fairytale

Kävelen nopein askelin pitkin hämärää käytävää ja vilkaisen kelloa puhelimestani. Vartti minuuttia myöhässä, hemmetin auto. Kävellessäni loputtomalta tuntuvaa käytävä mietin, kuinka inhoan tällaisia toimistorakennuksia. Ankeita, mitäänsanomattomia seiniä, siellä täällä ehkä jokunen harkitun väritön taulu, ei vahingossakaan mitään silmiinpistävää. Mutta toisaalta paikka on juuri sopiva, kun ajattelee kohta tapahtuvaa. Kontrastit ovat aina kiehtoneet, käsittääkseni meitä molempia. Poikkeuksellista kyllä, hymyilen ajatusteni kääntyessä häneen. Vinosti tietenkin, mutta hymyilen. Outoa siksi, etten voi sietää häntä useista syistä; ei hänkään minua. Emme kykene kommunikoiman kovin monella tasolla, mutta niillä tasoilla, joilla jokin toimii, kommunikaatio on...intensiivistä. Tämä toimii, on toiminut hyvin jo yllättävän kauan.

Saavun oikealle ovelle, tarkistan että laukkuni on yhä mukana, suin hiuksia oikeille paikoilleen ja painan nappia. Hetken kuluttua oven vieressä välähtää vihreä valo ja menen sisään. Suljen oven perässäni ja laitan sen lukkoon. Hän istuu työpöytänsä takana, kasvot pitkien tuhkanvaaleiden ja paksujen hiusten peittäminä, sillä hän on kumartunut pöytänsä ylle kirjoittamaan jotakin. Riisun takkini ja kenkäni, laitan laukkuni pöydälle, jolla on kopiokone, ja menen hänen taakseen. Upotan sormeni hänen hiuksiinsa ja liu’utan niitä tyvestä latvaan. Teen jakauksen ja kampaan hiukset sivuille siten, että hänen niskansa paljastuu, ja kumarrun suutelemaan luomea, jonka tunsin varsin hyvin. Liu’utan kieltäni siitä ylöspäin, hiusrajaan saakka. Hän värähtää. - Odota hetki. - Tuskin. Suutelen hänen niskaansa edelleen, samalla kun kiedon jakauksen oikealla puolella olevia hiuksia kämmeneni ympärille; nostan ne pois tieltäni, tiedän otteen tukistavan juuri sopivasti ja kuljetan sekä huuliani että kieltäni pitkin hänen niskaansa, korvan alta, näykkäisen korvalehteä ja hän ynähtää, suutelen jo hänen leukaluutaan ja huomaa hänen nostaneen päätään ja hylänneen kirjoittamisen. Virnistän. - Niin jotenkin ajattelinkin. - Turpa kiinni ja jatka. Kieleni palaa kiertelemään hänen leukaniveltään ja käteni hyväilee hänen selkäänsä.

Käännän hitaasti hänen tuoliaan poispäin pöydästä ja kohti itseäni, sentti sentiltä olen yhä lähempänä suuta, joka on hieman raollaan. Suutelen häntä aluksi suupieleen, pehmeästi, mutta hän menettää hermonsa, kurkottaa kätensä tummanvioletteihin hiuksiini ja pakottaa suumme vastakkain. Hän suutelee minua nälkäisesti, kallistan päätäni jotteivät nenämme törmää ja suutelen takaisin. Kielemme tutustuvat toisiinsa jälleen kerran. Olen sulkenut silmäni, mutta avaan ne hetkeksi ja näen hänen suljetut luomensa ohuiden lasilinssien takana. Linssit ovat höyrystyneet hieman, sillä molemmat hengitämme raskaasti. Ei hän näin ole ollenkaan rasittava, mietin utuisesti, kun käteni liu’uttavat liukasvuorista jakkua pois hänen kapeilta harteiltaan. Huomaan omasta paidastani enää parin napin olevan kiinni ja hänen yrittävän avata viimeisiä sokeana, sillä suutelemme nälkäisesti edelleen. Edes hänen hampaansa eivät ole vastenmieliset juuri nyt, kun liu’utan kieltäni niitä pitkin. Tunnen käden koskettavan toista rintaani, värähdän mielihyvästä, sillä paitani on auki eikä alla ole rintaliivejä. Tuntuu kuitenkin siltä, että tänään haluan leikkiä. Rakennus on tyhjä, joten en välitä metelistä vaan pyyhin työpöydältä kaikki toimistotarpeet lattialle ja käsken hänet sen päälle makaamaan. - Interesting, hän toteaa, hymyilee ilkikurisesti tummanpunaisiksi muuttuneilla huulillaan ja asettuu pöydälle katsoen koko ajan minua silmiin.

