piiskattu

Vaimoni on alistanut minua jonkin aikaa pyynnöstäni. Siihen on kuulunut pieniä tehtäviä ja lievähköä piiskausta. Eräänä päivänä, kun pyysin taas, että hän alistaisi minua, kertoi hän olleensa lopen kyllästynyt piiskaukseen hallintani mukaan. Käytämme turvasanoja, joten valta on alistujalla, ei alistajalla. Hän ehdotti, että kaverinsa Milla tulisi ja antaisi kunnolla selkään, sittenpähän tietäisin, mitä se on ja kaverinsa voisi innostua siitä.

Olin jännittynyt ehdotuksesta. Milla on pieni, mutta voimakastahtoinen nainen ja tekee kaikki viimeisen päälle. Lisäksi meillä on ollut lievää skismaa ja jännitteitä välillämme. Kerroin vaimolleni suostuvan sillä ehdolla, että hän ei ole paikalla; en tahdo tilanteen päättyvän siihen, että kaksi naista nauraa kippurassa haluilleni.

Eräänä päivänä vaimoni sitten soitti Millalle ja puhelimesta kuului molemmin puolin naurua. Puhelun jälkeen vaimoni kuitenkin sanoi, että Milla suostuisi muutamalla ehdolla. Ensimmäinen oli se, että Millalle tilanteessa ei olisi mitään seksuaalista. Hän sanoi mielellään palauttavansa mieliin muutamat keskustelumme remmin tahdittamana. Toinen oli luonnollisesti se, että minun tulee suostua riisuutumaan alasti ja hän valitsee piiskausvälineen – remminhän hän jo mainitsikin. Kolmas ehto oli se, että hän päättää ilman turvasanoja, kauanko piiskaus kestää. Suostuin tähän.

Eräänä koleana iltapäivänä perjantaina Milla sitten saapui. Vaimoni oli sopimuksen mukaan lähtenyt toisen kaverinsa kanssa ulos ja Millalla oli kaksi tuntia aikaa tehdä, mitä halusi. Ovikello soi. Ovella seisoi Milla jalassaan polvipituiset mustat nahkasaappaat, yllään beige vekkihame, jossa oli musta nahkavyö ja valkoinen paitapusero. Lisäksi hänellä oli musta nahkatakki. Hän hymyili vinosti ja kysyi, että täälläkö sitä kuria kaivataan? Vastasin kyllä, Milla-neiti, johon hän hymähti, että kyllä sitä nyt ollaan kaunopuheisia.

Hän käski minun ottaa vaatteet pois ja näyttää, missä säilytämme vöitämme. ”Etsi paksu remmi, joka varmasti sattuu kunnolla, kun perseelle läiskitään”, hän komensi. Otin paksun, 6 cm leveän farkkuihin tarkoitetun nahkavyön ja ojensin sen Millalle. ”No, mitä haluat, tuhma poika?”, Milla kysyi.

”Olen ollut hävytön ja ilkeä ja toivon, että annat kunnon selkäsaunan, Milla-neiti”, sanoin. ”No hyvä, että tiedät, mitä tarvitset”, hän sanoi kuivasti ja käski minun kumartua sohvan käsinojan yli. Sitten hän otti huivin hyllyltä ja sitoi ranteeni kiinni sohvan jalkaan. ”Etpähän karkaa!”, hän huudahti ivallisesti. Sitten se alkoi.

Hän aloitti kohtuunapakoilla lyönneillä ja lisäsi sitten voimaa. ”No, tuhmeliini, onko kerrottavaa?”, iva vain jatkui äänessään. ”Anteeksi, että loukkasin arvioimalla kykyjäsi hoitaa asioita”, sopersin jo kivusta sössöttäen. ”Entä muuta?” –hän kysyi? ”Anteeksi, että en ole ollut kohtelias ja olen aliarvioinut naisia”, sanoin jo melkein itkien. ”Entä muuta?!”, hän jo huusi. ”Anteeksi, etten ole aiemmin pyytänyt piiskaamaan minua, olisin ansainnut sen monesti aiemmin!”, huusin minäkin jo itkien. ”Hyvä, että tunnustit tekosi, nyt seuraa rangaistus toden teolla.” Sen sanottuaan hän taittoi vyön kaksin kerroin ja alkoi läimiä kovaa perseelleni. ”Sano sitten, kun haluat solkipäällä.”, hän jatkoi. ”Mitä kauemmin pieksen näin, sitä vähemmän solkipäällä.” Vyö tanssi pakaroillani, kunnes ne olivat jo sinipunaiset. ”Milla-neiti, nyt haluaisin jo solkipäällä”, sopersin. ”Selvä!”, kuului vastaus ja lyönnit loppuivat. ”Nämä saat luvan laskea!”, hän huusi.

Smack, ”yksi, neiti”, smack ”kaksi, neiti”, laskin itkien. Hän löi parikymmentä lyöntiä ja perseeni oli jo lähes nilellä. ”Lupaa, ettet ikinä enää ole epäkohtelias, törkeä tai alentava!”, hän komensi. ”Minä lupaan, neiti.” –vastasin. ”Hyvä, viimeistellään rangaistus”, hän sanoi ja alkoi taas piiskata normaalisti.

Seurasi parikymmentä kovaa iskua. Sitten hän irrotti käteni ja komensi nurkkaan seisomaan. ”Seisot siinä niin kauan kuin vaimosi tulee kotiin”, hän komensi. ”Palaan ensi viikolla uusimaan käsittelyn, jotta muistat varmasti paikkasi tästä lähtien.”

Tuon jälkeen hän kävi kuukausittain piiskaamassa minut, milloin kovemmin, milloin lievemmin. Mutta vaimoltani ei tarvinnut käsittelyä pyytää.