Iskuri.net
   chat
   forum
   tarinat
   artikkelit
   galleria
   amatöörit
   iskuri-treffit
 
   livekamera
   tekstiTV-chat
   elokuvat
   puhelinviihde
 

Lähetä oma tarinasi!  <<< takaisin
 
Dominan kanssa luontoretkellä
 Jane 26.06.2017
 
 
”Luontoretkeä odotellen ;)” Iralta tullut viesti oli lyhykäisyydessään salaperäinen, houkuttava, jopa kiihottava.

Ovi aukeaa. Dominani on pukeutunut siniseen paitapuseroon ja mustiin saappaisiin. Hän näyttää tänään luontoretkelle lähtevältä, vaan ei hitustakaan vähemmän seksikkäältä. Kiusoittelevan mittainen paitapusero jättää paljon arvailtavaa. Rintsikat ainakin ovat ”unohtuneet”, sillä kohollaan olevat nännit erottuvat selvästi. Upeat jalat lähtevät juuri ja juuri paitapuseron alta ja verhoutuvat lopuksi nahkaan. Onkohan hänellä pikkareitakaan, ehdin ajatella, ennen kuin hän komentaa minut riisuutumaan.

Kesävaatteet vähenevät nopeasti ja kohta jo seison Valtiattaren edessä ilkosen alastomana. Ira armahtaa sen verran, että sandaalini saan pitää. Hän sulloo erilaisia nahkahihnoja ja lukkoja isoon kassiin. Minun tehtäväni on tietysti toimia kantajana. Heitän kantokassin olalleni ja seuraan Valtiatarta.

-Tätä tietä!

Ei kai vaan pääovesta! Minä kun olin kuvitellut, että kuljemme sentään jotain syrjäisempää reittiä.Olenhan minä ekshibitionisti ja villeimpinä vuosinani olin todellinen ”luontorakastelija” tai ”puskapanija”, kuinka vaan, joten seksi ulkoilmassa ei ole minulle uutta. Lohduttaudun sillä, että seuratessani noita paljaita naisen reisiä seisokkini on vähintäänkin luokkaa ”medium plus”.

Saavumme puiden ja pensaiden suojaan. Sieltä laskeutuvat portaat puiselle tasanteelle. Jyrkän penkereen pohjalla virtaa puro. Ira käskee laskemaan kassin maahan ja taittaa kuin huomaamatta lepikosta oksan. Arvaan mitä on tulossa.

-Saat itse karsia siitä ylimääräiset lehvät! Tiedät varmaan, mihin sitä käytetään!

Valtiattaren äänessä on ivallinen sävy. Nyökkään, ja alan repiä pienempiä oksia ja lehtiä, niin että jäljelle jää vain paljas risu. Dominani ottaa sen ja asettaa sen puuta vasten, odottamaan.

-Kädet tänne!

Ira sitoo molempiin ranteisiini nahkahihnat ja lukitsee ne kiinni toisiinsa ja määrää minut puuta vasten. Kädet kahlittuina nojaan runkoon, mutta nainen ei vaikuta tyytyväiseltä. Hän valitsee toisen puun ja lopulta kolmannen. Se kasvaa sopivassa kulmassa vinosti taaksepäin.

Ira komentaa lukitut käteni niskan taakse ja alkaa sitoa minua nahkaremmeillä tiukasti kiinni puuhun. Rintakehäni ja puun ympäri kulkeva hihna painaa minut lujasti runkoa vasten. Jalat levitetään haralleen ja kytketään ensin nilkoista. Kun lopuksi reidetkin sidotaan lähes nivusten kohdalta puuhun, en enää pysty liikahtamaankaan.

-Ja kädet pysyvät sitten niskan takana, muistuttaa Valtiatar ja korostaa käskyään napauttamalla vitsallaan kovettunutta kyrpääni.

