Currahee

Hermostuttaa.. Pulssi ujeltanee jossain kolminumeroisessa luvussa lähestyessäni ensitapaamisemme ensimmäistä näyttämöä, kotioveasi. Kertailen vielä pikaiseen mielessäni puhelimessa luettelemiasi ohjeita ja alan kaivaa laukkuni pohjukasta mustaa huivia, jonka olen luvannut solmia silmilleni ennen ensikohtaamistamme - jos olet tyytyväinen iltaamme saan kuulemma ehkä nähdä Sinut. Toissapäivänä bitti-deittailu ja tapaamisen sopiminen mielenkiintoiselta kuulostaneen naisäänen kanssa oli tuntunut mm jännittävältä ja kiihottavalta, nyt summeria painaessani lähinnä toivon, ettei yksikään tuttuni juuri nyt olisi lähettyvillä ja kiedon huivin pikaiseen kasvoilleni.

Sekunnit tuntuvat kalenterikuukausilta odotellessani hämärässä kerrostalokäytävässä "vapauttavaa" ovenavausta. Ei aikaakaan kun parkettiin iskeytyvien korkojen ääni alkaa kantautua korvakäytäviini ja pulssi tuntuu nousevan suustani ylös. Ovi avautuu ja kuulen itsevarman, tiukan äänen: "ihan ajallaan ja vielä muistikin näyttää toimivan, ei hullumpi alku." Seuraavaksi tunnen nahkasormikkaalla vuoratun kämmenen tarttuvan päältä hiuksiini ja repäisevän minut käytävästä sisään asuntoon. Vaikka tervetuliaisrituaali ei ole hellimmästä päästä olen hiljaa mielessäni kiitollinen ainakin siitä että pääsin käytävästä pois.

"Lienee sanomattakin selvää, että univormusi ei asunnossani ole farkut, kauluspaita ja takki!" Ei ole, pyöritin mielessäni ja huivi edelleen kasvoillani riisuuduin ennalta sopimaamme perus-palvelija-asustukseen: olin nopeasti alasti edessäsi. Tunsin Sinun lähestyvän korkojen kopahtaessa edessäni maahan, hajuvetesi tainnuttaessa laadukkaalla tuoksullaan ja tunsin vartalosi - todennäköisesti pitkällä nahkatakilla peitetyn - tulevan aivan liki kehoani. Sormikkaasi kaartelevat kehollani sitä tunnustellen, kiusoitellen pakaroitani ja vatsalihaksistoani. Vastustamattomasti veri alkoi hiljalleen pakkautua alapäähäni..

"Jos ei ole itsestään selvää niin sinä et seisota etkä seiso Minun läsnä ollessa!" Samassa käsi tarttui voimakkaasti niskaani ja painoi vastustamattomasti nenäni liki kovaan lattiaan asti. Jäin jähmettyneenä makaamaan eteisen lattialle ja samassa tunsin miten väännät käteni voimalla selkäni taakse. Käsivarteni uppoutuivat syvälle, liki olkapäihin asti, jonkinlaiseen pehmeään nahkaiseen suppiloon. Tämän tehtyäsi kiristät sen naruilla tai soljilla paikalleen ja pyöräytät vielä tukevan tuntuiset remmit olkapäitteni ylitse. Lopputulos: käteni eivät liiku, eivät edes koukistu mihinkään. Hetken yritän repiä niitä ihmeissäni irti tästä uudesta vankilastaan. Tämä(kään) ei Sinua miellytä: "et näköjään osaa olla edes paikallasi, aloittakaamme koulutus."

Jäädessäni kontilleni miettimään mitä tämä koulutus käytännössä olisi puristat pääni tiukasti jalkojesi väliin. Nyt havaitsen että poskeni ovat jämäkästi saappaittesi puristuksessa, pehmeä uuden nahan tuoksu hellii muuten vaikeaa oloani. Hyvänolon tunne kuitenkin unohtuu saman tien kun terävä piiskan ääni repii ilmaan ja pakarani alkavat ottaa vastaan iskusarjaa. "Ratsupiiskani on loistava väline opettamaan käytännön kunnioitusta Valtiatartasi kohtaan", toteat äänensävyllä, joka indikoi ettei tässä olisi illan ainoa piiskaus. Tarkat ja terävät sivallukset tulevat yhä nopeammassa tahdissa ja voimakkaammin. Lopulta en pysty enää pidättelemään vaan - tietäen ettei tästä seuraisi hyvää - päästän suustani valituksen kivun ylittäessä sietorajaani, jonka vielä hetki sitten uskoin olevan erittäin korkea.

"Vai alkaa pikku reppana valittaa, tungehan tuo suuhusi ja ole hiljaa". Päästät pääni saappaittesi puristuksesta ja työnnät saappaasi kärjen suuhuni. "Noin sitä pitää, nyt saat imeä sitä hetken aikaa", sanoit ja jatkoit vielä muutaman lyönnin piiskaamista. Kaikesta kivusta huolimatta (ja sen vuoksi) nautin koko tilanteesta; alistumisen tunteesta, saappaittesi kosketuksesta ja tiukasta asenteestasi.

Lopulta ratsupiiskasi rauhoittui - en edes halunnut arvailla paistoiko pakaroistani jo lihakset läpi, ainakin istuminen olisi seuraavana päivänä lähinnä taidetta. Kuulen miten käyt jossain asunnossasi todennäköisesti hakemassa jotain, en uskalla nostaa päätäni lattiasta hetkeksikään uuden iskuryöpyn pelossa. Saappaasi kiertävät sivulleni ja tunnen kätesi kaulallani. "Suu auki!" Hetken emmin, samassa tunnen miten otat nenäni nahalla vuorattujen etusormesi ja peukalon väliin. Arvaan mitä on tulossa, ja olisin mielestäni nyt ansainnut hetken lepoa ennen seuraavia kärsimyksiä. Hetken henkeäni pidäteltyä yritän ottaa huulien välistä ilmaa ja samassa tunnen miten ainakin pari senttiä paksu tappi isketään etuhampaitani vasten. Annan periksi paineelle ja keppi levittää hampaani erilleen ja repii poskiani taaksepäin. "Jos olisit tajunnut olla hieman yhteistyöhaluisempi olisin ehkä voinut laittaa tämän vaikka hieman löysemmälle", toteat ja alat kiristää pääni sivuitse ja päältä meneviä paksuja hihnoja kiinni niskani taakse. Puhuit totta tai et, mutta lopuksi leuan alapuolelle kiristyvän hihnan lukittauduttua en pysty muuta kuin päästämään lähinnä surkuhupaisia pihinöitä.

Selkääni vasten laskeutuivat jonkinlaiset suitset. Ennalta varoittamatta tempaiset minut niistä ylös. Poskeni tuntuvat repeävän ja kuola liukuu jo leukaa pitkin. "Tämä oli vasta alkua, tuolla olohuoneessa minulla on sinulle seuraava tehtävä, joka varmasti opettaa olemaan nöyrää poikaa aina läheisyydessäni.."


Tämä näin pika-tuotoksena, jatko mahdollinen - rakentavaa kommenttia tms palautetta saa laittaa... :)