Pukumies

Kun kerran elämässään pääsi tai joutui työmatkalle Manilaan, miten sen nyt ottaa, ja oli vapaa ilta, päätin tutustua sikäläiseen perinteiseen hierontaan. Niin sitä esitteessä luonnehdittiin, suositeltiin turisteillekin.

Ei se paikka ihan keskustassa ollut, mutta ei syrjässäkään, vaan siltä väliltä, yksikerroksinen, vaatimaton rakennus, kyltissä isot kirjaimet. Ystävällisesti hymyilevä, noin nelikymppinen nainen otti minut vastaan. Hän oli vuorossa, vei minut hierontahuoneeseensa ja kehotti riisuutumaan.

Kysyin, miten, ja nainen hymyili. All naked, hän vastasi.

Riisuuduin ja kävin hierontapöydälle vatsalleni. Nainen levitti pakaroitteni päälle lämpimän pyyhkeen, ja sitten ei vähään aikaan mitään tapahtunutkaan. Nainen valmistautui. Hän sytytti kynttilän, sammutti kattovalon ja pisti nauhurin soimaan. Siitä tuli paikallista, hidastempoista, rauhoittavaa musiikkia.

Hieromaneste oli muovipullossa, pulloja vadissa, lämpimässä vedessä, päättelin. Öljy oli lämmintä, miedosti tuoksuvaa.

Nainen aloitti hartioista, kävi läpi selkääni hitaasti ja syvältä, lihas lihakselta. Hänellä oli lujat, osaavat sormet. Ensin hän oli kuitenkin pyyhkinyt ihoni raikastavalla pyyhkeellä ja teki sen uudestaan siirtyessään jalkoihini. Hän aloitti jalkapohjista, nousi nilkkoihin, polvien alle ja sieltä reisiin.

Voi sano, että olin transsissa, varsinkin, kun hän poisti pyyhkeen ja hieroi perusteellisesti pakarani.

Nainen hyräili hieroessaan, sanoin välillä jonkin pikku kohteliaisuuden englanniksi. Hän kysyi kautta rantain, mille asioille olin maahan tullut, ja kerroin.

Sitten minun oli käännyttävä, ja nainen levitti taas pyyhkeen keskivartaloni suojaksi. Hän siirtyi taakseni ja hieroi posket, sen jälkeen rinnan ja vatsan lihakset. Taas hän otti rievun ja pyyhki jalkani, aloitti nilkoista ja nousi polviin. Katselin kattoon, pidin välillä silmät kiinni ja nautin.

Hieman hätkähdin, kun nainen poisti pyyhkeen. Olin siinä selälläni, ilkosen alasti, herkäksi ja painavaksi paisunut elin vatsalle kaatuneena.

Nainen hymyili, alkoi uudelleen hieroa polvia ja reisiäni, ihan ylös asti. Totta kai minulla alkoi jöpöttää, seistä pian oikein kunnolla. Nainen ei kiinnittänyt siihen huomiota, hymyili vain, vilkuili, totta kai.

Onko vaimo mukana matkalla, nainen kysyi, ja ilmaisi pahoittelunsa, kun vastasin kieltävästi.

Mitähän nyt, ajattelin. Nainen luki varmaan ajatukseni, sillä hän sanoi tämän olevan perinteinen arvokas hieromo, ei mikään naimapaikka.

Nyökkäsin.

Siihen ei täällä kosketa, nainen jatkoi. Mutta se saa olla noin, nainen hymyili koko kauniilla hammasrivillään. Se ei haittaisi.

Nyökkäsin taas, ja rentouduin. Pitkään nainen vielä jatkoi hieromista, perehtyi uudelleen rintalihaksiin, vatsanpeitteisiin, ja minä annoin olla niin. Levitin jalkani ja pistin silmät kiinni.

Hieronnan lopuksi nainen tervehti, kiitti minua tarttumalla hellästi, samalla lujasti kiveksiini. Sen tunteen säilytin kotiin asti, jonne parin päivän päästä palasin.