peittämälle penkille kajuuttaan. "Me jäädään tänne!" ilmoitti pitkän aikaa yllättävän hiljaisena pysytellyt Taija ja suuteli rehtoria. Jukka näytti muille kädellään ja ilmeellään, että menkää vain. Hän lukitsisi veneen ja tulisi perästä.

Kolme upeaa naista kävellä vaappui vaivalloisesti laiturisiltaa pitkin. Jere tuli perästä ihaillen näkymiä. Kuka tahansa noista kelpaisi hänelle, vaikka kuumin kissa jäikin veneeseen. Elinan tilanne näytti hiukan helpommalta ja hän loikkikin edeltä ravintolan jonoa kohti. Jono ei ollut pitkä, mutta sisään ei päässyt suoraan kävellen. Muitakaan vessapaikkoja ei rantatorin ympärillä ollut auki ja retkue joutui odottamaan. Seistessä naisten tuska kasvoi silmissä. He astelivat paikallaan varpaisillaan kuin kuumalla katolla ja Ninni yritti taivutella portsaria päästämään heitä jonon ohi. Siihen portsari ei tietenkään suostunut. Kun hieman Kaisaa nopeammin jonon tavoittaneet Elina ja Ninni pääsivät lopulta sisään, juoksivat he suoraan miesten vessaan tietäen siellä olevan vähemmän jonoa. Kaisa ja Jere joutuivat vielä odottamaan portsarin päätöstä.

Yhtäkkiä ja yllättäen Kaisa kääntyi kannoillaan ja sanoi Jerelle lähtevänsä kotiin. Kaisa oli tuntenut pissan lirahtaneen lahjetta pitkin ja pelkäsi jonkun näkevän läikän vaaleissa tiukoissa farkuissa. Hän ei ollut tottunut tekemään virheitä, eikä varsinkaan tämän luokan mokia. Hän tihensi tahtia juosten lyhyin askelin talon nurkan taa. Siellä Kaisan oli pakko pysähtyä, koska hän tunsi miten pissaa tuli nyt uusina sykäyksinä aina vain lisää ja lisää. Jere oli seurannut häntä. Jere katseli naisen vaaleiden farkkujen tummentuvia sisäreisiä. "Sulla tuli pissat housuun, eiks niin?" sanoi Jere huolehtivasti. Kaisa nyökkäsi ja hänen ilmeensä oli vääntynyt inhon ja kauhunsekaiseksi. Itkukaan ei ollut kaukana. Hän nieleskeli ja tunnusti asian. "Sitä tulee vaan lisää ja lisää. Mä en voinu enää mitään. Nyt sä varmaan inhoot mua, kun mä oon tällanen likanen housuunsa kuseksiva ämmä!" hän avautui. "En todellakaan. Tuu mun luo. Mä asun lähellä." sanoi Jere. Kaisan housut olivat todellakin jo polven taustoja myöten litimärät ja Jere katseli niitä ihastellen. Kaisa otti hetkeksi silmälasit päästään ja pyyhki silmänsä. Kaikki oli tullut housuun ja enää oli turhaa etsiä vessaa. Hän katsahti pikaisesti alaspäin aiheuttamaansa vahinkoa nostaen toista polveaan ja huokasi raskaasti. Kuinka tämä saattoi tapahtua hänelle! Kaisa lähti taapertamaan Jeren kainalossa epävarmana eteenpäin.

Taija painoi Jukan käden jalkoväliinsä. Se oli aivan märkä! Nainen oli laskenut alleen jo ennen rantautumista ja koko patja oli kastunut Taijan pienen pyllyn alla. Taija katsoi Jukkaa silmiin ja kysyi nauttiko tämä yhä nähdä ja kokea jotain tällaista. Jukka oli ulalla. Hän mietti kuumeisesti tiesikö Taija hänen mieltymyksestään tuohon farkkumerkkiin ja pissavahinkoihin. "Sä nautit tästä vieläkin niinku sillon." Taija jatkoi. Jukka oli yhä ulalla ja Taija avasi tiukkojen märkien housujensa vetoketjua paljastaen pikkareitaan ja repi valkoisen poolopaidan kokonaan pois päältään. Alta paljastuivat tummanlilat satiiniset alusvaatteet. "Tuoko tää väri mitään mieleen?" jatkoi Taija kyselyään. Jukka tajusi yhdistää ujon finninaamaisen teinitytön lilanvärisissä vaatteissaan luokkaretkibussissa tähän isotissiseen mallin mitoissa olevaan punapäähän. "Sähän oot siitä vähän muuttunut. Eikös sun nimi ollu joku Krista tai Krisse tai..." sai Jukka sanottua. "Sillon Kristiina. Mä oon Taija Kristiina ja nyt mua sanotaan Taijaks. Mä muistan aina kuinka sä kyyläsit mun märkiä housuja sen automatkan kotiin. Mä oisin halunnu, että sä oisit nöyryyttäny mua oikein kunnolla. Antanu piiskaa tai jotai. Mut sä olit vaan niin hiton empaattinen. Haluisit sä nyt tehdä jotain, mitä sä et sillon saanut, kun mä olin alaikänen?" selvitti Taija.

