Butterfly~Blue

Joskus toivoessa löytävänsä onnen, löytää jotain aivan muuta. Joskus taas onni ei olekaan aivan sitä mitä odotti. Mutta joskus onni saattaa tarjota jotain ihan erilaista, mitä ei olisi koskaan voinut kuvitella tapahtuvan.

Tarina alkaa aamusta, joka valkeni toisille virkistävänä ja toi hyvän tuulen mukanaan. Heidi hymyili itsekseen venytellen kaksoisvuoteen oikealla puolella ja muisteli edellisen yön hekumallisia hetkiä tämän ystävättären kanssa. He olivat tulleet juhlimasta ja olivat nauttineet alkoholin lievästä vaikutuksesta rakastellessaan olohuoneen sohvalla.

Aamun tulo ei kuitenkaan ollut kaikkien mieleen, vaan joillekin se merkitsi häpeäntunteen palaamista mieleen vaikka se oli toviksi jo unohtunut Hannan torkahdettua viimein aamuyön tunteina.

Edellinen yö oli ollut hänelle musertavan nolo, sillä hän ajatteli jääneensä kiinni tämän äitipuolen sekä hänen ystävättärensä välisen toiminnan katselusta.

Häntä nolotti lisäksi se, mitä hän oli tehnyt salaa seinustan takana kuunnellessaan Heidin ja hänen ystävättärensä ääniä. 'Miten tästä selviäisi takaisin entiseen..?' Hän ajatteli.

Hanna saattoi kuulla hiljaiset askeleet kulkevan alakertaan hänen huoneen oven ohi. Äänet kulkivat rappusista alas ja vaimenivat olemattomiin. 'Heidi oli hereillä'. Hanna ajatteli.

Talossa oli kaksi wc-tilaa, joista kummassakin oli myös suihkutilat. Yksi kummassakin kerroksessa. Hanna nousi ylös ja hipsi huoneestaan yläkerran suihkuun.

Heidi kuuli keittiöstä kun yläkerran suihku oli mennyt päälle ja ihmetteli, kuinka Hanna olisi jo nyt tullut kotiin. Yleensä Hanna viipyi melkein koko seuraavan päivän kavereidensa luona jos edellisenä iltana oli juhlittu. Heidi huokaisi hiljaa ja jatkoi aamiaisensa laittamista.

Hanna nautti kuuman suihkun lämpöisestä syleilystä. Hän unohti jälleen eilisen illan ja pesi itseään rauhassa, pitämättä turhia kiireitä. Kirkas vesi valui vuolaana nuoren naisen kiinteää vartaloa pitkin. Vaahtoava saippua eteni hitaasti pyykkilautavatsan läpi, kuin tahtomatta valua ikinä pois. Kylpyhuoneeseen nousi jo sankka höyry, kun Hanna lopetteli peseytymistä. Hän kuivasi, rasvasi ihonsa hyväntuoksuiseksi ja kääri itsensä pyyhkeeseen, kipittäen takaisin huoneeseensa pukeutumaan.

Oli loppukesän aikaa. Ilmat olivat vielä erittäin lämpimät ja sää suotuisaa. Jo kello kymmenen aikaan aamusta paistoi ikkunasta sisään kuumottava auringonsäde, joka teki huoneesta tunkkaisen kuuman. Heidi puki ylleen lyhyen, punaisen topin joka lepäsi niskalenkin varassa sekä mustat stringit ja tummat, ihoa myötäilevät, melko matalat farkkucaprit. Asu toi esille juuri sopivasti vatsan seutua, lantiota sekä selän aluetta, eikä tuottanut liikaa kuumuutta tällaisella ilmalla. Heidi asteli paljain jaloin alakertaan puisia kierrerappusia, miettien nyt mitä äiti mahtoi ajatella kun tämä oli kotona.

"Huomenta kulta", Heidi aloitti pirteän kuuloisena, Hannan päästyä paikalle.

"Sä olitkin jo kotona, otatko aamupalaa", Heidi jatkoi ja kaatoi tuoremehua Hannalle valmiiksi pöytään, joka oli katettu aamupalaa varten myös hänelle. Äitipuoli hämmästytti Hannaa taas kerran upean säteilevällä ulkonäöllään ja olemuksellaan niin, että hän saattoi jo unohtaa aikaisemman häpeäntunteensa.

