Haaveilija

On lämmin alkusyksyn ilta, perjantai ja kämppikselläni Elisalla synttäribileet menossa. Lähden lenkille ja päätän kiertää vuokraamon kautta ja katsoa illan päätteeksi jonkun romanttisen elokuvan ja nukahtaa unelmiini. Aamulla saan nukkua pitkään ja tehdä koko viikonlopun mitä tahtoo ja näitä viikonloppuja on harvoin.

Palattuani lenkiltä meininki asunnolla olevista bileistä kuuluu porraskäytävään saakka ja päätän mainita asiasta ennen kuin joku naapuri tekee sen. Pääsen tuskin sisälle saakka, eteinen on täynnä kenkiä, laukkuja ja pari humaltunutta höpöttelee keskenään. Onneksi Elisa ei harrasta juhliaan joka viikko, mietin mielessäni. Elisan huone on täynnä porukkaa, neiti itse tupakalla parvekkeella. Viimein hän tulee sisälle ja saan sanottua hänelle melusta.

Suunnistan huoneeseeni ja heitän liiat tavarat sängylle. Nyt vielä keittiöstä herkut ja voin sulkeutua huoneeseeni ja pistää kuulokkeet korville ja aivot narikkaan. Kävelen keittiöön täysin ajatuksissani ja alan rustata illan menua. Elisa istuu keittiön nurkassa siideri kädessään ja puhuu puhelimessa. Pois kääntyessäni törmään tyylikkäästi yhteen juhlijoista ja samassa kun saan sanottua anteeksi, tajuan törmänneeni erääseen tyttöön johon olen ollut ihastunut jonkin aikaa, vaikka hän ei tunne minua enkä minä häntä. Hän on töissä eräässä kaupassa jossa käyn lähes joka päivä.

- Anteeksi.. mä en yhtään tajunnut että oot siinä. Kastuiko sun paita?
- Ei mitään, mä olisin voinut ehkä katsoa vähän mihin kuljen. Anteeksi. Olet sä Elisan kämppis?
- Juu.. Anna.
- Moi mä oon Jenni.
- Moi. Mä tästä lähdenkin, kun vielä on leivät jossain muualla kun sun paidalla, hauskaa iltaa.
- Kiitti samoin..

Huh, selvisin tilanteesta melkein kunnialla. En edes änkyttänyt tai punastunut hirveesti. Laitan elokuvan pyörimään mutten pysty keskittymään. Nolottaa ja jännittää, vaikkei mitään karseaa tapahtunutkaan. Makaan sängyllä ja katselen ulos. Pikku hiljaa juhlat alkavat vaimeta ja viimein Elisa käy sanomassa että lähtee baariin suurimman osan kanssa ja että pari jo uupunutta jää hänen huoneeseensa nukkumaan.

Vaihdan yöksi nallepöksyt ja paidan, sitten kaivaudun takaisin sänkyyn. Avaan ikkunan ja ihanan lempeä lämmin tuuli virtaa sisään muistuttaen kesästä. Uppoudun ajatuksiini kauniista kassaneidosta.. Hän on todella kaunis. Tummat pitkät hiukset, kauniit tummat silmät, pitkät ripset ja ihanan symmetriset piirteet. Viehättävä. Voisin katsella häntä ikuisuuden, jos uskaltaisin. Ovelta kuuluu koputus ja menen avaamaan. Siellä on Jenni. Voi ei ei ei, ajattelen ja alan panikoida päässäni. Punastun mutta koska on hämärää, uskallan toivoa ettei hän huomaa.

- Tuota.. muut meni baariin ja loput sammui ja mä.. oon tässä, heh.. joko sä olit nukkumassa, saanko tulla hetkeksi?
- Öö.. en nukkunut, tule vaan.
Jenni istui sängyn päätyyn ja hörppäsi siideriä. Mä en keksinyt mitään sanottavaa eikä hänkään puhunut mitään. Televisiosta tuli ostos tv ja tuijotimme sitä hiljaa.
- Mä taidan olla aika epäsosiaalinen tapaus, sain sanottua.
- Eh.. et ole. Jos sanon sulle nyt jotain niin jos se on sinusta kummallista niin mä lähden...
Sydämeni hakkasi miljoonaa.
- Heh.. kerro.
- Aina kun sä käyt kaupassa ja et tuu mun kassalle niin musta tuntuu siltä että sä välttelet mua.. eikö olekin outoa?
- Ai.. en mä välttele.
- Niin ja sit musta tuntuu että olisitpa tullut siihen kassalle kun sä oot aina niin iloinen siinä ja ystävällinen ja sä katsot minua aina hetken niin.. jotenkin, en osaa selittää.. mutta musta tuntuu aina niin hyvälle kun sä oot siinä sen hetken.
- Juu no mä voin alkaa käymään aina sun kassalla kun oot töissä, sanoin ja hymyilin Jennille. Jenni hymyili takaisin.
- Pidät sä mua ihan outona, Jenni kysyi.
- No en tietenkään. Voin tunnustaa että minusta on kiva käydä sun kassalla.. Jos olisin uskaltanut niin olisin tunnustanut että minusta on mukava että olit nyt siinä ja juttelet mulle. Käänsin katseeni ulos etten nolostuta Jenniä tuijottamalla.
- Anna? Voisinko nukkua täällä sun huoneessa?
- Kyllä.. mä laitan sulle tuohon sohvalle pedin.

Jenni painui pehkuihin ja mä menin sänkyyni ja vedin peiton korville. Laitoin silmät kiinni ja ihme kyllä nukahdin. Aamulla heräsin siihen kun Jenni tuli viereeni, ja kaivautui kainalooni.

- Saisinko olla tässä.. mä en saa unta ja.. halusin tulla tähän koko yön.. älä aja mua pois, Anna..
- En aja, kuiskasin ja käännyin Jenniä päin. Kiedoin käteni Jennin ympärille, annoin suukon otsalle ja pidin tiukasti itseäni vasten.
- Sun sydän hakkaa ihan hullusti, Jenni sanoi.
- Se on sun vikas, sanoin ja naurahdin. Jenni silitti hiuksiani hellästi ja antoi suukon otsalleni. Rohkaisin viimein mieleni ja painoin hellästi huuleni hänen huuliaan vasten. Hän vastasi suudelmaani.
- Sä oot mun unelmieni täyttymys, ole siinä niin kauan kuin tahdot, kuiskasin Jennille ja puristin häntä lähemmäs itseäni.