Hän poimii maasta jotakin ja tuo näytille. Kämmenellä on harmaalepän pähkylöitä. Ne näyttävät minikokoisilta kävyiltä. Muitta mutkitta hän alkaa piilottaa niitä esinahkani alle. Luontoretken mukaisesti vihreäksi maalatut kynnet asettelevat pähkylöitä sievästi yksi kerrallaan terskan juureen ja vetävät nahan päälle. Jo pelkkä näky saa oloni kuumaksi. Yksi, kaksi, kolme, lopulta puolisen tusinaa pähkylää pullottaa esinahan alla. Samassa Valtiatar tarttuu kovalla otteella kulliini ja alkaa puristella pähkylöiden kohdalta. Käpyjen terävät suomut painuvat syvemmälle ohueen ihoon. Minulta pääsee parahdus.

-Täällä ei sitten valiteta ääneen, vai haluatko että naapurit tulevat paikalle ihmettelemään.

Pudistan ääneti päätäni ja nainen aloittaa piiloleikin alusta. Sijoittaa taitavasti kävyt uudelleen ja puristaa entistä kovempaa. Puren hammasta ja ähkäisen.

Hän harmittelee, kun pähkylät ovat niin kovia, etteivät mene murskaksi, vaikka kuinka kovaa puristaa. Kyrpäni sen sijaan näyttää kivusta huolimatta pitävän puristelusta ja kovettuu entisestään.

Kuin rangaistukseksi ”tuhmuudestani” Valtiatar nappaa piiskan ja napauttaa sillä kaluani, niin että pähkylät lentävät. Sitten hän poimii taas kourallisen minikäpyjä ja tarttuu lujasti kiveksiini. Näppärät sormet puristelevat pussejani ja kovapintaiset nystyrät raastavat niitä sisältä ja päältä. Tästähän minä pidän. Sen Irakin tietää ja kiihottaa sanallisesti lisää.

-Minä vähän kourin sun pallejasi!

Ote hellittää ja nainen tarttuu taas piiskaan. Napauttaa seisovaa kulliani pari kertaa ja kysyy tiedänkö, mitä muuta kivaa oksalla voi tehdä.

Pudistan päätäni, vaikka mielessäni käväisee toinen toistaan hurjempia vaihtoehtoja. Yksikään niistä ei kuitenkaan yllä siihen, mitä on tulossa.

Ira työntää kepin jonnekin pensaan sisälle, mutta en pysty näkemään mitä siellä on. Sitten hän vetää sen uudelleen esiin ja nostaa silmieni eteen.

-Eeeii, pääsee suustani, kun huomaan, että kepin kärki on täynnä muurahaisia.

-Minähän käskin olemaan hiljaa, muistuttaa nainen ja alkaa sivellä kepin päällä kyrpäni vartta.

Ainakin puolisen tusinaa muurahaista jatkaa matkaansa kulliani pitkin. Nyt oivallan, miksi rungon asento oli niin tärkeä. Liikkumattomana tuijotan suoraan omaan elimeeni ja näen tarkasti jokaisen muurahaisen reitin.

Äkkiä havaitsen, miten yksi niistä pysähtyy ja iskeytyy kiinni nahkaani. Tuntoaisti seuraa välittömästi perässä. Mieleni tekisi ulvaista.

Ira kuljettaa risullaan lisää muurahaisia kulliini ja nyt niitä vaeltelee jo toista kymmentä. Vähän väliä joku niistä kyllästyy kulkemiseen ja porautuu herkkään ihooni.

-Ne tykkää selvästi sun kyrvästäsi, hehkuttaa Valtiatar.

Huomaan kuinka muutama alkaa edetä kohti kullini päätä. Kaksi päättää majoittua aivan taakse vetäytyneen esinahan ja terskan rajapinnalle. Ähkäisen kivusta. Yksi jatkaa matkaansa pitkin kiiltävää pintaa ja saapuu lopulta aivan päähän asti.

-Yksi menee ihan virtsaputken suulle, kähisen hädissäni.

-Niin, minä huomaan sen.

Iran asiallinen äänensävy kertoo, että sitä hän on odottanutkin. Onneksi aukon suulla on niin liukasta, että otus päättää kääntyä takaisin, mutta vain pienen matkaa. Sitten se iskee leukansa terskani ohueen ihoon. Uusi ähkäisy vain pääsee, en voi sille mitään.

