-JX-

“Unchain my heart baby let me be

Cause you don't care please set me free

Unchain my heart

Baby let me go

Unchain my heart

Cause you don't love me no more

Every time I call you on the phone

Some fella tells me your not at home

Unchain my heart set me free…”

Laulaa Joe Cocker käheällä äänellään stereoissa ja ajattelen kuin hyvin sanat osuvatkaan minuun. Ajattelen sinua ja pyörittelen käsissäni teräksisiä käsirautoja. Käsirautoja mitkä jäivät minulle eräistä äskeisistä harjoituksista, nekin pitäisi palauttaa ja hyvin pian.

Ovikello soi. Kävelen ovelle ja sen avattuani huomaan katselevani kauniita kasvojasi. Siirryn syrjään ja päästän sinut ohitseni sisään. Sanaakaan sanomatta autan takin yltäsi ja viittaan sinua peremmälle.

Pysähdyt olohuoneen ovelle hetkeksi, mutta rohkenet kuitenkin jatkaa peremmälle. Voin vain kuvitella miltä tilanne näyttää; pöydällä pullo Jameson viskiä ja lasi puolillaan kullankeltaista juomaa, vieressä kiiltelevät käsiraudat. Istut sohvalle, vilkuillen vuoroin pöytää ja vuoroin minua, puoliksi kysyvästi ja puoliksi paheksuvasti. Nolostun. Kunnes näen tilanteen koomisuuden ja naurahdan. Pöydälle kun asettaisi vielä pistoolin niin olisimme kuin keskellä 60-luvun mustavalkoisesta elokuvaa. Ajatus saa minut nauramaan, mutta jostakin kumman syystä et yhdy nauruuni.

“No one knows what it's like

To be the bad man

To be the sad man

Behind blue eyes…”

Laulaa nyt Limp Bizkit ja mietin että näytän varmasti todellakin joltakin bad man:iltä, Batman:n asu kuitenkin puuttuu. Ikävä kyllä, ehkä sillä hurmaisin sinut?

En keksi muuta kuin ottaa huikan lasista, yrittäen olla irvistämättä kun raaka jalo juoma polttaa kurkkuani. Näytät kauniilta, kuten aina, huomaan. Vaikka ylläsi olisi perunasäkki, saisit minut silti haluamaan sinua. Mutta kun sinulla on tuo hame, sukat, paita ja nuo hiukset niin...

- Nouse ylös. Puoliksi pyydän, puoliksi käsken.

Nostan käsraudat pöydältä, vien kätesi selkäsi taakse ja lukitsen ne rautoihin.

- Mitä ihmettä sinä... Aloitat.

- Sshhh... Vastaan ja painan sinut istumaan takaisin sohvalle

Upotan sormeni pehmeisiin hiuksiisi ja suutelen paljasta kaulaasi. Pientä korvanlehteäsi, poskeasi...

- Hei, älä...

En välitä, nyt olet kahleissani. Istut sohvalla, kädet selkäsi taakse lukittuina. Kauniina ja avuttomana. Samalla kun huuleni hyväilevät lämmintä ihoasi, sormeni avaavat paitasi nappeja. Pian rintasi on kädessäni, pehmeänä ja raskaana. Ja kun sormeni hyväilee hetken nänniäsi, tunnen sen sen kovettuvan erektioon, aivan kuten peniksenikin.

- Ei.. ei... Kuiskaat, mutta vartalosi sanoo muuta.

Pikkuhoususi lojuvat lattialla, hameesi ollessa vyötärölläsi. Käteni hyväilee reitesi ihoa, niin pehmeää ja lämmintä. Silmieni edessä näen kauniit vaaleanpunaiset huulet, sekä niiden yläpuolella kapean vanan tummaa ja lyhyttä karvoitusta.

Painan huuleni huulillesi ja maistan sinua. Uudelleen ja uudelleen, tuntien hetken päästä kielelläni kostean reaktiosi. Kun vilkaisen ylös, näen kohoilevat vaaleat rintasi ja niiden keskellä kovettuneet ruskeat nännit. Olet huulillani, pehmeiden ja lämpimien reisiesi painautuessa poskiani vasten.

“No one knows what its like

To feel these feelings

Like i do, and i blame you!...”

Laulaa joku taustalla, enkä voi kuin yhtyä syytökseen.

Kiemurtelet sohvalla käsiraudoissa, rinnat paljaina ja hame vyötäröllä, minun nautiskellessa vartalollasi. Huuleni vaeltavat vartaloasi ylös, vatsallesi ja rinnoillesi. Herkutellen kovilla nänneillä; nuollen, imien ja näykkien. Kunnes sormeni uppoavat jälleen silkkisiin hiuksiisi ja painan huuleni ihanille huulillesi.

Käteni avaavat housuni, vapauttaen kovan ja kuuman kaluni. Olet minun, olet raudoissa, et voi paeta tekosyitä keksien. Voit vain tyytyä kohtaloosi ja vartalosi tuntemuksiin.

“You could have a steam train

If you’d just lay down your tracks

You could have an aeroplane flying

If you bring your blue sky back

All you do is call me…”

Laulaa Peter Gabriel jossakin kaukana.

Tartun vyötäröösi ja vedän sinut sohvan reunalle. Silmäripsesi lepäävät poskiasi vasten, täyteläisten huuliesi haukkoessa henkeä kun tunnet minun asettuvan reisiesi väliin...

” Open up your fruitcage

Where the fruit is as sweet as can be

I want to be your sledgehammer

Why don’t you call my name

You’d better call the sledgehammer

I want to be your sledgehammer…

Minua naurattaisi ellen olisi niin rakastunut sinuun.

Käteni nojaavat sohvan selkänojaan kun tulen sisääsi. Reitesi puristuvat ympärilleni, lihasi penikseni ympärilleni. Voihkaisemme, minä nautinnosta, sinusta en tiedä. Liikun sisälläsi, katsellen kauniita kasvojasi, kuunnellen hiljaisia voihkauksiasi. Suljen silmäni, annan rytmin ja nautinnon viedä mukanaan. Tunnen kovien nänniesi painautuvan rintaani vasten, lämpimän hengityksesi poskeani vasten. Tunnen sinun puristuva ympärilleni yhä tiukemmin, sykkivän, voihkivan yhä äänekkäämmin. Eikä mikään voisi kuulostaa kauniimmalta korvissani kuin lopullinen voihkaisusi, tuntua nautinnollisemmalta kuin vartalosi värinä omaani vasten...

Levy on pyörinyt ympäri ja Joe Cocker jatkaa:

“I'm under your spell

Like a man in a trance

You know darn well that I don't stand a chance

Unchain my heart let me go my way

Unchain my heart you worry me night and day

I live a life of misery

And you don't care a bag of beans for me

Unchain my heart set me free… “

Minä vapautan sinut käsiraudoista.