Jukka repi penkillä polvillaan seisten housujaan alas kiihkon vallassa. Tämän täytyi olla jotain satua. Ellusta hän olisi uskonut paljastuvan jotain tällaista, mutta että tämä mimmi! Taija oli laskeutunut pienen kajuutan lattialle polvilleen ja katseli sieltä Jukkaa ylöspäin syvän sinisillä suurilla silmillään. "Mä haluan, että herra rehtori alistaa ja rankasee mua pikku, pikku, pissahousua!" Taija sanoi ja lätki toisella kämmenellään tummien pillifarkkujensa peittämää märkää takapuoltaan. Taija sai Jukan kalun juhlakunnossaan käteensä ja ohjasi sen aistikkaaseen ja pehmeään suuhunsa. Leveät punaiset huulet tekivät töitään veneen kelluessa aalloilla samaan tahtiin.

Jere ja Kaisa saapuivat Jeren asunnolle. Koko matkan Jere oli hivellyt salaa Kaisan takapuolta ja tunkenut kättään pieniin juuri ja juuri kuivana pysyneisiin housujen takataskuihin. Kaisa ei pitänyt sitä outona. Jere ei ollut ensimmäinen mies, joka halusi koskettaa hänen tiukkoja ja treenattuja pakaroitaan. Sen sijaan se, ettei hänen vahinkonsa tuntunut yököttävän Jereä lainkaan, tuntui oudolta. Kaisa istui eteisessä ja riisui mustia nahkasaappaitaan. "Aaargh! Kengätkin ihan kusessa! Mä oon niin häpässy itteni! Kuinkahan moni oppilaskin näki mut näin!" sanoi Kaisa värisevällä äänellä ja osoitteli farkkujensa sisäreisiä. "Hey, it is cool to pee your pants!" sanoi Jere hymyillen ja alkoi riisua seisomaan nousseen Kaisan märältä denimiltä tuoksuvia Ebbafarkkuja. Kaisa halasi Jereä ja tunsi tämän kovettuneen. He katselivat hetken toisiaan silmiin. Kaisa oli ottanut rillit pois. Hänen silmämeikkinsä oli levinnyt ja pitkät tuuheat ripset räpyttelivät kosteita tummia silmiä. Naisessa ei näkynyt enää häivähdystäkään siitä kylmästä matikanopettajasta.

He siirtyivät suoraan sänkyyn. Omat vaatteensa riisunut Jere piti Kaisan farkkuja kädessään kuin aarretta. Samalla hän riisui toisella kädellään Kaisan harmaita jalkovälistä tummuneita sloggipöksyjä ja näki aivan paljaaksi ajetun alapään. Jere nuoli Kaisan suolaiselta maistuvaa ja virheettömän sileää reiden valkeaa ihoa lähestyen inahtelevan Kaisan pyhintä. Hän käänsi naisen vatsalleen pyrstö pystyyn ja alkoi työntyä takaapäin jo valmiiksi märkään ja liukkaaseen reikään. Jere piti Kaisan ihanalta tuoksuvia pissafarkkuja naamaansa vasten nuuhkien kostean farkkukankaan ja siihen sekoitetun elastaanikumin aromeja työntöjensä tahtiin. Yön kokemukset olivat olleet ohjat aina tiukasti käsissään pitäneelle Kaisalle niin suuri yllätys, että se täydellinen kontrollin menetys tilanteessa oli saanut hänet suorastaan kiimaiseksi. Hän oli nyt aivan eri ihminen. Kaisa voihki ja tunsi kiinteässä pyöreässä pyllyssään Jeren vatsalihasten kosketuksen miehen työntyessä hitaasti hänen sisäänsä useita kertoja. Jokaisella kerralla hän oli lähempänä päänsä räjähtämistä.

Aivan sama kuka hänet ja hänen vahinkonsa oli tänä yönä nähnyt. Hänhän ei ollut se siisti ja itsevarma, hyvin toimeentuleva, järkevä, nykyaikainen, muotitietoinen, salilla käyvä, matematiikanopettaja ja nuori aikuinen - Kaisa. Hän oli jokin epävarma ja likainen, kadulla housunsa kussut pissishoro, joka sai nyt elämänsä ensimmäistä parrua.
 
 
 Kerro mielipiteesi tästä tarinasta tai ota kirjoittajaan yhteyttä!
Muista kirjoittaa sähköpostiosoitteesi jos haluat saada kirjoittajalta vastauksen.
 
Nimimerkkisi:  
E-mail:  
Palautteesi:  
  Automaattivastausten ehkäisemiseksi kirjoita alle oikealla olevat kolme numeroa (esim. 123).
 
Lähetä oma tarinasi!  <<< takaisin
 
Copyright © Herkku.net 2003 - Palaute