Pöytä on jopa huvittavan isokokoinen, joten mahdumme sen päälle mainiosti. Kapuan hajareisin hänen päälleen ja kumarrun jälleen suutelemaan häntä. Käteni vaeltavat avaamaan hitaasti hänen paitansa nappeja, kaksi viimeistä repäisen auki. Siirryn suutelemaan hänen kaulaansa. Olen todennut hänellä olevan pahanlaatuinen neck thing enkä pety nytkään, hän ei kykene pysymään paikallaan, kun etenen nuolaisuin kaulakuopasta hänen leukansa kärkeen ja jälleen alas, alemmas. Hänen rintaliivinsä ovat tummansiniset, ja kun näykin ihoa rintojen yläpuolella, hivutan olkaimia alas. En aukaise rintaliivejä vaan olkaimet laskettuani tunnustelen tieni yhä kylmähköillä käsilläni kuppien sisään ja nostan hänen kiinteät keskikokoiset rintansa kuppien päälle. Rakastan niitä näin, pystyt nännit sojottavat ylöspäin, rinnat näyttävät lumoavan irstailta.

Hymyilen itsekseni kun katson häntä ja nuolaisen toista nänniä. Hän kohottaa kulmakarvaansa haastavasti. Nuolaisen nänniä uudelleen ja puhallan, hän värähtää. Toistan tätä muutamia kertoja kunnes hän ynähtää kärsimättömästi. Myönnyn ja otan turvonneen nännin suuhuni, imen ja näykin. Kiusaan häntä, imen hetken aikaa, lopetan enkä jatka ennen kuin hän äännähtää vaativasti. Kun siirryn nuolemaan toista rintaa, sormeni piirtää epäsäännöllisiä ympyröitä toiseen. Kiusattuani hänen rintojaan siinä määrin, että hän tuntuu olevan jo valmis laukeamaan, jatkan alaspäin. Näykin ja puhaltelen jälkiä hänen hoikkaan vatsaansa, käteni kulkevat pitkin kylkiä ja hän värisee. Upotan kieleni hänen napaansa ja jatkan yhä alemmas, kunnes törmään vyötärönauhaan.

Olen unohtanut, että hänellä on yhä yllään ohuesta kankaasta valmistettu pitkähkö hame, jonka alla ei kuitenkaan tunnu olevan mitään. Hivutan helmaa hitaasti ylöspäin, kokoan mustan kankaan ylös vyötärölle ja jatkan matkaani alaspäin. Kiskon hampaillani hentoja vaaleita karvoja, joita kasvaa hänen alavatsassaan. Sormeni laskeutuvat hänen reisiensä keskivaiheille ja levitän hänen jalkojaan, siirrän omat jalkani niiden väliin ja hivuttaudun alaspäin. Huuleni koskettavat jo pientä karvamätästä, jonka hän on ainoastaan trimmannut, muu on ajeltu pois. Nostan käteni jälleen hänen lanteilleen ja pidän niitä paikallaan, kun kiskon näitäkin, hiukan vahvempia karvoja hampaillani ja hän voihkii. Sitten nousen hetkeksi pois ja käyn noutamassa laukkuni. - Mitä hittoa...? - Oota hetki. Asetun laukku mukanani takaisin hänen jalkojensa väliin ja ihailen näkymää hetken. Hän katselee avonaista paitaani ja paljaita, pystyjä rintojani toiveikkaasti, mutta terästän itseni ja kaivan laukusta kaksi pyykkipoikaa. Hänen silmänsä pyöristyvät hiukan.