Ira tuntuu nauttivan kärsimyksestäni ja tartuttaa lisää muurahaisia kulliini. Tällä kerralla hän koettaa sijoittaa ne suoraan virtsa-aukon suulle. Lopulta terskaani koristaa kolme kiinni takertunutta ”rakentajaa”. Varressa niitä on melkoinen joukko ja tuntoaistini kertoo, että joku on eksynyt pallienkin puolelle.

Kivesten nipistely on minulle aina herkkä paikka ja pakko on jälleen kerran tunnustaa masokismini. Kyrpäni alkaa uudelleen kovettua. Irakin huomaa sen ja naurahtaa salaperäisesti.

-Nauti nyt siinä, minä tulen ihan kohta takaisin.

Mitähän tuo nainen nyt aikoo? Minut on jätetty yksin sidottuna puuhun ja voin vain katsella ja tuntea kuinka muurahaisjoukko nakertaa kovettunutta kulliani ja vetäytyneitä pallejani. Ehdin jo miettiä, hakeeko hän yleisöä seuraamaan näkyä. Mutta äkkiä hän ilmestyy taas näköpiiriin kädessään rukkaset ja ämpäri.

-Arvaapas mitä minulla on tässä ämpärissä? hän kysyy ovelasti hymyillen.

Ajattelen, että hän on tuonut jääkylmää vettä, jolla aikoo huuhtoa muurahaiset elimistäni. Mutta miksi rukkaset?

-En kyllä arvaa, tyydyn vastaamaan.

Ira irrottaa kahleeni ja komentaa kontilleen portaiden alapäähän. Hän sitoo käteni kiinni kaiteisiin ja levittää jalkani auki. Onko nyt takapuoleni vuoro? Valtiatar istuu ämpärinsä kanssa portaille nenäni eteen, ja samalla saan vastauksen alkumatkan kysymykseeni. Iralla on paitapuseron alla pikkuriikkiset tangat. Näky joka saisi normaalitilanteessa minut himosta suunniltaan. Nyt en pysty sitä edes kunnolla ajattelemaan, ja sitä paitsi kyrpäni olomuoto vaihtelee muutenkin puolikovasta seisontaan.

Hän työntää kinnaskätensä ämpäriin, nostaa sieltä jotakin silmieni eteen ja kysyy, tiedänkö, mitä ne ovat. Nyökkään, sillä tottahan minä kusiaiset tunnistan, vaikka seassa on vähän maatakin. Nielaisen kauhusta ja suustani purkautuu kieltosana.

-Ei kai…

Sen pitemmälle en ehdi, kun minut keskeytetään ja Valtiatar selittää rauhallisella äänellä, kuinka vikkeliä ne ovat. Vikkeliäpä hyvinkin ja kovia puremaan. Lisäksi niiden erittämä neste kirvelee monin verroin enemmän kuin tavallisten muurahaisten.

Ira sivelee kintaillaan kullini vartta ja tartuttaa siihen uusia asukkaita. Ne aloittavat puremisen saman tien. Koko elintäni polttelee. Ja vikkeliä ne tosiaan ovat. Niitä näyttävät kiinnostavan kiveksenikin. Hetkessä osa niistä on vilistänyt eri puolille pallejani ja porautuneet kiinni herkkään nahkaan. Kivekseni ovat tulessa. Sen sanominen näyttää ilahduttavan kiduttamisesta nauttivaa Valtiatarta. Hänestä on suorastaan hienoa, että nekin on ”löydetty”.

Ira siirtää käsieni asentoa niin, että voin käyttää niitä etunojapunnerrukseen. Hän osoittaa kinnaskäden sormellaan alinta porrasaskelmaa ja pyytää katsomaan. Toden totta, siihen on muodostunut ikään kuin pikkuinen kusiaispesä, paljon pieniä vipeltäjiä.

Ira komentaa minut laskeutumaan alas polvieni ja käsieni varaan niin, että kullini kärki ottaa maahan. Varmuuden vuoksi hän tarttuu itse elimeeni ja ohjaa sen suoraan kusiaiskasaan ja komentaa pitämään siinä.