"Joo, kiitos", Hanna sai viimeinen sanottua suustaan ja koetti välttää turhan erottuvaa hiljaisuutta jatken,

"Mä tulin tos aamuyöstä jo kotiin kun en jaksanut mennä kaverien luokse nukkumaan".

Heidi nyökkäili ja teki kummallekin voileipiä samalla. Hänen ilmeestään paistoi läpi kuinka hän ajatteli edellistä yötä, joka oli ollut extra-ihana tämän ystävättären ansiosta. Heidin mieleen eksyi kuumottava muisto taidokkaasta, kosteasta kielestä hivelemässä herkkiä osia pitkään ja hartaasti.

Hanna seurasi äitipuolensa ajoittain ajatuksissaan viipyilevää, poissaolevaa katsetta ja tiesi missä Heidi sillä hetkellä oli. Tämä toi oitis pienen, 'toivottavasti' huomaamattoman punan hänen kasvoille, sillä hän itsekin muisti naisten äänet yhdistettynä omaan nautintoonsa. Mutta äiti ei ollut sittenkään nähnyt häntä eilisiltana, ilmeisesti. Toivottavasti.

Aamiaisen sekä rennon rupattelun päälle oli hyvä alkaa miettiä päivän ohjelmaa. Heidillä olisi luvassa alkuillasta uimaharkat mutta iltapäivä oli vielä tyhjällään. Heidi lähti pesun kautta pukeutumaan. Hänen oli lähdettävä kaupungille asioille iltapäiväksi ja käytävä kaupoissa. Hanna jäi siis pian yksin kotiin ja hiljaisuudessa hän mietti mahdollisuuksia iltapäivän ohjelmalle. Hyväntuulisen äitipuolen näkeminen oli jättänyt Hannaan tietynlaista ylimääräistä virtaa ja sai hänen ajatuksensa kulkemaan levottomasti. Eilisilta selkeästi kiemurteli tämän mielessä yhä mutta häpeä oli kaikonnut tiehensä, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Noin tuntia myöhemmin Hanna löytyi kodin sohvalta, juuri siltä kyseiseltä sohvalta jolla Heidi oli nautiskellut ystävättärensä kanssa. Hanna sulki silmänsä hetkeksi ollessaan puoliksi melkein makuullaan sohvalla. Hän antoi kätensä vaeltaa vartalon seutua ja loi kylmiä väreitä, kutittaen itseään sormenpäillä jotka luistelivat hiljaa vatsan seudun halki. Hanna puri huomaamattaan alahuultaan. Häntä kuumotti kovasti, eikä aikaakaan kun hän jälleen kerran koski itseään alas.

Caprit avautuivat hiljaa ja laskeutuivat jaloista sohvan pieleen. Hannan käsi vaelsi pikkuhousujen sisään, kuin kiusoittelevasti hamuillen häpykumpua. Hanna tunnusteli sileitä sisäreisiään, kostutti sormenpäitä suussa ja viilsi kosteudella herkkää sisäreiden ihoa. Hannan huulien välissä kävi puhallus ja sydän alkoi jyskyttää. Hanna sulki jälleen silmänsä ja antoi ajatustensa vaeltaa villinä vapaasti. Ajatukset veivät hänet aikaisempaan hetkeen. Ne veivät Hannan edelliseen iltaan, tällä kyseisellä sohvalla jossa Heidin ystävätär nautti hänen äitipuolensa työskentelystä alhaalla. Hannan mieli toi äitinsä upean ystävättären jälleen paikalle, jossa tämä hakeutui Hannan jalkoväliin. Hanna hymyili itsekseen nauttien, aivan kuten Heidikin oli tehnyt. Hanna upotti kätensä ystävättären kiharien hiuksien sekaan ja painoi ihan hiljaa hänen päätä haaraa vasten. Hannan lantio kierteli pakonomaisesti nautinnon yltyessä. Heidin ystävättären suutyö toimi juuri oikein.

Nautinto jyskytti Hannan alitajuntaa eikä tämä huomannut ajan kulua. Hän oli masturboinut jo hyvän tovin ja nauttinut siitä avoimesti, ilman häpeää koska saattoi tehdä sitä turvallisesti ollessaan yksin kotona. Hanna puri jälleen alahuultaan ja inahteli ja huokaili. Ajoittainen sykkiminen merkitsi vain yhtä asiaa. Hän nautiskeli itsestään vielä pitkään, unohtuneena sohvalle. Jälleen hän sukelsi mielensä syvyyksiin ja saapui taas hetkeen, joka hänet niin kosteaksi oli tehnyt. Heidin ihastuttava ystävätär tunkeutui aluksi varoen, mutta hiljaa tahtia koventaen yhdellä sormella Hannan sisään. Hän tunsi kuinka sormi kosketteli sisäpintaa samalla kostean kielen kiusatessa klitorista. Hanna huokaisi kovempaa. Ystävätär upotti kaksi kosteutettua sormea sisään hiljaa ja kovensi tahtia.