Kumarrun hänen ylleen, nuolaisen vuorotellen kumpaakin nänniä ja asetan pyykkipojat hellävaroen niihin. Hän vetää kiivaasit henkeä kummallakin kerralla, kun irrotan otteeni. Tiedän niiden sattuvan mutta tiedän myös, ettei se välttämättä haittaa häntä. Käytän jälleen kieltäni ja vedän yhden, jatkuvan viivan hänen rinnoistaan melkein klitorikseen asti. Nuolaisen kieleni terävähköllä kärjellä hänen huulensa auki. Hän on pelkkää suolaista kosteutta ja kuulen hänen voihkivan ja mutisevan jotain epäselvää, kun nuolen hänen poimujaan välillä pitkin nuolaisuin, välillä pienin lipaisuin. Imaisen klitoriksen suuhuni ja hän kiljahtaa hiljaa. Jatkan nuolemista ja työnnän yhden sormen häneen, pian myös toisen. Työnnän niitä pari kertaa edestakaisin, sitten koukistan ylöspäin, löydän g-pisteen. Hänen selkänsä kaareutuu, kun hän yrittää päästä lähemmäs kosketusta. Otan sormeni pois ja käsken häntä rauhoittumaan, muuten en jatka. Vastahakoisesti ja väristen hän laskeutuu kunnolla takaisin pöydälle ja yrittää tasata hengitystään, joka kuitenkin muuttuu jälleen epätasaiseksi, kun työnnän sormeni uudestaan häneen.

Tunnustelen toisen käteni sormilla hänen jalkoväliään alaspäin ja löydän hänen peräaukkonsa. Tunnen hänen jännittyvän hiukan, kun sormeni koskettavat tiukkaa rengasta, mutten huomioi sitä. Kastan sormeni hänen mehuissaan ja työnnän yhden hitaasti hänen peräaukkoonsa, kun toisen käteni sormet kiusaavat hänen g-pistettään. Hänen liikkeensä alkavat olla kontrolloimattomia ja hän huohottaa raskaasti. Työnnän vielä toisen sormen hänen peräaukkoonsa, laskeudun nuolemaan hänen klitoristaan, tunnen sormien limittyvän lyhyisiin, violetteihin hiuksiini ja painavan päätäni alaspäin, lähemmäs, sormeni työskentelevät rytmikkäästi, imen klitoriksen vielä kerran suuhuni ja kuulen hengästyneen kirkaisun, hänen lihaksensa alkavat supistella rajusti sormieni ympärillä, hän laukeaa rajusti ja kauan, enkä irrota otteitani ennen kuin supistukset ovat laantuneet.

Pyyhin sormeni lähimpään vaatekappaleeseen ja nousen irrottamaan pyykkipojat hänen nänneistään, hän ilahduttaa korviani voimattomilla, tuskan ja nautinnon sekaisilla voihkaisuilla. Kapuan hänen päälleen suutelemaan häntä suolaisin huulin, hän jaksaa tuskin reagoida ennen kuin hymyilen hänelle ivallisesti. - Siitäs sait. - Oota kuule hetki niin... Enkä oikeastaan jaksaisi odottaa, kun tunnen hänen pitkät hiuksensa välissämme ja ne kutittavat rintojani kun hän hengittää, ja kun nojaan päätäni hänen poskeensa, näen sivusilmällä kuinka vaalea ja violetti sekoittuvat, mutta ehkä kestän hetken. Sen aikaa voin muistuttaa itseäni siitä, etten oikeasti pidä tästä naisesta. TBC?