Asento on jo sinänsä hankala, eikä sitä ainakaan helpota se, että kusiaisia tarttuu terskaani. Saan hetkeksi nostaa kullini irti maasta, mutta vain siksi aikaa, että Ira voi tarkistaa, onko riittävästi viholaisia tarttunut kyrpääni. Sitten nainen painaa kaluni taas kiinni kasaan. Sama pumpataan muutaman kerran kuin hitaassa yhdynnässä. Tunnen kuinka koko terska kuhisee pieniä otuksia. Ne tarrautuvat kiinni ohueen ihoon ja ruiskuttavat nestettään sinne tänne – virtsaputken suuhunkin. ”Kusiaisia kusiputkessa”, käy mielessäni, mutta ei naurata yhtään. Mielessäni välähtää ajatus siitäkin, kuinka mielelläni työntäisinkään kyrpäni tässä asennossa ihan johonkin muuhun ”pesään”.

Lopulta kiusaajattareni on tyytyväinen. Munani ovat täynnä kusiaisia ja niiden puremia. Pahiten kirvelevät virtsaputken pää ja posliinit kivekseni. Että pitikin mennä ajelemaan ne karvat juuri ennen tätä!

Ira kahlitsee käteni uudelleen yhteen ja paluumatka alkaa. Vaivalloisesti kuljen Valtiattaren perässä kohti pihamaata keltiäiset vehkeissäni. Kyrpäni on edelleen puolittaisessa seisonnassa, ja selvästi turvonneempi kuin menomatkalla. Ira taitaa taas lukea ajatukseni. Hän pysäyttää ja komentaa isolle kivelle istumaan, jalat levälleen kuin näytteille. Itse hän taittaa vattupensaasta oksan ja karsii siitä lehdet. Vadelman varsi on joustava kuin köysi ja sillä Valtiatar sitoo kullini ja kivekseni paketiksi, pyörittää vielä loppupään kaluni ympärille. Sitten hän haluaa varmistaa, että tiedän millaisia pieniä piikkejä vadelman oksissa on. Minusta piikit eivät vaikuta ollenkaan pieniltä, kun ne uppoutuvat jo rääkättyyn nahkaani.

-Pieniä, mutta teräviä, tarkentaa Ira.

Valtiatar purkaa pakettinsa, mutta sitoo sen saman tien uudelleen. Puristaa vielä lujasti kuin varmistaakseen sidostensa pysyvyyden. Pieniä veripisaroita tihkuu kyrpäni varresta.

-Jotkut kyllä tykkäävät enemmän vadelman marjoista -, valistaa Valtiatar ironisesti.

Tarkastelen kulliani. Se on täynnä punaisia paukamia. Terskakin on kuin ”pakanamaan kartta”. Ira osoittaa pallejani ja toteaa, että siellä on myös valkoisia rakkuloita. Valtiattaren äänessä on vilpitöntä tyytyväisyyttä.

Istun autooni ja lähden ajamaan kotia kohti. Virtsa-aukon päässä ja kiveksissäni ei kipu tunnu hellittävän. Tuska on edelleen niin kova, että epäilen jo kusiaisia jääneen sisälle putkeen. Kunnes – vartin ajon jälkeen tapahtuu ihme. Kipu alkaa hellittää ja tunne on sanoin kuvaamaton. Tällaista en ole kokenut koskaan. Kuumotusta, kihelmöintiä, kutinaa ja jotakin jolle ei löydy sanoja, sen voi vain aistia. Kohta varmaan laukean housuihini!
 
 
 Kerro mielipiteesi tästä tarinasta tai ota kirjoittajaan yhteyttä!
Muista kirjoittaa sähköpostiosoitteesi jos haluat saada kirjoittajalta vastauksen.
 
Nimimerkkisi:  
E-mail:  
Palautteesi:  
  Automaattivastausten ehkäisemiseksi kirjoita alle oikealla olevat kolme numeroa (esim. 123).
 
Lähetä oma tarinasi!  <<< takaisin
 
Copyright © Herkku.net 2003 - Palaute