Jostain haaveilun seasta kuvaan pääsi hänen oma äitipuolensa. Heidi istuutui Hannan vierelle, häntä kohden ja katseli tyttönsä nautintoa lempeästi hymyillen. Hanna katsoi äitipuoltaan takaisin ja hymyili itsekin aavistuksen nautintonsa seasta.

Heidi lähestyi Hannan huulia varoen ja kosteutti hitaalla nuolaisulla tytön huokailusta kuivaksi menneitä huulia. Heidin kielenkärki kutitti ihanasti. Hän sulki silmänsä ja otti vastaan Heidin syvän, pitkän kielisuudelman. Hanna haroi Heidin ystävättären hiuksia vasemmalla kädellään, joka oli edelleen polvillaan lattiatasossa ja teki hyvää nuorelle naiselle. Hanna siirsi oikean kätensä Heidin hiuksien sekaan niskan alueelle ja suuteli tätä kiihkeästi. Hanna tunsi kuumottuneensa äärimmilleen ja huokaili syvään. Hän palasi maailmaan unelmien unista työstäen kosteikkoa vinhaan tahtiin. Hannan vartalo kiemurteli nautinnosta yhä kovemmin. Lopulta hän sai toivomansa huipentuman ja tärisi nautinnosta, otsaraja hikikarpaloilla. Hanna kosketteli märkää klitoristaan ja koetteli tajuntansa rajoja. Tuntui että joka lihas kramppasi ja jäseniä särki. Hanna puri hampaitaan yhteen kiusaten kiimasta herkistyneitä alueitaan.

Lopulta väsy alkoi uuvuttaa Hannaa ja tämä rauhoitteli itseään, sivellen reisiä ja vatsaansa kosteudesta kiiltävillä sormilla.

Hanna hivuttautui päivän jo toiseen suihkuun ja otti nyt virkistävän, viileän suihkun. Hän puki toisen puseron ylleen ja haki alas jääneet caprit takaisin jalkaan.

Yllättäen ovikello soi juuri kun hän oli pukeutunut. Hannaa melkein nauratti että ajoitus oli mennyt niin nappiin, eikä häntä oltu keskeytetty. Hän asteli eteiseen ja avasi ulko-oven.

Noin 30-vuotias, upea tummahiuksinen nainen seisoi ovella. Tämä oli selvästi eri nainen, joka oli käynyt heillä aikaisemmin. Hän hymyili valloittavasti, lähes kiusoittelevan viettelevällä, luonnollisella tyylillään. Hän oli jättänyt pihaan Hannalle tutun tyylikkään, tulenpunaisen autonsa ja oli pukeutunut tapansa mukaan melko kalliisiin merkkivaatteisiin.

Hänellä oli tyylikäs, beige-värinen, erittäin lyhyt, pitkähihainen pusero, jonka hihat laajenivat trumpettimaisesti laajoiksi loppua kohden. Erittäin matalia ja vartalonmyötäisiä vaaleansinisiä farkkuja koristi tumma, isosolkinen vyö.

Nainen raotti huuliaan ja sanoi aavistuksen matalalla, mokkaisella äänellään:

"Hei Hanna, onko Heidi kotosalla? Ajattelin tupsahtaa pariksi päiväksi kylään jos teille vain sopii?"

"Joo tottakai, käy peremmälle. Heidi on asioilla mut tulee tuossa parin tunnin päästä..."

Nainen oli Heidin oma, upea sisko. Hän asteli sisään ja ovi sulkeutui hänen perässään.

-Toisen luvun loppu-

Heips, ihmiset! Kiitos kovasti aikaisemmista palautteista. Jo ne pelkästään olisivat riittäneet että jatkaisin tarinaa yhä pidemmälle. Eli lisää palautetta vain kommenteista, toiveisiin ja jatkoehdotelmiin! Jälleen kerran seuraavaa osaa voidaan odottaa ilmestyvän pian, mikäli yleisö pyytää.