apainster

Taas niin kuin niin monena muunakin päivänä, istuin paikallisessa kapakassa lukemassa päivän lehtiä, haastamassa tuntemattomia ja tuttuja ihmisiä biljardissa, odottamassa sitä jotain mitä kaikki aina odottaa, toivoo ja haluaa, ehkä koskaan saamatta...

Istuin, kulutin penkkiä, jossa alkoi lakkapintakin olla jo loppuunkulutettu. Minun käynneistäni kyseisessä baarissa vai myös muiden istumisesta, kuka tietää. Olin ajatuksissani kun joku otti olkapäästäni kiinni. Ajattelin, että kuka nyt haluaa taas keskeyttää lehteni luvun ja pelata biljardia. Meinasin jo hermostua ja ärähtää, että "mitä jos vaikka painuisit vittuun kun haluaisin lukea lehteni rauhassa." Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin vaan kokosin itseni ja juuri kun olin kääntymässä ympäri, kuulin sen äänen...

"Anteeksi, voinko istua viereesi?" Käännyin ja näin blondi-hiuksisen minua muutaman sentin pidemmän naisen, kauniin kuin enkeli, soittaen sulosäveliään noilla täyteläisillä huulillaan. Häkellyin mutta sain vastattua hänelle, "tietenkin, seuraa jo kaipasinkin tässä." Minulla oli ollut stressaava päivä ja oli mukava saada joku tuntematon ihminen, kaunis ja viehättävä nauttimaan iltapäiväkahvia kanssani.

"Iitu." hän sanoi tarjoten kättään. Ojensin omani ja kättelimme minä samalla sanoen, "Antti, hauska tutustua." Juttelimme niitä näitä, vaihdoimme päivämme kuulumisia kummankaan vielä aavistamatta mitä tämä kaikki tarkoittaa, mihin tämä kaikki johtaa, mitä tämä kaikki tuleekaan antamaan meille.

Tutustuimme, ihailimme toisiamme, hymyilimme ja nautimme toistemme seurasta unohtaen kokonaan mokoman lehden lukemisen. Vaihdoimme ajatuksiamme ja huomasimme omaavamme paljon samankaltaisia kokemuksia ja omaavamme paljon yhteisiä ajatuksia. Olimme molemmat kokeneet paljon pettymyksiä, tulleet petetyiksi, rankan päivän päätteeksi vielä murjottuja ikävien asiakkaiden kommenteilla.

Purimme kaiken toisillemme, tunsimme mielihyvää, olomme parantuvan kaiken aikaa, teimme toisillemme hyvää pelkästään olemalla ja juttelemalla. Nautimme hyvästä seurasta kunnes Iitu kertoi haluavansa antaa minulle puhelinnumeronsa ja esittää erään toivomuksen.

Otin hänen numeronsa ylös ja kysyin, "Mikäs kaunokaisella oli mielessä?" Hän katsoi minua silmiin ja kysyi, "Voisitko ottaa minua kädestä kiinni, viedä minut ulos, kävelyttää puistossa ja pitää hyvänä?" Hymyilin Iitulle, katsoin häntä silmiin ja sanoin, "voi kuule, en voisi kuvitella mitään mieluisampaa." Tarjosin hänelle käpälääni ja kävelimme ulos, kävelimme ja kävelimme kunnes olimme puistossa. Aurinko alkoi laskea, oli tyyntä, kaupungissa kuului autojen pärinää kun nuoriso tykitti Corolloillaan pillurallia torin ympärillä. Kävelimme puistossa kuulematta ympäristöämme ollenkaan, juttelimme, näimme vain toisemme.

Vein Iitua määrätietoisesti, hänelle sitä kertomatta, puiston eräälle kukkulalle, joka ylsi puiden latvojen tasalle. Päästyämme sinne, levitin hupparini nurmelle kukkapenkin viereen, otin kukkapenkistä ruusun, autoin Iitun istumaan, kävin polvilleni hänen eteensä, ojensin ruusun hänelle hymyillen. Sain takaisin vienon ujostelevan hymyn. Hän kiitti, silitti kädellään hiuksiani, vienosti lähestyen minua suukottaen poskeani. Hymyilimme toisillemme, nautimme.

Istuin hänen viereen, kehotin katsomaan kaunista näkyä kun aurinko katoaa horisonttiin tehden taivaanrannan oranssihehkuiseksi mereksi. Näystä teki vielä paremman pienen matkan takana näkyvä välkehtivä sinertävä meri, joka sekin sai erilaisen sävyn laskevasta auringosta. Pidimme toisiamme kiinni, halasimme, suutelimme, vaivuimme makaamaan selällemme, suutelimme lisää....lisää... lisää...

Hyväilimme toisiamme, pidimme kädet vaatteiden päällä, nautimme toistemme seurasta, ymmärtämättä ajan kulua kunnes yhtäkkiä huomasimme olevan liki pilkkopimeää. Katuvalot olivat sammuneet, aurinko laskenut jo aikoja sitten, me nautinnosta humaltuneina, ymmärtämättä ajankulkua, tajuamatta ympäröivästä maailmasta mitään. Olimme kuin yhtä, elimme toisiamme varten sinä lyhyenä hetkenä. Suutelimme lisää, nautimme lämpöisestä kesäyöstä, nautimme toisistamme, ihastuimme, emme voineet uskoa tätä todeksi, joten suutelimme lisää...

Suutelimme tajuamatta, että yö on jo pitkällä kunnes jossain kohtaa nukahdimme puistoon. Heräsimme aamulla kauniiseen auringonnousuun, katsoimme toisiamme molemmat todeten edellisen olleen siis täyttä totta, ei unta, ei toivetta vaan täyttä todellisuutta...

Tästä voimme jatkaa ja viedä tarinaa eteenpäin, tehdä sen eroottiseksi, katsoa kuinka näille vastarakastuneille käy... Mitä te olette asiasta mieltä, kuinka tehdään? :) Aloitetaanko joku aivan toisentyyppinen tarina vai katsotaanko mihin tällainen kaunis rakkaustarinan alku voisi johtaa? pistäkää kommenttia, toivetta mitä voisitte tarinalta haluta. :)